Tarkoitukseni oli keittää maanantaina tomaattikeittoa, jossa oli kookosta. Söin sunnuntaina tämäntapaista soppaa kauniin naisen katukeittiössä ja ajattelin, että haluan olla ihminen, joka tekee tuollaisia keitoksia ja jonka keittiössä tuoksuu hyvälle.
Maanantaina tein keittoa. Minulla on lasipurkki, jossa ajattelin olevan sokeria. Lisäsin sokeria, koska keitto oli suolaista. Minusta tuntui, että aina kun katsoin muualle keitto päätti lisätä itse itseensä suolaa. Niin kuin se ei luottaisi minun makuaistiini. Ehkä soppa oli oikeassa.
Vähän kuin yhdessä Chaplinin leffassa, jossa Chaplin varastaa aina ison, ilkeän, lihavan miehen silmän välttäessä tiskiltä leipää. Eikä iso, ilkeä, lihava mies voi ymmärtää miten leipä kadottaa aina itse itsensä, kun silmä välttää.
Suutuksissani lisäsin sokeria, taistelu suolaisuutta vastaan. Lopulta soppa oli niin suolaista, että huuliani poltti. Sitten maistoin sokeria, joka oli suolaa, jota luulin sokeriksi joka paljastui suolaksi ja teki keitosta suolaisen. Kaadoin sietämättömän suolaisen keiton vessanpönttöön ja söin puikulaperunoita.
Paperiompelukuvat löysin kirpputorilta. Ne ovat Aili Sarkkilan sommittelemia. Osakeyhtiö Valistuksen kustantamia. Ja aivan ihania.
Paperiompelukuvat löysin kirpputorilta. Ne ovat Aili Sarkkilan sommittelemia. Osakeyhtiö Valistuksen kustantamia. Ja aivan ihania.
" On vältettävä räikeitä ja rumia värejä, ja totutettava lapset alusta alkaen käyttämään oikeita värejä. "
- Aili Sarkkila-
Olen niin innoissani paperiompeluista. Vihdoinkin löysin itselleni sopivan tavan ommella. Minustakin tulee ompelija. Paperiompelija.
Voi keittiön iloja.
VastaaPoistaPilasin äsken oman lounaani. Keitin pastan valmiiksi, panin päälle punaista pestoa ja kaadoin pussista parmesanraastettta...joka oli aivan homeessa. Ruoka pilalla. Haistakkee kakka.
:-))))))
VastaaPoistaKöhm... vaikka toisen ihmisen onnettomuus ei oo naurun paikka, naurattaa
Voih, ikävä soppa. Jokin aika sitten, olin laittanut kerrassaan mahtavaa kanaa. Maistui kuin unelma. Siskon perhe tuli kylään muutaman päivän päästä, ja lopputähteistä aiottiin sitten tehdä laatikkoa isolle pesueelle. Ja kuinkas sitten kävikään. Maustaessani laatikkoa suolalla, suolapurkin kansi irtosi, ja puolen purkkia suolaa kaatui siihen päälle. Vaikka yritettiin imeyttää laatikkoa perunoilla ja muilla konsteilla saada tuota suolan makua pois, ei auttanut kuin laittaa kaikki roskiin.
VastaaPoistaPaperiompelija kuulostaa hyvältä!
olipas aika kettu keitoksi;)
VastaaPoista(anteeksi nää hymiöt, luin juuri keskustelua niistä hannnan blogissa. en vain osaa olla lätkäsemättä niitä joka paikkaan..)
nyt muuten muistin lapsuudesta paperiompelun! kuvia ommeltiin. silloin ei ikinä ollut kärsivällisyyttä siihen hommaan, oliskohan nyt..
Aili Sarkkila ei päässyt opastamaan mua raukkaa, räiskin vieläkin liian räikeillä (ja varmaan rumillakin..) väreillä;)
mahtava tuo viimenen kuva!
Violet:
VastaaPoistavoi ei, homeinen parmesanraaste ei todellakaan kuulosta hyvältä.
Tuli tunne kuin ois leikkinyt ruualla, joo, oma vika, kun en tarkistanut onko suola todella suolaa.
Marika:
saa nauraa, mä en ole mikään erityinen kokki. Kerran koitin paahtaa näkkileipää leivänpaahtimessa( ajattelin kai että tulis enemmän makua) ei tullut makua, mutta tuli tulipalo.
