Hotellimme oli vaatimaton, keltainen sosialismin aikainen rakennus, jonka jokaista parveketta reunustivat uhkaavasti roikkuvat punaiset kukat, minulle tuntemattomat. Jos seisoi hotellin sisäänkäynnin edessä ja katsoi tarpeeksi kauan ylös, tuntui kuin valtava punakeltainen laatikko olisi kaatunut päälle.
Ensimmäisen päivän kuljimme vanhassa kaupungissa. Saavuimme keskustorille kaikista mahdollisista kulmista. Asemakaava tuntui jotenkin rauhoittavalta: jo satoja vuosia jalankulkijoiden virrat ovat laskeneet keskusaukiolle ja tyhjentyneet siitä.
Tasaisin väliajoin lehahti kyyhkysparvi ilmaan lasten juoksusta, trumpetti soitti aina saman melodian. Minulla oli liian ohut takki ja paljas pää.
Ei lainkaan vähennä mun halua päästä Krakovaan. Aivan ihania kuvia ja tekstejä ja tunnelmia. AH!
VastaaPoistaToinen kuva on kuin kaunis uni.
VastaaPoistaUpeita kuvia. En ole koskaan käynyt, nyt tekisi mieli.
VastaaPoistaLiivia:
VastaaPoistauskon, että rakastaisit Krakovaa.
Kiitos Liivia.
Ilona:
ihanasti sanottu Ilona.
Kuvan etualalla on savisia enkeleitä.
Sari:
kiitos kaunis Sari!!!
Lähde ihmeessä Krakovaan.
voi mitä kuvia.. mihin nuo portaat vie..?
VastaaPoistaja trumpetti. kuulen sen korvissani. Krakovaan ehdottomasti sopii trumpetti. vaikka mistä minä tiedän kun en ole ikinä siellä käynyt.
mun mielikuvieni Krakovaan sopii trumpetti:)
Voi miten kauniita kuvia, ihan samat sävytkin näissä. Tekisi mieli takaisin tuonne, mutta nyt on tiedossa toinen matka, kiva niin. Matkojen odottaminen on aina puolet ilosta. Toinen kuva on tosiaan kuin uni ja kaikki kuvat yhdessä kuin runo.
VastaaPoistaKiitos näistä kuvatuliaisistasi!
VastaaPoistaNiin kaunista,
Maria
Outi:
VastaaPoistakiitos kaunis Outi!!!
Nuo portaat kuuluvat talolle, jonka takapihalle oli pakko kurkistaa ja sitten vielä portaikkoon. Oli niin kiehtova talo. Olisin varmaan kivunnut rappuset ylös ellei seuralaiseni olisi ehdottomasti vastustanut tuota ajatusta.
Kirjailijatar:
voi kiitos Kirjailijatar!!
Oi ihanaa pääset uudelle matkalle!
Maria:
lämmin kiitos sinulle Maria!!
Huh, sinun kuvasi ovat kyllä ihan omassa sarjassaan täällä blogimaailmassa. Minusta nämäkään eivät ole ihania, vaan mahtavia, upeita, hurjia, jopa vähän pelottavia. Kuvasi kertovat tarinoita. Tulee mieleen ooppera, Mozart, Salieri, Kieslowski, Tarkovski, metafysiikka.
VastaaPoistaOma matkani meni ihan myttyyn. Mutta turha sitä on surra, tuleehan noita.
Lumikko:
VastaaPoistavoi kiitos Lumikko koko sydämestäni!
Sanasi merkitsevät minulle paljon. Kuvaaminen on ollut mulle viime vuodet tapa selvitä siitä, etten voi maalata. Sellaista lohdutusta.
Tuntuu hurjan hyvältä kuulla, että ne ilahduttavat sinua.
Toivon uutta ihanaa matkaa sinulle!!!