Satu mummosta, joka jäi katolle.
Äitini kiipesi aamulla katolle korjatakseen itkevää keittiötä. Lapsi juoksi pihaa ympäri. Minä taltutin surua niittämällä puuta heinää.
Katolle päästyään, äitini ei ollut enää varma haluaako tulla takaisin maan päälle. Hän lupasi lapselle sadun mummosta, joka jäi katolle.
Iltapäivän luin puolet Puolikasta keltaista aurinkoa. Niska on lämmin vielä.
Ihana ihana teksti. Ihmeellinen. Minäkin olisin kernaasti halunnut tänään vaikka kattohommiin, oli sen verran rasittava päivä, vaikkei siinä ollut mitään erityisen rasittavaa. Olen tainnut vain uupua tähän arkeen, joka koitti väistämättä.
VastaaPoistaNuo kuvatkin...vautsi vau.
Tuo kohta "niska on lämmin vielä "on kaunis.Istuin tänään hetken katolla(lapsen leija lensi sinne oli pakko hakea alas)...ja ajattelin että siellä on ihanaa.Kuten näissä kuvissasikin.
VastaaPoistaSanat ovat tässä niin kauniisti. Surun korjaaminen puuta heinää niittämällä erityisesti. Pidän niin kovasti siitä, miten sanot.
VastaaPoistaKirjailijatar:
VastaaPoistavoi kiitos Kirjailijatar kauniista sanoistasi!!!
Harmitti, kun en itse päässyt katolle. Piti katsoa, ettei lapsi tule perässä.
Tuo arkeen paluu loman jälkeen on kyllä aina oma operaationsa. Tiedän tunteen. Ei meinaa millään saada siitä työrytmistä kiinni, se omituinen rytmi.
Toivottavasti alkaa jo helpottaa.
Maria:
oi ihanaa lennätitte leijaa!
Se on ihan parasta. Meillä on kans haettu katolta kaikenlaista: palloja, leijoja, kissoja ja mummoja, ainakin.
Kiitos Maria! Olet kultainen.
Mirva:
voi kiitos Mirva, sinäkin sanot kovin kauniisti. Sanoja, joista tulee hyvä mieli pitkäksi, pitkäksi aikaa.
Kiitos Mirva.
Oi, olipa ihana huomata että olet täällä taas. Sanojasi ja kuviasi on ollut ikävä.
VastaaPoistaKiitos kun muistutit Puolikkaasta keltaisesta auringosta. Lainasin sen viime kesänä kirjastosta, mutta en ehtinyt lukea loppuun. Täytyy hakea se jonakin päivänä uudestaan luettavaksi.