Romantiikkaa

Ikkunan alta asfaltti on kaivettu pois. Se kuorittiin pois kuin vanhentunut iho. Kas näin, liuskeina.

Tänään sain kirjeen RÄJÄYTYSKONSULTIT OY: ltä. Se on ulkopuolinen konsulttitoimisto, lukee kirjeessä. Kohta jytisee. Jos meillä on kotona tärinäherkkiä, niin niistä pitää ilmoittaa etukäteen.

Olen ollut enemmänkin tarina- kuin tärinäherkkä. Kokeilin romanttista kangasta (kuvassa), yllättäen pidänkin romantiikasta. Mietin mitä lasketaan romanttiseksi. Kerran maksoimme itsemme aika kipeiksi yhden auringonlaskun tähden, se oli lyhyt ja utuinen. Yksi kuva paikalta ja se on pilkkopimeä: pyöräilemme jyrkkää mäkeä auringonlaskun jälkeen kotiin.

Parklife

Hämmentävän kesäistä, en osaa vielä suhtautua enkä pukeutua. Koitin erästä kesämekkoa kyllä, mutta se oli sisällä.
Puistot notkuvat, olen ostanut joka päivä tikkujäätelön. Kokeilimme puistoelämää, mutta vauva ei osannut vielä nauttia siitä. Kenties puistosta pitää oppia nauttimaan kuten pesäpallosta ja salmiakista.
Teen liikaa suunnitelmia kuten mitä kirjoja, mitä paikkoja, mitä lomia, mitä taloja, mitä ammatteja, mitä tapetteja jne. Näin käy lähes joka kesä. Paikoista ainakin yksi hirsimökki, Suomenlinna, ehkä Porvoo tai joku muu varman kesäisä, jopa Hanko.

Saturday

Orkidean toinen puoli ei tahdo enää kukkia. Kumma kyllä se ei harmita minua lainkaan. Ajattelen, että vasen puoli meni talviteloille toukokuussa, niin voi käydä joskus.

Pystytin paperisen Eiffel- tornin keittiön pöydälle. Sen juurella on hyvä syödä kupillinen nougatjäätelöä, tarkkailla taivasta ja haikailla.

Friday

Löysin aamulla myslin uudestaan, ehkä alan taas mysli- ihmiseksi ja venyttelen pitkään aamuisin, jospa se kohentaisi oloa.

Välillä mietin millaista olisi, jos lapsi osaisi nukkua, ainakin vähän paremmin, tuollahan se nytkin parvekkeella tekee unta, mutta öisin on toisin.

Tähän aikaan vuodesta huomaan ajattelevani jo vähän syksyä, nyt se on vielä jotenkin turvallista, ei ole liian lähellä. Ajattelen, että palaan pikkuisen kouluun, muutamalle kurssille, Monikalta tulee Amerikkalaisen tytön jatko- osa. Haaveilen, että lapsi oppii nukkumaan ja sitten ois joku matka. Nuo ajatukset piristävät, kun muuten olo on nuhjuinen ja liitoksistaan roikkuva.

Tämä on minusta ihana.

maailman kaunein kaupunki

Eilen kävelimme Vantaanjoen rantaa pitkin, söin vaniljaeskimon ja ajattelin vakavasti jo toista, ohitimme Pakilan Putken ja näimme tulevan sillan.

Nyt tuntuu taas, että Helsinki on maailman kaunein kaupunki.

Yesterday we had a walk along the shores of river Vantaa. I ate one Eskimo ice-cream stick and had a brief craving for another one, we passed "Pakilan putki" (probably a plumbing company) and saw the foundations for a future bridge on the river banks.

Now it feels once again, that Helsinki is the most beautiful town in the world.

paperiompeluja, suolaa ja sokeria

Tarkoitukseni oli keittää maanantaina tomaattikeittoa, jossa oli kookosta. Söin sunnuntaina tämäntapaista soppaa kauniin naisen katukeittiössä ja ajattelin, että haluan olla ihminen, joka tekee tuollaisia keitoksia ja jonka keittiössä tuoksuu hyvälle.

Maanantaina tein keittoa. Minulla on lasipurkki, jossa ajattelin olevan sokeria. Lisäsin sokeria, koska keitto oli suolaista. Minusta tuntui, että aina kun katsoin muualle keitto päätti lisätä itse itseensä suolaa. Niin kuin se ei luottaisi minun makuaistiini. Ehkä soppa oli oikeassa.

