keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

Harjoituksia keskiviikolle





Päivä alkoi haalein askelin. Toivoin, että mandariini kuorisi itse itsensä, lattia söisi muruset sisäänsä, ettei minun tarvitse. Vauvan iho vierastaa ruusunmarjaa, joten päätin jättää sen tuonnemmaksi. Vielä on aikaa ruusunmarjoille.
Pyysin siskon kanssani kävelylle. Mukaan tarttui vihreä tuoli. Näin sen kirpputorilla, istumatta alas menin kassalle ja sanoin: otan tuon vihreän tuolin. Sitten kävelimme vihreä tuoli kainalossa kotiin. Olo oli voitokkaan riemukas. Minulla on uusi paikka missä istua.

8 kommenttia:

  1. Onnea vihreälle tuolille! Laitoin tänään aamulla isolle kissalle tyynyjä olohuoneeen ikkunalaudan alle, kun se ei aina enää osaa hypätä omin avuin sinne huutelemaan linnuille. Tyynyt ovat kuitenkin liian pehmeitä, niistä on vaikea ponnistaa. Kissa tarvitsisi pienen tuolin, josta hypätä. Sellaista pitää siis haeskella.

    VastaaPoista
  2. Solveig:
    Solveig kiva kuulla sinusta!
    Minä pidän silmät auki, jos löytyisi pieni tuoli teidän isommalle kissalle.
    Vihreässä tuolissa on yksi vika, sen istuin on aika kova, joten nyt minulla on haussa pehmentävä tyyny kovalle vihreälle tuolille.

    VastaaPoista
  3. Muistan oman voitokkaan oloni kun muinoin kannoin Tampereella hienoa turkoosia pöytää kirpputorilta kotiini.
    Kukaan ei tehnyt elettäkään auttaakseen - ei ole mansessa tapana juu - ja se painoi ja se painoi ja se oli vaikeaa, mutta olin aivan onnessani siitä.

    VastaaPoista
  4. Violet:
    eipä täällä Helsingissäkään helposti apua tarjota huonekalun kanssa kävelevälle lähimmäiselle.
    Kerran piti nöyrtyä ja tilata taksi, kun ei kädet eikä kainalot riittäneet. Tuoleja silloinkin olin kantamassa tosin kolme kappaletta.
    Turkoosi pöytä kuulostaa ihanalta!

    VastaaPoista
  5. aaahhh vihreä tuoli... ;) me autottomat olemme myös järjestäneet "katuperformansseja" kantaen milloin mitäkin isoa huonekalua pään päällä, selässä, kaksi- ja nelikätisesti.
    Ihania valonpilkahduksia kuvissasi!
    ps. uskon että mandariinitkin odottavat vain ilmojen lämpenemistä. sitten ne heittävät kuorensa yltään kun aurinko paahtaa ja puhaltaa;)

    VastaaPoista
  6. Autottoman on tosiaan joskus hankala raahata kirppislöytöjä kotiin. Alkukeväästä löysinkin mahtavan tuolin ihan läheltä: sisäpihan roskisten luo oli jätetty hyvässä kunnossa oleva puinen tuoli, johon ihastuin. Hissillä vaan tuoli omaan kotiin, ja nytkin istun tässä mukavuudessa :).

    VastaaPoista
  7. Outi:
    autoton löytää itsensä välillä aika ihmeellisistä tilanteista:)
    Tulit mieleen vihreästä tuolista, vaikkei tämä minun ole niin hieno kuin ne siellä Pariisissa.
    Kiitos!
    Ehkäpä tämä mandariini vielä astuu ulos kuorestaan.

    Maija:
    tuollaiset löydöt on ihan parhaita! Tulee niin hyvä mieli!

    VastaaPoista
  8. oi, minäkin ostin kirpparilta vihreän tuolin. sitten kannoin sitä halki kaupungin ja matkustin naapurikaupunkiin bussissa omalla tuolillani istuen.

    VastaaPoista