Itkevä keittiö saa apua

Satu mummosta, joka jäi katolle.

Äitini kiipesi aamulla katolle korjatakseen itkevää keittiötä. Lapsi juoksi pihaa ympäri. Minä taltutin surua niittämällä puuta heinää.
Katolle päästyään, äitini ei ollut enää varma haluaako tulla takaisin maan päälle. Hän lupasi lapselle sadun mummosta, joka jäi katolle.

Iltapäivän luin puolet Puolikasta keltaista aurinkoa. Niska on lämmin vielä.

Piilotin Puppe- kirjan

    Keittiössä kukkii illan hämärä.

    Maanantai

   Piilotin Puppe- kirjan, haravoin hajamielisesti, unohdin minne olin pyöräni jättänyt ja luulin jo tulleeni        

   ryövätyksi, kävelin kohtalokkaasti hiuksia muistellen kolme metriä eteenpäin, löysin pyörän, piilotin Puppe-

   kirjan. 

Yksi kesä

Ensimmäisen lauseen vaikeus.

Lapsi leipoo kamelipullia, joissa tytöillä on iso tukka ja bambit ovat kissoja, jos rusinasilmiin katsoo.

Pari kuukautta sitten blogini päätti sulkea itse itsensä. Kunnioitin sen päätöstä aikansa, oli kevät, paljon vihreää ja muuta ajateltavaa. Sitten yritin taivutella hyvällä ja pahalla. Luin merkkejä kaikkialta. Ajattelin, että nyt tuli Pienen vihkon aika. En tiedä.

Kerran kesällä satuin tänne ja kas kummaa, Pieni vihko aukesi.

Tämä on ollut kumma kesä. Yksi suuri surullinen päätös. Yksi matka omenapuun kanssa. Yksi katto, joka vuotaa vettä, itkee keittiöön, sanoi lapsi. Laitoin mustikansinisen ämpärin keskelle kaikkea, sellaisen, josta ei kuvaansa näe.