Vähän kuin yhdessä Chaplinin leffassa, jossa Chaplin varastaa aina ison, ilkeän, lihavan miehen silmän välttäessä tiskiltä leipää. Eikä iso, ilkeä, lihava mies voi ymmärtää miten leipä kadottaa aina itse itsensä, kun silmä välttää.

Suutuksissani lisäsin sokeria, taistelu suolaisuutta vastaan. Lopulta soppa oli niin suolaista, että huuliani poltti. Sitten maistoin sokeria, joka oli suolaa, jota luulin sokeriksi joka paljastui suolaksi ja teki keitosta suolaisen. Kaadoin sietämättömän suolaisen keiton vessanpönttöön ja söin puikulaperunoita.

Paperiompelukuvat löysin kirpputorilta. Ne ovat Aili Sarkkilan sommittelemia. Osakeyhtiö Valistuksen kustantamia. Ja aivan ihania.

" On vältettävä räikeitä ja rumia värejä, ja totutettava lapset alusta alkaen käyttämään oikeita värejä. "

- Aili Sarkkila-

Olen niin innoissani paperiompeluista. Vihdoinkin löysin itselleni sopivan tavan ommella. Minustakin tulee ompelija. Paperiompelija.

village party

Lauantaina lähistöllä järjestettiin jonkinmoinen kierrätysjuhla.

Kirjasto myi lastenkirjoja, varjoteatteria kirkkaassa päivänvalossa, yksi musta poni, jonka päällä sai istua kierroksen verran, yksi New Yorkista palannut ystävä, kirpputori, lettuja mansikkahillolla, pieni pöytä, jonka takaa kaksi poikaa huusi: ostakaa smurffeja!

Seuraavana päivänä toisessa suunnassa: kirpputoreja, kaksi ruskeaa hevosta, säkkipilliä soittava tyttö, paljon lapsia, kolme leijaa taivaalla.

Löysin ainakin yhden aivan mielettömän hienon värityskirjan vuodelta 1975 made in Russia. Siitä kuvia myöhemmin.

Ja paperista taiteltavan Eiffel tornin.

There was a village party in our neighborhood today. For two days there were flea markets, activities for kids, performances, horses and tasty and savory dishes, as two nearby neighborhoods celebrated their existence. Old stuff for sale, everything you never dreamed of. Lots of different people, friends and strangers, like two kids screaming out "buy my smurfs!". And the weather was excellent, almost balmy.

Puuskissa Windy mind

Eilinen meni puuskissa, en ollut varma mistä suunnasta tuuli, kylmä kuitenkin. Keräsin muutaman orvokin matkalla, katselin vanhoja muistiinpanojani hämmentyneenä.

Jenny Wilson oli suurenmoinen. Haluaisin olla kuin hän.

Ensimmäinen oikea ilta pois lapsen luota. Olo oli epätodellinen ja hieman kummallinen. Hieman kuin tässä.

Yesterday was a strange day for me. I saw Jenny Wilson live. Oh she was wonderful. I wish I could be more like her.

It was my very first night away from my baby. Feeling unreal. Like in this song.

no, no more sugar left

Pientä lipsumista, lattialta löytyy omenanraato, olen varmaan ollut täällä. Oma tekeminen ja kotona lapsen kanssa oleminen on minulla vielä aika hakusessa. En tiedä osaanko sovittaa yhteen tai pitäisikö edes. Tiedä häntä. Helposti tulee huono omatunto jo pelkkien puuvärien esiin ottamisesta saati sitten, että piirtäisi tytölle hiuksia ja laittaisi rusetin päähän.

Torstaina on Jenny, ihanaa. Ja eilen matkalla kirsikankukat.

My first Mother' s Day

Ensimmäinen Äitienpäiväni. Oi onnea!

Pidän tästä sitaatista kovasti:

"Meidän tulisi rakastaa toisiamme kuin

lasten, joiden voimat eivät aivan riitä. "

- Ingmar Bergman-

Ihanaa äitienpäivää kaikille!

This is my very first Mother' s Day. Oh how happy I am to be mother to my little girl.

" W e should love each other like children,

whose strength just isn' t quite enough. "

- Ingmar Bergman-

Happy Mother' s Day to you all!!!

