Olen elänyt kolme päivää maanantaissa, mutta huomenna on totisesti torstai ja lähden vauvani kanssa kahdestaan junalla juhliin.

Ihania heinäkuun päiviä teille kaikille!

Elokuussa nähdään!

Empty box of strawberries

Tänään taivaalta putosi tyhjä mansikkalaatikko parvekkeemme eteen. Tähyilimme ylöspäin, mutta mitään ei tapahtunut.

Lähikaupasta saa pieniä ja väsyneitä mansikoita. Minusta mansikan kuuluisi olla edes vähän reipas. Mustikalle sallin surullisempia sävyjä ja puolukka no, puolukka on oma, kova itsensä, mutta siksi juuri niin luotettava.

Muistan lapsuudesta kirjan, jossa perhe on metsässä poimimassa marjoja. Jokaiselle perheenjäsenelle on annettu oma vati, kippo, kuppi tai sanko kullekin koon mukaan. Perheen tyttö vain ei saa vatiaan täyteen( koska syö marjat suoraan maasta suuhunsa tietysti) ja silloin metsänhenki lupaa auttaa häntä. Tytön täytyi kuitenkin tehdä vastapalvelukseksi tärkeä lupaus, jota en nyt millään saa mieleeni , muistan vain, että se oli kovin pelottava eikä tytön kuppi vaan täyttynyt marjoista.

Tuo kirja tuli yhtäkkiä mieleeni, kun tyhjä mansikkalaatikko putosi taivaasta.

Today an empty box of strawberries landed from above in front of our balcony. We peeked out and tried to see where it fell from, but got no answer.

Our cornershop has small and tired strawberries. I think strawberries should display at least a little spunk. I can easily allow blueberries some bluesy, weary tones, and lingonberries are, well, tough and crunchy, but reliable.

I remember from my childhood a book about a family, which goes to the woods for berries. Each one has their cups, but the daughter just can't get her cup full. A woods sprite appears and promises to help her, but in turn she must make some sort of promise. I have forgotten what that promise was. I only remember the little girls' despair, when she is left without berries.

Ensimmäinen kesä lapsen kanssa. Viikon päästä on elokuu ja valosta näkee sen.

Tänään kävelimme meren rannassa. Tuuli melkein peitti auringon, mutta meillä oli kuuma. Ajattelin hankkia kissankellon siemeniä ja lainata Harry Harlow' n rakkauselämät. Syksy tuntuu hyvältä, tavallaan.

Tämän haluaisin nähdä ja tämän kuulla.

Torstai

Tänään maauimalan saunassa, juuri kun puhuimme ystäväni kanssa miesten saunan ( näin olemme kuulleet) hurjasta löylykulttuurista, saunaan astui pieni tyttö.
Tytön hiukset oli taitavasti letitetty kiertämään päätä ( kuinka sitä kuvailla, voi kun voisin piirtää sen tähän) ja solmittu leveällä oranssilla lettinauhalla. Tytön äiti tuli perässä. He istuivat alas ja alkoivat heittää löylyä. Äiti asetti sinisen, pienen pyyhkeen päänsä päälle ja heitti ja heitti ja heitti, kunnes lähes koko sauna oli tyhjä. Ja tyttö istui vieressä.

Tämä viikko on ollut vanhojen väärinymmärrysten, sitkeiden mansikoiden, uusien väärinymmärrysten, konttauskypärän päähän liimaamisen, sitkeiden kuhmujen viikko.
Viikonloppu olkoon toista maata.

Rose is a rose is a rose is a rose

En tiedä näiden ruusujen nimiä.

Olen alkanut lämmetä ruusuille vasta viime vuosina. Kuljemme lapsen kanssa päivittäin erästä reittiä, jonka varrella on keltainen lohkeileva kiviseinä. Sitä vasten kasvaa punaisia ruusuja. Olen huomannut usein pysähtyväni ruusujen eteen aivan kuin odottaen jotakuta, jo melkein kääntymäisilläni hoputtamaan, että tule jo, kunnes sitten eräänä sateisena päivänä tajusin, että olin pysähtynyt ruusujen tähden.
Ei mitään sen kummempaa. Olen vain alkanut pitää ruusuista.

Tänään kuulin ystävän vauvan nimen. Olen loputtoman utelias nimien suhteen. Voisin päivän miettien eri asioille nimiä.

Pienessä metsässä

Kävelyllä kuljimme 15 minuutin metsän halki. En ole juossut pitkään aikaan metsässä tai omaksi iloksi säntäillyt. Olin unohtanut miten kivaa se on. Vähän kuin leikkisi hippaa itsekseen.

Aliisan päivänä

Kuvat kesäkuulta, taannoiselta Rovaniemen matkalta.

En tiedä mistä olen saanut sellaisen käsityksen, että heinäkuussa pitäisi saada jotain aikaiseksi tai että, kun ei saa, niin siitä pitää tuntea huonoa omatuntoa. Mitä lienee se aikaan saaminen. Tänään vein myöhästyneet kirjat. Etsin kissankelloja.
Lähitienoo on päivänkakkaroita täynnä. Luin, että se kasvaa kuivilla, valoisilla paikoilla: niityillä, pientareilla, nurmilla, kedoilla, metsänreunoissa, avoimissa metsissä, kallioilla, kivikoissa. Sopii päiväperhoille.
Yhtäkään kissankelloa en löytänyt.


Some pictures dating from July, from a trip to Rovaniemi.

I wonder where I got this idea that one should get something done in July, and if it doesn't work, one should feel guilty about it. And what does that "getting something done" even mean, anyway? Well, today I carried back to the library some books that were overdue. I looked for some harebells.
Our neighbourhood is filled with daisies. I read that it grows on dry places with lots of sunlight: meadows, headlands, lawns, fields, open woods. That fits the flower's happy-go-lucky face. But I didn't come across any harebells.

7

Väsyin putoileviin hiuksiin ja leikkautin lyhyen. Vähän kuin polkka, muttei kuitenkaan ihan niin reipas. Nyt olo on mukavan outo, vähän kuin ensimmäiset päivät uudessa asunnossa. Vähän kuin hotellissa.

Pihan vaahterat pyrkivät parvekkeelle. Lepatus kuuluu sisälle asti.

Kolmas

Pieni maakuntakierros päättyi.

Kaikenlaista tuli mieleen. Suomessa on kivoja kesäkaupunkeja ja ikäviä talvikaupunkeja. En pidä kesäkaupunki -sanasta. Talvikaupunki kuulostaa paljon paremmalta, ehkä se johtuu talvipuutarhasta, joka on minusta yksi kauneimmista sanoista.

Rovaniemeltä ostin tuliaiseksi kirpputorilta vanhan nenäliinansuojuksen ja kolme nenäliinaa sen sisällä. Erään nenäliinan vasempaan reunaan on kirjailtu keltainen ruusu.

Kokeilin virkata muutamia sinisiä vuoria. Vuorien suhteen olen armelias, niiden rajat saavat repeillä ja liplattaa.