Syysleimu:
taidan tietää tuon suolapurkin, mulla on samanlainen, se aukeaa aina väärällä hetkellä:)
Outi:
voi Outi saa hymiöillä, ei mulla enää ole mitään niitä vastaan. Olen päässyt sinuiksi niiden kanssa. Tykkään hymiöillä nykyään itsekin:)
Mä en ole tainnut koskaan ommella tuollaisia paperijuttuja, musta niissä on jotain tosi hauskaa, en tiedä onko tämä jotain uutuudenviehätystä.
Kiitos Outi!!!
Ei ollut noin nättejä paperiompeluksia mulla lapsena. Jotain elukoita vaan.
VastaaPoistaMä vierastan hymiöitä edelleen, siis itseni käyttäminä, en muiden.
Piti hei muuten sanoa, että ei ole mikään pakko laittaa omaa kuvaa tänne, ellei siltä tunnu. Musta se on myös aika hankala aihe, tai siis että milloin se on perusteltua. Siis itselle...
Mä laitoin kerran keittoon piparjuuren palsternakan sijaan. Se oli vieläpä maa-artisokkakeitto, joten kuorimisessa oli ensin hirveä homma. Pönttöön meni sekin keitto.
Nuo ompelukuvat ovat aivan mainion hienoja, varsinainen löytö! Sellaisia olis mukava itse piirtää lapselle ommeltavaksi kunhan hän tuosta kasvaa (tai itsellekin...). En varmaan osais noin hehkeitä tehdä tosin.
VastaaPoistaMaria:
VastaaPoistaeikö olekin hauskoja,
ompelukuvat oli säilötty omaan pieneen vihkoseen, jossa on ihanat kannet ja sisällä "käyttöohjeet" .
Katselin kuvia hetki sitten, yhden kuvan aiheena on pieni tyttö, joka kurkottaa ikkunaan, toisen taas poika silittämässä hevosta.
Oi tuota Aili Sarkkilaa, niin viisasta puhetta. Mitä ne rumat värit ovat, että tietäisi välttää? Luulenpa, että tyttärenikin haluaisi paperiompelijaksi. Saakohan tuollaisia enää muualta kuin kirppareilta? Muistan itsekin värkänneeni noita pienenä. Tarkkaa hommaa. Kieli keskellä suuta.
VastaaPoistahannna:
VastaaPoistanäissä ompelukuvissa on aiheita kuten äiti letittää tytön tukan, tuli mieleen Iranilaiset lastenelokuvat,tärkeintä ei ole mitä vaan miten, en osaa oikein pukea ajatusta sanoiksi.
Mulla on ollut suorastaan hymiökammo, johtuu varmaan yhdestä entisestä poikakaverista, joka ripotteli niitä joka ( väärään) paikkaan.
Mutta eivät ne minuakaan häiritse muiden käyttäminä.
Ja nykyään käytän niitä lähes sujuvasti.
Joo, omakuvan suhteen olen vielä mietteliäs, katsotaan.
OUTI:
Sarkkilalta löytyy hienoja kuvituksia, kävin vähän googlaileen. Ennestään minulle ihan tuntematon tapaus. Ompelukuvat taitavat olla 1920- luvulta, veikkaisin.
Kyllä ompelukuvia pitäisi vielä saada. Ei kovin kauniita kuvia ole kyllä silmiini kaupoissa osunut, mutta tokihan niitä voi piirtää itse.
mulle on käynyt samalla tavalla joskus sopan suhteen. ei sitä syödä voinut. hauskaa, että muutkin puuhailee samoja .. ;)
VastaaPoistakukka-maaria:
VastaaPoistasokerisuolasekaannukset ovat elämän suola:)
Olin unohtanut ompelukuvat, mutta tuli hyvä mieli kun muistin. Kiitos!
VastaaPoistaOlipa ihana tarina! Ajatteles, jos olisi ollut onnistunut keittoi, olisiko tullut näin sydämellinen juttu?
VastaaPoistaPaperiompelu kuulostaa minustakin todella houkuttelevalta nyt. Ja näyttää; meidän pojat ovat joskus saaneet lahjaksi jotain Nalle puh-Paperiompelukuvia, mutta jos totta puhutaan, en suonut niille sen enempää ajatusta.