Empty box of strawberries

Tänään taivaalta putosi tyhjä mansikkalaatikko parvekkeemme eteen. Tähyilimme ylöspäin, mutta mitään ei tapahtunut.

Lähikaupasta saa pieniä ja väsyneitä mansikoita. Minusta mansikan kuuluisi olla edes vähän reipas. Mustikalle sallin surullisempia sävyjä ja puolukka no, puolukka on oma, kova itsensä, mutta siksi juuri niin luotettava.

Muistan lapsuudesta kirjan, jossa perhe on metsässä poimimassa marjoja. Jokaiselle perheenjäsenelle on annettu oma vati, kippo, kuppi tai sanko kullekin koon mukaan. Perheen tyttö vain ei saa vatiaan täyteen( koska syö marjat suoraan maasta suuhunsa tietysti) ja silloin metsänhenki lupaa auttaa häntä. Tytön täytyi kuitenkin tehdä vastapalvelukseksi tärkeä lupaus, jota en nyt millään saa mieleeni , muistan vain, että se oli kovin pelottava eikä tytön kuppi vaan täyttynyt marjoista.

Tuo kirja tuli yhtäkkiä mieleeni, kun tyhjä mansikkalaatikko putosi taivaasta.

Today an empty box of strawberries landed from above in front of our balcony. We peeked out and tried to see where it fell from, but got no answer.

Our cornershop has small and tired strawberries. I think strawberries should display at least a little spunk. I can easily allow blueberries some bluesy, weary tones, and lingonberries are, well, tough and crunchy, but reliable.

I remember from my childhood a book about a family, which goes to the woods for berries. Each one has their cups, but the daughter just can't get her cup full. A woods sprite appears and promises to help her, but in turn she must make some sort of promise. I have forgotten what that promise was. I only remember the little girls' despair, when she is left without berries.