Viikonloppu oli täynnä kaikkea. Yöt katkottu taas toinen toistaan pienempiin paloihin. Aamulla pää tuntuu niin hauraalta, ettei tiedä tohtiiko sitä vaivata ja aukaista silmiä.
Liian monta eri suuntaa liikkuvaa osaa. Järjestelykysymys, sanoisi joku.
Junassa olin näkeväni keltaiseksi siiliksi leikatulla pellolla mustan hevosen ja mustan hevosen päällä miehen mustissa. Kuva vilahti ohi ja äkkiä toisella pellolla seisoi punainen ralliautoa muistuttava kapine, johon oli mustalla kirjoitettu jotain. En ehtinyt lukea. Harmi. Ehdin jo ajatella, että juna on eksynyt peltobiennaaliin.
Ravintolavaunussa hampaaton, kalju mies luuli tyttöäni pojaksi. En jaksanut korjata, kun hän maalaili lapselle hienoa uraa ammattilaisjääkiekkoilijana.
voi miten kauniit hauraat kutkuttavat kuvat. kuvia hauraan pääsi sisältä kenties? ;)
VastaaPoistakai nautiskelitkin tuosta kuvaamastasi tilasta? minusta sellaset on joskus kaikessa irrallisuudessaan ihan herkkuja. varsinkin jos saa ihan kaikessa rauhassa tutkiskella itseään ja olemistaan. siinä jossain, rajalla.
Ooh näitä kuviasi! Tuo ylempi vei mennessään...
VastaaPoistaUpeat värit ylimmässä kuvassa,ihana!
VastaaPoistaOmaakin tyttöäni luullaan harva se päivä pojaksi,vaikka olisi jotain vaaleanpunaista/punaista päällä. Tai,ei kai niillä väreillä enää niin väliä ole..
Mutta korjaan kylla heti ja aina:) Tosin eipä tuolla raukalla ole vielä(kään) tukkaa päässä,ehkä sekin hämää.
Oletpas saanut kaavittua sitruksesta kaikki mehut ja lihat :)
VastaaPoistaHauras pää ja olotila voi olla kivakin jossei siihen liity päänsärkyä tai liikaa hössötystä. Taisi olla antoisa viikonloppu...
Mua nauratti kovasti tuo viimeinen juttu. Olisi virkistävää, jos muakin välillä luultaisiin mieheksi. Mitähän kaikkea saisinkaan kuulla?
VastaaPoistaKirjoitit kivasti hauraasta päästä. Vähän kuin katselisi hidastusta nopeutettuna, musta tuntuu.
VastaaPoistaKaunis tuo kukkakuva.
Ja joo, Liisua ihan aina luullaan pojaksi. Koko ajan. Niin muakin pienenä.
Nutun ajatus on hillittömän hauska!
Ihanaa, kuvassa vissii sun kesäkuun pitkää tukkaa looki ja oi, voi tä pioni...kaunis kuva!
VastaaPoistaHii, hauskaa hampaatoman miehen tarina...
ja voi sitä peltobiennaalia :-)))
Tästä tuli hyvä mieli!
Junasta usein näkee mielenkiintoisia, vähän erikoisiakin juttuja. Samoin linja-autosta. Ehkä siksi, koska on aikaa katsoa. Miksihän sitä samaa ei juuri koskaan tapahdu silloin, kun istuu tavallisessa henkilöautossa?
VastaaPoistaTämä on hieno blogi, palaan toistekin! (Saako sinut linkittää?)
VastaaPoistaOuti:
VastaaPoistaoi kiitos Outi!
On ollut niin paljon kaikkea, etten ole ehtinyt olla rauhassa näiden tunteiden kanssa.
Tunnistan tuon itsensä kanssa rajalla oleilun, sellaista kaipaan aina välillä, sellaista rauhallista dialogia itsensä kanssa.
Satu:
kiitos, Satu!!
Ihanasti sanottu!
Niina:
kiitos, Niina!
Olin niin utelias kuulemaan, miten pojista puhutaan, niin en viitsinyt korjata. Mies korosti puheessaan koko ajan tyttömme reippautta, kehui voimakkuutta, vahvaa luonnetta ja tosiaan puhutteli tyttöä "kaveriksi".
Tukkaa ei meilläkään ole vielä kuin muutama hurja kihara:)
Neiti Nimetön:
tämä hauraus liittyy aika paljon univajeeseen ja ehkä syksyyn, en osaa oikein suhtautua vielä siihen.
Hääviikonloppu meni hienosti, onnellinen pari tuli uunista ulos ja kaasot meni ajoissa nukkumaan:)
Nuttu:
no todellakin, hauska ajatus!
Voisiko tuon jotenkin toteuttaa, pienellä muuttumisleikillä ehkä?
Isoinpapu:
nopeutettu hidastus, kyllä kyllä!
Toistolla ja laahaavilla tekstityksillä.
Marika:
juu, entiset hiukset ne siinä huojuu ja pioni kesäkuulta.
Kiitos kaunis, Marika!!
Pomsikas:
mulla tulee niin harvoin "ajeltua" pikkuautolla, mutta silloin kun olen sellaisen kyydissä, niin huomaan olevani enemmän omissa ajtuksissani.
Junassa tulee tarkkailtua enemmän vähän kuin olisi kahvilassa.
Anniina:
voi, kiitos, Anniina!!
Tule toistekin ja toki saa linkittää!!