.

Siivosin työhuoneen. Nyt siellä voi liikkua.

Lapsi sanoo: kirjoita sinne, että lammas karjuu unia. Mehiläisessä on hiiren hiljaista.

Syksyisin erityisesti tulee kaipuu suurempiin kaupunkeihin.

 Pyöräilen aamulla koululaisten joposumassa. 

Lapsi laulaa selkäni takana, pihlajat punastuvat silmissä. 

Kuvittelen toisia kujia, rapisevia taloja , ihmisvilinää, 

vanhoja naisia kirkuvan punaisissa huulissaan, jotain mihin upota.  

Tämä paikka ei tuoksu kaupungilta.

Vihreä kaappi on nyt vanha roosa.

Summer' s almost gone

.

Elokuu alkoi sateilla, korvien rätinä muuttui tulehdukseksi, jatkuvaksi huminaksi, huimaukseksi. 

Kuinka kaipaankaan kirkasta kuulemista.

Vihdoinkin muistin ostaa sulkapallon. Tähän asti olemme pelaneet näkymättömällä pallolla, jolla on  lumottu riikinkukon sulka. 

Lentää aina.

Maitopurkissa lapsuutensa viettäneet unikot kukkivat. 

I have been thinking that it would be fun to write here  something in English. Poppies are in bloom. I can still remember them as seeds. 

Summer' s almost gone. Where will we be when summer' s almost gone.

.



Elokuu.

Lapsi kirjoittaa joulupukille vakavamielistä kirjettä, paljon teippiä ja lintuja. 

 Puolipilvistä, sinistä taivasta ja aurinko. Kävimme vanhassa kotikaupungissa, siskon ikkunalaudalla on hyvä olla. 

Vielä joku päivä tullaan takaisin. 

Toinen korvani rätisee kuin sijoiltaa mennyt radio, ei löydä oikeaa asemaa. Kohta se varmaan sulkeutuu kokonaan.

 Täytyy olla kuulolla.