Tänään olemme kontaktoineet yhden matematiikan kirjan, Pikku Myyn nenän ja haarautuneita hiuksia. Paljon ilmakuoppia vai mitä ne on siinä kirjan pinnassa.
 Koulu on omituinen paikka. Sääntöjä ja käsivälejä.  Olin ehtinyt unohtaa.
Onneksi tuli kesä.

Hiuksia ja

Pitäisi laittaa taulut seinille.
Sen sijaan irroitan hiuksia maalauksista. Pellavaöljy imee kaiken sisäänsä. Kissa katsoo kauhuissaan vierestä.
Tämä ilma ja ikä saa minut kihartumaan.  Yhtäkkiä minulla on kihara tukka ja äitini posket. Pullistuvat tuulessa.

Under the moonlight the serious moonlight

Taas uusi vanha alku. Tahtoisin saada pienen vihkon rytmistä kiinni.
Elokuu, humisevat, daaliat, yhä humisevat muistot pituusjärjestyksessä ja lyijykynät, terotettuina ensimmäiseen koulupäivään.
 Muutettiin taas. Entinen koti oli kuin kaunis, vanha rouva, joka polttaa kuin korsteeni. Uusi koti on vielä (savuton) mysteeri. Talo,  jonka ikkunoissa lepattaa ja mustatukkainen tyttö päästää kissan irti pihalle.
Katsotaan kuinka se katoaa saniaisen helmoihin.