Radio soitti aamun hämärässä pianoa. Laulua, jonka tahdissa unen on hyvä haalistua.

Kellot on käännetty, kuljen talviajassa paljain päin.

Uimahallissa näkee usein ihania vanhoja naisia, jotka kaikkia kieltokylttejä uhmaten uivat vahvasti punatuin huulin. Kauan sitten maalasin koko syksyn suuria, punaisia maalauksia. Muistan miltä tuntui tulla niiden lähelle. Maalatessa ihmettelin, kuinka erilainen punainen voi olla: samaan aikaan hiljainen ja räikeä, röyhkeä ja hauras, leikkisä ja vakava.
Pitkästä aikaa on ikävä punaista.

Lehtien mentyä piha on hiljainen. Makaavat maassa niin kuin tietäisivät jo.

Maitokaupan jonossa valkohiuksinen mies haaveili jäästä, jota pitkin liukua. Toisesta jonosta vastattiin: ei ole pitkä aika.

Tarvitsen takin, jossa on suuri ja horjumaton vuori.