Kazimierz

Matkakertomukseni kulkee kovin verkkaisesti. Olen viime aikoina ollut taas unettomuuden pauloissa, unet välttelevät minua. Osaan tyynyliinani painaumat ulkoa, silmät kiinni, silmät auki. 

Vanha juutalainen kaupunginosa Kazimierz, niin kaunis niin surullinen.

Krakow: day one

Hotellimme oli vaatimaton, keltainen sosialismin aikainen rakennus, jonka jokaista parveketta reunustivat uhkaavasti roikkuvat punaiset kukat, minulle tuntemattomat. Jos seisoi hotellin sisäänkäynnin edessä ja katsoi tarpeeksi kauan ylös, tuntui kuin valtava punakeltainen laatikko olisi kaatunut päälle.

Ensimmäisen päivän kuljimme vanhassa kaupungissa. Saavuimme keskustorille kaikista mahdollisista kulmista. Asemakaava tuntui jotenkin rauhoittavalta: jo satoja vuosia jalankulkijoiden virrat ovat laskeneet keskusaukiolle ja tyhjentyneet siitä.
Tasaisin väliajoin lehahti kyyhkysparvi ilmaan lasten juoksusta, trumpetti soitti aina saman melodian. Minulla oli liian ohut takki ja paljas pää.

Four days in Krakow


Ei sadetta, mutta sumua, jonka läpi vanhoja rakennuksia on hyvä katsoa. Kieli, jota ei ymmärrä, ja jota puoliso puhuu niin heikosti, että englantiin siirrytään melko pian. Taksikuski, joka veloittaa liikaa, koska emme tunne hintatasoa. Maaseutu, jonka läpi ajetaan lentokentältä, keltaisia kioskeja, pyykkinaruja, joita ei voi unohtaa. Historia, jonka tietää odottavan 45 kilometrin päässä synkkänä, verenkarvaisena ja liian käsittämättömänä. Toinen historia, joka on aivan lähellä, keskusaukiolla, mutta nyt siistinä, melkein wieniläisen klassisena ja hienostuneena. Kaupunki, isompi kuin Helsinki, mutta paikoin kotikutoisemman tuntuinen, perinteinen pyöreä keskusaukion ympärille kasvanut, joenmutkassa kukoistanut, vanhojen katukiveysten peittämä.

Ensivaikutelmia on vaikea pyyhkiä pois, ne voivat seurata kaupunkeja kauan.
Krakova on kaunis, karhea ja selittelemätön.

I'm Going to a Town

Ajattelen erästä kaupunkia.

Sen nimi alkaa K: lla. Joka ikinen päivä kello 12 radiossa soi surullinen trumpettisoolo neljä kertaa joka ilmansuuntaan. Trumpetistia saa katsoa. 
Sinne on luvattu ajoittain sumuista, harvemmin hätätiloja seuraaville päiville ja öille. Symbolikartan mukaan kuu, kuu, kuu.
Minulla on passi yöpöydällä.
Dobranoc, nähdään kohta.

Karhu istuu kannolla.

Lapsi sai 2- vuotis lahjaksi isältäni tämän kirjan: Karhu istuu kannolla, Valkovenäläinen kansansatu. Kuvat ovat T. Berazenskajan.

Tämä on minusta kaunein kirja, jonka olen pitkään aikaan lukenut ja katsellut. Isäni löysi sen divarista. Divarit ja isät ovat parhaita.

Eilen posteljooni toi meille paketin. Siellä oli basso. Nyt uusi basso soi ja me tanssimme.

Selkämyksiä

Sain Mimmiltä kivan kirjahyllyhaasteen. Kirjahyllyjen tuijottelu tuntui tällaisena iltana suorastaan elähdyttävältä. Lievitti ankean viikon tuomaa loputonta apeutta.

1. Oletko mies vai nainen?
Orlando.

2. Kuvaile itseäsi?
Yksityisiä asioita.

3. Kuinka voit?
Soihtu korvassa.

4.Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi?
Lasikaupunki.

5. Mihin haluaisit matkustaa?
Maisemasta läpi.

6. Kuvaile parasta yståvääsi?
Kettu ullakolla.

7. Mikä on lempivärisi?
Liekehtivä elokuu.

8. Millainen sää nyt on?
Jos suru savuaisi.

9. Mikä on paras vuorokauden aika?
Kesän pimeys.

10. Jos elämäsi olisi tv- ohjelma, mikä sen nimi olisi?
Jokapäiväinen elämä.

11. Päivän mietelause
Anna päivän olla kaikki.

12. Millainen on parisuhteesi?
Tanssilattia vuorella.

13. Mitä elämä sinulle merkitsee?
Hetkien vaellus.

14. Minkä neuvon tahtoisit antaa?
Kuuntele, romantiikkaa.

15. Miten tahtoisit kuolla?
Tunnustan eläneeni.

16. Mottosi?
Rakkaus on viimeinen valo jota puhutaan.

Haastan Bamarikin Outin, Mantelin Hannnan ja Meijerielämän Lumikon.

No ruska

Ei yhtään ruskakuvaa.
Tänään aamulla laitoin kameran mustaan olkalaukkuuni. Kuljin kaikki kauneimmat polut lähellä ja kaukana, mutta ei taaskaan yhtään kuvaa ruskasta. En tiedä miksi, mutta minulle tulee värikkäistä lehdistä mieleen terveyslehdet ja Love Story- elokuva.
Ehkä olen kuitenkin toisien lehtien ystävä.

On ollut paljon kaikkea. Minulla on nyt 2- vuotias tytär. Se on parasta näistä kaikista. Sitten on ollut sitkeä nuha, paljon töitä, tuleva muutto, kaikki esineet, joiden pitäisi löytää paikkansa joko muuttolaatikoista tai jossain toisessa paikassa poissa minusta nyt heti.

Kuvat ovat siskoni ja minun yhteisestä tulevasta kirjaprojektista.
Kaksi ensimmäistä otti siskoni Linnea.