Parvekeunia Balcony dreams

Tietokone kaatuilee päivät pitkät, lapsi ryömii ja minä etsin meille molemmille turvallista paikkaa, jossa piirtää tai maalata edes vähän.

Näin unta, että nainen, jolla oli aamutakki päällään ja pyyhe turbaanina päässä (sellainen asu, kun kävellään pihan poikki saunaan) koputti parvekkeen oveen ja sanoi: teidän täytyy siivota parvekkeenne välittömästi. Unessa olin tavattoman närkästynyt ja pyysin naista siivoamaan kanssani. Hän yritti paeta siivoamista kapuamalla kaiteen yli, mutta päädyimme lopulta järjestelemään tavaroita yhdessä.

Heräsin siihen, että parvekkeen ovi kävi, se oli jäänyt vahingossa auki. Tuuli siellä liikutteli esineitä. Kuuntelin sitä kunnes sain toisesta unesta kiinni.

The computer tilts from time to time, the baby crawls on the floor and I'm searching a new safe place for us to paint and draw, even a little.

This I dreamed last night: a woman, dressed in a robe and a towel wrapped around her head, as if she were on her way to sauna, knocked on the balcony door and demanded that I cleaned our balcony immediately. I was really annoyed and asked her to help me. She tried to escape by climbing away from the balcony, but somehow helped me in the cleaning process, anyway.

I woke up to the sound of the balcony door, I had forgot to close it. Wind was moving the stuff around. I listened to it until another dream caught me.

Pieniä löytöjä - Fleamarket finds

Ruusun päivänä en ostanut ruusuja vaan hyppäsin pyörän päälle ja pistädyin muutamalla kirpputorilla. Kerrankin löysin jotain mistä olen kovin iloinen. Tyttönuken, jonka jalat ja kädet liikkuvat, puuhevosen rullilla ja aivan ihanan vanhan valokuvan kehystettynä vuodelta 1945.

Kirjaston edessä näin tytön, jolla oli ihana pyöreä polkkatukka, siniruutuinen epäsymmetrinen leninki ja niin ihanat filmitähtiaurinkolasit, nyt taas mietin, pitäisikö leikata polkka.

Today I didn't buy roses, even if it's Rose's day, but instead hopped on a bike and visited a few flea markets. For once I found something special, namely a girl doll, with moving arms and legs, a wooden horse and a lovely old photo (with frames) from 1945.

At the front of the library I saw a girl with a lovely round bob cut, an unsymmetrical blue dress and cool film star sunglasses. It made me think should I cut my hair like that, too.

Monday

Löysin kolme( vai oliko se neljä, joka tapauksessa silloin tuuli) päivää sitten kirpparilta pienen kaapin. Se oli maalattu samealla turkoosilla maalilla ja molemmat ovet olivat liimattu täyteen erilaisia eläinaiheisia tarroja kuten pikkuinen harmaa kissanpoika korissa tai ruskeatäpläinen luppakorvakoira rusetti päässä keltaisten kukkien keskellä.

Tarrojen repiminen osoittautui vaikeammaksi tehtäväksi kuin olin osannut kuvitella, sitkeitä lemmikkejä.

Olin valmistautunut tyylini mukaisesti kevyesti, joten lopulta tarroja irroteltiin kakkuveitsellä ja äitiyspakkauksesta jääneillä rintasuojilla.

Unohdin kaapin hetkeksi, kun vauva heräsi, sillä välin tuuli ripotteli rintasuojat pitkin pihaa, äitini luuli niitä valkoisiksi orvokeiksi, toivottavasti niin kävi naapureillekin. Keräsin ne vähin äänin pois.

Lopulta lemmikit irtosivat.

Kaapin sisällä oli hauska yllätys. Nimittäin nuo kaksi ylintä kuvaa.

Toukokuu May

Nyt se on vihdoinkin täällä! Olen niin iloinen toukokuusta.

Ollaan leivottu munkkeja auringon ja uunin kuumentamassa keittiössä, kuunneltu bossanovaa, hymäilty sen tahdissa, maalattu päivän valossa, kävelty metsässä kukkien keskellä. Tekisi mieli rakentaa pieni maja ja istua siellä ja ihmetellä.

Now it' s finally here! I' m so happy about it.

We have been baking some donuts, listening some bossa nova, humming some melody, painted some, walking in the forest full of flowers.