Su

Kesäaika alkoi ja naapurin pihamaalle ilmestyi yön aikana yksi kaatumaisillaan seisova lumiukko. Lapsi ymmärsi uuteen aikaan siirtymisen niin, että heräsi täysin virkeänä neljältä.

Toivelistalla: Anna Järvisen uusin, Liisa Lounilan näyttely, Svenskanin Fröken Julie, suklaajäätelöä ja pari nukuttua tuntia.

Ohikulkijoita

Eilen iltapäivällä kävellessäni ostoksilta kotiin, seisoi edessäni kaksi tyttöä. Kiinnitin aluksi huomioni oikealla puolella seisovan tytön mustaan hauskan geometrisesti leikattuun villatakkiin, puoleen sääreen ylettyviin tummansinisiin pillihousuihin ja pieniin siroihin valkoisiin ballerinoihin. Sitten kuulin heidän puhuvan ranskaa ja nauravan paljon. Molemmilla tytöillä oli kädessään siniset verkkokassit. Toisen kassissa oli seitsemän appelsiinia, toisen kolme suklaamunaa.

Olisin halunnut vain halunnut kävellä heidän perässään, kuunnella naurua, muutamia ranskankielisiä sanoja, jotka erottuivat kiemurtelevasta puheesta ( la premiere fois, superbe) , ihastella heidän kaunista tyyliään, rohkeutta kulkea valkoiset ballerinat jalassa kylmässä maaliskuun illassa.

Hiusmurtumia

Katselin lehdestä kuvia nutturoista ja siitä kuinka ne tehdään. Tykkään tuollaisista kuvista, joissa näytetään kohta kohdalta miten esimerkiksi hiukset letitetään. Nutturoistakin pidän ja leteistä.

Muistan aina kuinka mummoni letitti äitini hiukset tiukalle palmikolle ennen tärkeää tilaisuutta. Katselin sitä pienenä tyttönä vierestä. Muistan mummoni kädet kuinka ne kietoivat hiuksia toisiinsa.

Minun hiuksiani löytyy näinä päivinä joka puolelta taloa. Äitini sanoo, että se kasvaa vielä takaisin. Leikin ajatuksella, että hiukset kasvavat vaikka mustana kiiltävänä kiinalaisen harjaksena tai punaisena kiharana.

Kerran kuulin tytöstä, joka toivoi niin kovasti luonnonkiharaa, että otettuaan permanentin tukka ei enää palautunut suoraksi.

Hyvä maanantai

Vaikka pidänkin rutiineista ja arjesta omalla tavallani, tänään ilahduin rutiinin katkeamisesta, pienestä nyrjähdyksestä siinä miten asiat yleensä maanantaina meillä tapahtuvat. Nyrjähdys oli sopivan mittainen, lempeä luonteeltaan.

Kun keittiön ikkunasta katsoo ulos on vaikea uskoa, että reilun viikon päästä on huhtikuu. Minun huhtikuuni on aivan toisen värinen. Sillä on aivan toiset kengät jalassa, aivan toinen takki ja hiukset auki. Se pitää huivista kii ja kävelee nopeasti.

Päivänvalossa

Aamulla valo tihkuu verhojen läpi makuuhuoneeseen. Päivällä se on valinnut toisen huoneen, jonka sokaista. Liesituulettimen läpi kuulen kuinka joku soittaa kitaralla yksinkertaista melodiaa, pysähtyy ja aloittaa taas alusta, kunnes pysähtyy taas samassa kohtaa ja aloittaa alusta.

Myöhemmin ystävä tulee meille. Syömme ranskanpastilleja ja amerikanpastilleja ja juomme kahvia. Kuuntelemme Jenny Wilsonia.

Valoisan päivä huvituksia.

Pieni näyttely

Kaksi, kolme vuotta sitten maalasin päivät pitkät vaaleanpunaista. Vietin paljon aikaa värin kanssa ja yritin irrottautua vaaleanpunaiseen yleensä liitetyistä mielikuvista. Mutta en lopulta tiedä, voiko tai pitääkö noista mielikuvista päästä irti.

