Ei sadetta, mutta sumua, jonka läpi vanhoja rakennuksia on hyvä katsoa. Kieli, jota ei ymmärrä, ja jota puoliso puhuu niin heikosti, että englantiin siirrytään melko pian. Taksikuski, joka veloittaa liikaa, koska emme tunne hintatasoa. Maaseutu, jonka läpi ajetaan lentokentältä, keltaisia kioskeja, pyykkinaruja, joita ei voi unohtaa. Historia, jonka tietää odottavan 45 kilometrin päässä synkkänä, verenkarvaisena ja liian käsittämättömänä. Toinen historia, joka on aivan lähellä, keskusaukiolla, mutta nyt siistinä, melkein wieniläisen klassisena ja hienostuneena. Kaupunki, isompi kuin Helsinki, mutta paikoin kotikutoisemman tuntuinen, perinteinen pyöreä keskusaukion ympärille kasvanut, joenmutkassa kukoistanut, vanhojen katukiveysten peittämä.
Ensivaikutelmia on vaikea pyyhkiä pois, ne voivat seurata kaupunkeja kauan.
Krakova on kaunis, karhea ja selittelemätön.
Oih! Tuo eka kuva vei mennessään, matkaan sinne kauniiseen ja karheaan ja sumuiseen...kiitos.
VastaaPoistaMinä joka en tiedä Krakovasta mitään menin nyt hurmioon näiden kuvien vuoksi. Kiitos.
VastaaPoistaOlen pitkään halunnut Krakovaan. Kerro lisää!
VastaaPoistaLisää!!!
VastaaPoistaVoi upeaa, Krakova!
VastaaPoistaTuollaiselta minustakin Krakova keväällä tuntui, juuri tuo kaunis, karhea ja selittelemätön. Jotenkin sellainen, että tässä olen, paljaana, hyväksy tai ei. Tällainen olen.
Just nuo talojen väritkin.
oijjoi, lisää näitä joohan? näissä kuvissa on taas salaperäisiä tarinoita piilotettuina.. jostain syystä mun täytyy tuijottaa tuota vikaa kuvaa ja miettiä keitä ikkunoiden takana on asunut, mitä nähneet ja kuulleet ne seinät..
VastaaPoistaUu, tuo ylin kuva on mahtava! Kertakaikkiaan. Jotenkin arvasin että K:si on Krakova. En ole koskaan käynyt, en koko Puolassa, vaikka nimenomaan Krakovaan olen halunnut siitä lähtien kun näin 17-vuotiaana Kieslowskin Veronikan kaksoiselämän (siinähän toinen Veronikoista asuu Krakovassa).
VastaaPoistaMinäkin lähden huomenna matkalle, Skotlantiin!
Vau, ei jumankekka noita - varsinkin kahta ensimmäistä - kuvia! Kävisiköhän ne tulostettuna lentolipuista? Näyttäisin virkailijalle ja sanoisin: ymmärrättehän, minun on PAKKO päästä Krakovaan?
VastaaPoistaKerro lisää!
Upeita kuvia. Me kävimme silloin myös Auschwitzissä, joka oli todella järkyttävä kokemus, monin tavoin. Minulla oli silloin sylissä parivuotias lapsi, joka ei tajunnut mistää mitään ja kyseli ihmeissään, mitä tuo on ja tuo. Ja minä keksin mukavan näppäriä valheellisia selityksiä. Mutta Krakova oli kaunis ja näimme siitä ihan liian vähän.
VastaaPoistaItä-Eurooppa, tai oikeastaan nuo ennen rautaesiripun takana olleet, ovat jotenkin nykyään semmoinen maailma jossa on todellisuuksia rinnakkain. Hyvin tavoitit sen tekstissäsi.
VastaaPoistaToivottavasti kerrot lisää.
Satu:
VastaaPoistavoi kiitos Satu!
Violet:
Krakova hurmasi minutkin, olen sinne kauan kaivannut ja nyt pääsin. Uskon, että tykkäisit kovasti tuosta kaupungista.
Merja ja Marika:
lisäraporttia luvassa:)
Himalainen:
niin totta tuo mitä sanoit. Krakova ei pyytele anteeksi, siinä ei ole mitään söpöä eikä pikkusievää.
Muistan hyvin kauniit kuvasi teidän matkalta.
Outi:
kiitos kaunis Outi!!!
Nyt kun käyn läpi matkakuvia, tuntuu, etten saanut mitään siitä kauneudesta tallennettua, niin se menee. Kaikki turistikliseet kasassa.
En ole varmaan koskaan nähnyt noin kiehtovia ikkunoita, hurjan inspiroiva paikka.
Lumikko:
oo, arvasit! Aloin miettiä tuon postauksen jälkeen kaikkia k: lla alkavia kaupunkeja, joihin tahtoisin matkustaa. Kioto ainakin.
Minusta yhdessä vaiheessa kaikki vastaan tulevat naiset näyttivät Kieslowskin leffojen naisilta.
Ihanaa Skotlantia sinulle!!!
Maijja:
näen sinut jo heittäytymässä pitkässä hidastetussa kaaressa lentovirkailijaa kohti liput sormissa kuin pienet siivet lepattaen.
Lupaan lisää:)
Kirjailijatar:
kiitos Kirjailijatar!
Auschwitz on paikka, jota ei voi eikä saa ikinä unohtaa. Ajattelin kirjoittaa siitä vielä lisää myöhemmin, niin vaikuttava ja järkyttävä kokemus.
Voin vain kuvitella kuinka hurjalta tuntuu keksiä pienelle lapselle vastauksia kysymyksiin tuossa paikassa. Siinä on niin monta suurta asiaa päällekäin.
Mirva:
ihana kuulla sinusta!
Olin aivan ihmeissäni, kun en enää löytänyt Valoa enkä sinua. Tulee ikävä blogiasi, kirjoituksiasi.
Toivottavasti kirjoitat vielä ainakin kommentteja, jos ei muuta.