Huomioita tiistaina:

- sanat vähissä
- sihteeri on päiväpetolintu
- kyykäärme tuulilasissa, sanoi vastaantuleva hattupäinen nainen vierellä kulkevalle hattupäiselle naiselle
- vanhempien hiekkalaatikkokäyttäytymisen alkeet, ei vieläkään hallussa
- tuulipukunaiset kulkevat rivakasti kiipeilytelineeltä toiselle
- seinilläni kaikki on vinossa
- tekee mieli lainata jotain kaunista

Puut ovat vielä vihreitä

Kummallisia päiviä, viikkojakin.
Totuttelua toisenlaiseen, vaikea selittää sitä parhain päin. Puut ovat vielä vihreitä. Voisin leipoa kirpeistä omenoista jotain äkkimakeaa. Lukea lehdestä lisää sopulien vaelluksesta.
 Naapuriin kohoaa suuri, teräväreunainen huvimaja. Yli kaikkien puiden, yli kaikkien lintujen.
Minua ei huvita.

Toisaalla

Tulimme sinne missä tuulee aina. Muistojeni mukaan.
Jo aikoja sitten.

Jotain konkreettista. Polkupyörässä on nyt lapselle turvaistuin. Se on aivan mahtava. Mietimme sille nimeä. Lapsi ehdotti Lautasta ja Tihvania.

Tuulella kulkevat

Keskiviikkona moottoritiellä ohitseni juoksi sinisiin ja valkoisiin hepeniin puettu hevonen. 

Sulavasti vaihtoi hän jalkakäytävälle, kilisi mennessään. Karannut, ajattelin. Sitten suojatiellä vastaan tuli sivuttain kulkeva mies mustassa puvussa kiikarit silmillään. Tahtoisin lähettää heille molemmille kukkia ja suklaata kiitokseksi.

Tänään tuuli jyskytti lehtiä. En muista mitä lupasivat huomiselle.

Laitan jotain sinistä päälle.

Mankelissa

Oma elämä on nyt väsyttävien ja surullisten muutosten vallassa. Sitä on vaikea sanoittaa tänne tai sinne, minnekään. Tavaramarkkinoiden Keväässä on hyvät sanat, mutta nyt on elokuu ja ihosta näkee sen.

Jotain konkreettista. Leivoin vaapukkakakun. Unohdin leivinjauheen. Raaputin keltaisesta tuolista mustan. Luin Puolikkaan keltaista aurinkoa loppuun. Pidin siitä, mutta ei kirjasta suosikkia tullut. 

Ja oli unohtua. Löysin vanhan, kauniin mankelin, jossa luki: Auran konepajan. 

Unessa vedostin sillä grafiikkaa.

Unet ovat parhaita.