Rakastan töiden nimeämistä. Voisin nimetä työn joka päivä uudestaan.

Päivän soiva osa

Sain maalaukseni takaisin näyttelystä. Vaaleanpunaiset palasivat kotiin.

Tänään päässä soivat Simon & Garfunkelin laulun alkusanat: "What a dream I had/ dressed in organdy/ clothed in crinoline/ of smoky burgundy/ softer than the rain."

Harjoituksia keskiviikolle

Päivä alkoi haalein askelin. Toivoin, että mandariini kuorisi itse itsensä, lattia söisi muruset sisäänsä, ettei minun tarvitse. Vauvan iho vierastaa ruusunmarjaa, joten päätin jättää sen tuonnemmaksi. Vielä on aikaa ruusunmarjoille.

Pyysin siskon kanssani kävelylle. Mukaan tarttui vihreä tuoli. Näin sen kirpputorilla, istumatta alas menin kassalle ja sanoin: otan tuon vihreän tuolin. Sitten kävelimme vihreä tuoli kainalossa kotiin. Olo oli voitokkaan riemukas. Minulla on uusi paikka missä istua.

Tag

What is your current obsession?

Flowers, Bulgarian yoghurt and pink colour.

Do you nap a lot?

No, but I should.

Who was the last person you hugged?

M and my baby.

If you were a tree, what tree that would be?

Lilac tree.

What' s for dinner?

I have no idea.

What was the last thing you bought?

Purple orchid.

What are you listening now?

Silence.

What is your favourite weather and why?

In the summer just after raining, when the earth smells and light comes out.

What time do you usually get up?

Around 6 or whenever my baby wants to wake up.

Favourite vacation spot?

Portugal, Greece, New York.

What movies can you watch over and over?

Woody Allen: Manhattan. Jacques Tati: Mon oncle.

What is favourite tea flavour?

Rooibos.

Where is the landscape of your mind?

The sea with some islands.

Say something to the person who tagged you:

Your blog makes me happy.

What are you reading right now?

Mikko Viljanen: Maan paino.

What is your favourite play?

Anton Tsehov: Three sisters and plays of Martin Crimp.

Mitä olinkaan ajattelemassa

Eilen matkalla kotiin näimme hevosen. Myöhemmin luin lehdestä, että hevonen oli karannut poliiseilta.
Olen ollut jotenkin levottomalla tuulella. Lapsi maistoi elämänsä ensimmäistä kertaa ruusunmarjaa. Välillä hämmentää tämä uusi tarkasti rytmitetty elämä (tasarytminen humppa). Aikaisemmin olen tottunut haahuilemaan vaihtelevilla tempoilla ja tahtilajeilla.
Ostin piristykseksi sen orkidean, josta oli aikaisemmin puhe. Olen selvästi elänyt valheessa. Kukkakaupan neiti sanoi, että se on tavattoman helppo kukka. Katsotaan.

Ilta

Kevätilloissa on jotain niin haikeaa, varsinkin nyt, kun kaikki on vielä alussa ja hyvin varovaista. Tuntuu että, jos tekee äkkiä väärän liikkeen, niin kevät ei tulekaan vaan kääntyy pois.
Siirtolapuutarhassa oli vielä hiljaista, vain villikanien liikettä.

Hämärä päivä

Hämärän päivän hajatuksia (haja-ajatuksia):
Kaksi villikania pihallamme puolen metrin päässä toisistaan keskittyneinä aivan kuin pelaisivat shakkia tai leikkisivät leikkiä, jossa pitää katsoa silmiin niin kauan kunnes toinen repeää.
Mietin voiko maaliskuussa miettiä aivan liikaa tulevaa kesää.
Ratikassa nainen punaisessa ruusumekossaan, harmaat hiukset kiedottu nutturalle, lukee kirjaa koko matkan, mutta mitä?
Ihanaa, että kohta voi taas ajaa polkupyörällä niin, ettei palella koko ajan. Paras polkupyöräilykohtaus (tai ainakin yksi parhaimmista) on minusta Ang Leen elokuvassa Jäämyrsky.

