Oma elämä on nyt väsyttävien ja surullisten muutosten vallassa. Sitä on vaikea sanoittaa tänne tai sinne, minnekään. Tavaramarkkinoiden Keväässä on hyvät sanat, mutta nyt on elokuu ja ihosta näkee sen.
Jotain konkreettista. Leivoin vaapukkakakun. Unohdin leivinjauheen. Raaputin keltaisesta tuolista mustan. Luin Puolikkaan keltaista aurinkoa loppuun. Pidin siitä, mutta ei kirjasta suosikkia tullut.
Ja oli unohtua. Löysin vanhan, kauniin mankelin, jossa luki: Auran konepajan.
Unessa vedostin sillä grafiikkaa.
Unet ovat parhaita.
Unet ovat parhaita. Toivottavatsi unista löytyy sopivasti lohtua ja lempeyttä väsyttävään ja surulliseen.
VastaaPoistaLempeä hipaisu poskellesi ja kyllä!Unet ovat parhaita matkaystäviä kulkiessa päivästä seuraavaan...
VastaaPoistaAura on kaunis nimi.Yksi tyttäristäni on Aura.
Elämää on vaikea sanoittaa, useimmiten. Joskus on helppoa sanoa yksiselitteisesti vaikka "ihanaa" tai "voi perkele", mutta useimmiten ei. Toivon sulle kauniita unia ja lisää yllätyksellisiä, kauniita löytöjä!
VastaaPoistahei siellä. toivottavasti sinä ja ihmisesi pärjäätte surujen kanssa. kirjoitat hienosti ja kuvien lapsi on tosi iso!
VastaaPoistamä leivoin jokin aika sitten raparperipiirakan, jonka taikinasta unohdin sokerin ja kaiken lisäksi käytin vahingossa jauhoina täysjyväruisjauhoja. se oli aika hc-kakku. vaniljajäätelön kanssa se syötiin. vaapukat kuulostavat ihanilta. eiks vaapukka ole ihan oikea nimi. vai sanotaanko vadelmia vaapukoiksi?
Kurjaa kuulla, että on surua. Sehän kuuluu elämään, mutta silti. Sellaista mikä on ihan päällä, ei pysty sanoittamaan. Pois menneistä jutuista on helpompi kirjoittaa.
VastaaPoistaNämä kuvat ovat taas pysäyttäviä. Toivottavasti näet vain hyviä unia :) Ja toivottavasti pian tavataan.
Isoinpapu:
VastaaPoistaunet ovat kyllä ihmeellisiä.
Viime aikoina olen saanut kyllä osani kammottavista painajaisistakin, mutta onneksi on myös onnellisia mankeliunia.
Kiitos Isoinpapu!
Maria:
Aura on kaunis nimi. Ihanaa, kun sinulla on oma Aura tytär!
Kiitos Maria!
Lempeitä hipaisuja poskellesi!
Maijja:
totta puhut.
Tällä hetkellä tuntuu, ettei "oikeita" sanoja ole. Latteuksien laatikkoa en jaksa kaivella. Kaikki "elämä voittaa- tokaisut" on jo käytetty. Jäljelle jäi vaan vanha kunnon: "voi v.".
Kiitos kaunis Maijja!
Hannna.
voi kiitos Hannna!!
Kuvieni lapsi täyttää syksyllä kolme. En ymmärrä, miten jo.
Haa, ajattelin vaapukkakkuani maistettua: tää menee kahvin ja ison vaniljajäätelökasan kans ihan hyvin alas. Kaikki eivät nielleet ehdotustani.
Äitini sanoo vaapukka, vadelmakin on kyllä kaunis sana.
Kirjailijatar:
niin se on, viisaasti sanoit. Aika ja etäisyys antaa sanat. Ehkä sillä on oma tarkoituskin, sanattomuus suojelee, ehkä. En tiedä.
Kiitos kaunis Kirjailijatar! Oispa ihana taas nähdä!!!
yritin muotoilla mielessäni jotain kaunista ja viisasta elämän mankelista. mutta eihän siitä mitään tullut.
VastaaPoistaäitini sai mankelin omalta äidiltään muuttaessaan omaan kotiin. kun minä muutin kotoa pois äiti kysyi haluaisinko mankelin. kysyin, miksi ihmeessä?
mutta sellaisen jolla voi vedostaa unissa grafiikkaa, sellaisen ottaisin kyllä.