Löysin kolme( vai oliko se neljä, joka tapauksessa silloin tuuli) päivää sitten kirpparilta pienen kaapin. Se oli maalattu samealla turkoosilla maalilla ja molemmat ovet olivat liimattu täyteen erilaisia eläinaiheisia tarroja kuten pikkuinen harmaa kissanpoika korissa tai ruskeatäpläinen luppakorvakoira rusetti päässä keltaisten kukkien keskellä.
Tarrojen repiminen osoittautui vaikeammaksi tehtäväksi kuin olin osannut kuvitella, sitkeitä lemmikkejä.
Olin valmistautunut tyylini mukaisesti kevyesti, joten lopulta tarroja irroteltiin kakkuveitsellä ja äitiyspakkauksesta jääneillä rintasuojilla.
Unohdin kaapin hetkeksi, kun vauva heräsi, sillä välin tuuli ripotteli rintasuojat pitkin pihaa, äitini luuli niitä valkoisiksi orvokeiksi, toivottavasti niin kävi naapureillekin. Keräsin ne vähin äänin pois.
Lopulta lemmikit irtosivat.
Kaapin sisällä oli hauska yllätys. Nimittäin nuo kaksi ylintä kuvaa.
:)
VastaaPoistaIhana, ihana, ihanasti kirjoitettu.
Ja kuvat myös.
minä halusin pienenä liimata sängynlaidat täyteen just tuommosia tarroja, kun kaverillakin oli. ehdin lätkäistä yhden Karvis-tarran siihen kylkeen kun äiti tuumas että ei ehkä niin hyvä idea..eikä se Karvinenkaan siitä hevillä myöhemmin irronnut..
VastaaPoistaMielessäni kuvittelin jo miten joskus jos kaapista luovut, liimaatkin sen täyteen toisenlaisia kuvia. tuommosia hahmoja mitä itse piirrät. mikä aarrearkku se oliskaan löytäjälle:)
Minäkin muistan, että lapsena liimailtiin sängynlaidat ja koulupöydät täyteen tarroja. Ja sitten harmitti, kun olin laittanut vaaleanpunaisen barbiauton konepeltiin tarran,joka ei millään lähtenyt pois.
VastaaPoistaOI riivattu noita kaapinsisäisiä. Hienoja.
VastaaPoistahirveää kotkottavaa naurua täällä!
VastaaPoistaMinäkin olen muuten noita kevyesti varustautuneita kun hommiin rupean, välillä tuleekin seinä vastaan ja vähän muutakin.
Himalainen:
VastaaPoistavoi kiitos Himalainen, ihanasti sanottu!!
Ja ihanaa, että kävit blogissani!!
Outi:
niimpä, mikä ihme siinä on, kun lapset rakastaa liimata sängyt täyteen tarroja.
Tosi tiukassa olivat nuo tarrat, hermot meni ja yksi kakkulapio ennen kuin sain kaikki kaavittua pois.
Outi, just ajattelin, että kuvat ovat entisen omistajan viesti, varsinkin kun siinä oli vielä pala tekstistä, jossa luki Rio Gra...
Kutkutteleva ajatus jättää oma viesti seuraavalle omistajalle.
Kiitos Outi!
Maija:
minä taas liimasin glitterrokkibarbitarran ponitalon kattoon, arvaa harmittiko, nämä on näitä surullisia tarratarinoita, joita maailma on pullollaan:)
Violet:
riivattu miten hienosti sanottu:
"kaapinsisäisiä"
Olin kyllä hämmentynyt, kun löysin tuon naisen ja miehen kaapista. Hieno pari.
Liivia:
juu, olin AIKA kauhuissani, kun palasin timpurityöni pariin ja maa oli rintasuojuksista valkoisena (takatalvi).
Ja ne oli maanneet siellä jo hyvän tovin.
En tiedä kehtaako tuota enää laittaa boheemiuden piikkiin.
Hyvä, että meitä kevyesti varustautuneita löytyy muitakin, seinää odotellessa:)
Valkoiset orvokit tirskututtaa täälläkin! (luulen että oma äitini kattois kukiksi myös..)
VastaaPoistaHeee :)))
VastaaPoistaHaha haa! Ihania kuvia jälleen kerran ja mahtava tarina.. orvokkeja :D
VastaaPoistaMerja:
VastaaPoistavalkoisia orvokkejapa hyvinkin:)
Marika:
jep:)
Jenni:
kiitos Jenni!!