Ikkunoista

Tänään aamulla ikkunamiehet soittivat kelloa, kysyivät: saammeko tulla sisään laittamaan ikkunoita? Samassa muistin, että olin nähnyt unta, jossa muistutin itseäni näistä ikkunanlaittajista. Uni oli sekava: ikkunanlaittajia tuli ovista ja ikkunoista ja niitä oli runsaasti, ikkunoita ja ovia ja niiden paikalleen asettajia.

Näen usein tällaisia muistutusunia. Tällä kertaa muistutus tuli liian myöhään ja pakenimme avattuja ikkunoita kiireellä ulos.

Ikkunamiehistä tuli mieleen ikkunanpesijät. Mietin mitä kaikkea he ovat päässeet tai joutuneet näkemään. En tiedä miksi minulla on liian romanttinen kuva tuosta ammatista. Johtuu varmaan elokuvista ja kirjoista. Ja siitä korkeudesta, jossa kuvittelen heidän leijailevan huoneesta ja heijastuksesta toiseen.

Kukkia

Huomenna voisi ostaa kukkia. Mutta mitä?

Tekisi mieli vaaleanpunaisia liljoja tai sitten tulppaaneja, violetteja tulppaaneja. Orkidea olisi ihana, siitä tulee mieleen se elokuva, jossa oli Meryl Streep, mutta pysyisikö se minulle hengissä, se orkidea. Oi, Meryl Streep on kyllä ihana. Ehkä kuitenkin ne vaaleanpunaiset liljat ja violetit tulppaanit. Ja sitten se aurinko.

Aamusta iltaan.

Tulppaaneja ja patonkia

Kävin ystävän luona vierailulla. Laukussa patonki ja tulppaaneja vaan. Oli oikein mukavaa. Rappukäytävässä poika maalasi seiniä, tuuli riepotteli suojapapereita tuosta vaan, poika juoksi papereiden perässä. Kotimatkalla ratikassa oli perjantai-iltapäivän tunnelma, sellainen odottava ja hiukan hysteerinen. Niin kuin perjantaina on tapana.

Torstai

Tämän päivän mukavia (tähän mennessä) satunnaisessa järjestyksessä:

- iltapäivällä esiintynyt aurinko

- tuntemattoman ystävällinen sana yllättävässä paikassa

- piirtäminen

- puuvärit

- ystävän vierailu

- vauvan uusin riemukiljahdus

-Jenny Wilson

- pakastimessa odottava suklaajäätelö

Le nez on nenä

Lähes koko päivän pyrytti, ihmiset kulkivat ripset valkoisina, lumiaurat kolahtelivat aamusta iltaan. Haluaisin hieman opiskella kieliä. Voisin ehkä lainata Elina Brotheruksen valokuvista tuttua menetelmää, jossa hän oli kirjoittanut keltaisiin Post-It lappuihin esineiden nimiä ranskaksi ja kiinnittänyt ne sitten oikeisiin esineisiin. Esim. nenässä olisi lappu, jossa lukisi "le nez" ja jääkaapissa lappu, jossa lukisi "le frigo". Toisaalta saattaisin hajamielisenä unohtaa mikä lappu kuului mihinkin esineeseen ja lopulta osaisin ranskankielisiä sanoja, mutten olisi varma niiden merkityksestä.

Osaisin silti.

Helmoja

Jauhopussi odottaa yhä pöydällä avaamista.

Sen sijaan, että olisin leiponut, kokeilin kesäleninkejä, kuuntelin Jenny Wilsonia ja kuvasin jälleen kerran neilikoita.

Yksi syy miksi odotan niin kovasti kevättä on, että saa riisua talvivaatteet. Olen niin kyllästynyt talvipalttooseeni, töppösetkin vetävät viimeisiään, pipo on ollut hukassa kaksi viikkoa eikä palaamisen merkkejä vielä näy. Toki voisi ostaa uudet, mutten viitsi vielä.

Syntymäpäivälahjaksi saatu limenvärinen mekko on kärsimätön. Se tahtoisi jo pyörähdellä leudossa suvituulessa.