Desperately seeking January

En oikein osaa olla näiden lyhyiden, hämärien päivien kanssa. Minuun iskee pakokauhu jo aamulla ja jähmetyn paikoilleni odottamaan katkeamatonta pimeää. Tuntuu, etten saa mitään aikaiseksi. Mitään missä on jokin järjestys tai mieli. En muista milloin olisin odottanut tammikuuta näin kiihkeästi. Oi tule jo sininen ja tarkkaraajainen tammikuu.

Olen hurahtavaa tyyppiä. Nyt voisin kuvata vaan ruusuja. Syödä bulgarianjugurttia. Kuvata taas ruusuja ja kuvitella paikoista, joihin ensi vuonna matkustan. Varmasti.

These short, dark days seem to get the best of me, and I await January as if it was the best time of the year. Days in January have sharp contours, the blue light lingers on the snow, moments have all the sense and strength.

Pianistini saapui tänään. Löysin juuri oikean lahjan juuri oikealle ihmiselle.  Leivoin kakun ja ajattelin paketointia. Tuntuu joululta.

En tiedä, ovatko nämä kuvat erityisen jouluisia. Viime päivinä nämä värit tulivat ja täyttivät mieleni. Se tuntuu hyvältä.

Oikein hyvää joulua teille kaikille!
Kiitos tästä vuodesta.

My pianist arrived today. I also found just the right gift for the right person. Baked a cake and thought about packing the presents. It feels like Christmas. These pictures reflect something about the overall mood.

Merry Christmas to you all!
Thank you all for this year.

Koko päivän satanut lunta. Potkukelkalla pääsee aika pitkälle, vain alikulkusillan alla pitää kantaa. Nukun samassa huoneessa, missä nukuin 11- vuotiaana. Elämäni ensimmäinen oma huone. Huone, jossa on siniset seinät, yksi ikkuna ja vino katto.

Taas ruusuja.

Viime torstaina kulkiessani aamulla pakkasen halki töihin näin kaksi tanssiesitystä.

 Ensin kaksi oravaa juoksi siksakkia edessäni autiolla kadulla. -27 asteen pakkasessa sai tanssia rauhassa. Keltaisessa ikkunassa näin miehen ja naisen tanssimassa tangoa. Näin päättelin taivutuksista. Olo oli onnellisen epätodellinen.

Olen saanut pitkästä aikaa nukuttua ja nähnyt paljon talounia. Illalla tiramisu ja ranskalainen elokuva.

Menneitä kesiä

Tämä joulukuu on ollut tähän mennessä sumuisten hetkien täplittämä, tekisi mieli vaihtaa ikkunat. Sitten pestä ne. Ja nukkua puhtaiden ikkunoiden alla niin, että poskeen jää tyynyliinasta jälki.

 Lapsi ei tahtoisi nukkua öisin lainkaan vaan jutella, kiipeillä sänkyjä pitkin seinille, itkeä ja työntää pieni, täydellinen etusormi silmääni.

Pakenin väsymystä menneisiin kesiin. Silloin, kun itse olin vielä ihan pieni.

 Nämä kuvat on isäni ottanut.

     

Harmaita päiviä. Lumen kaipuu on muuttunut huurteen ikäväksi. Kengänkärki etsii metsälammikoista edes pientä jäätynyttä heijastusta,  jonka särkeä tuosta vain yhdellä ohuella hipauksella.

Olen löytänyt tänä syksynä muutaman pitsityynyliinan ja nenäliinan kirpputorilta. Viimeisimmässä liinassa oli kirjailtuna kissakellonsinisellä, oikeaan kulmaan kaunokirjaimet V ja L. Aikaisemmissa tyynyliinoissa oli valkoisella M ja A. Alkusyksyn liinassa valkoisella L ja T. Tuntuu, että kaikkien läheisieni nimikirjaimin kirjaillut tyyny- ja nenäliinat karttavat minua. Minulle tarjoillaan vieraampia kirjainyhdistelmiä tai ehkä ne ovat nimiä, joita en vielä tunne, tiedä häntä.

The days are grey. I was longing for snow, now I'm aching for frost. My shoes seek from the ponds even a slight layer of icy reflection, which one could break with a light touch.

Hämmennyin  tänään viedessäni alakuloisen saappaani suutarille. Luulin olevani kunnon ihminen, joka  korjauttaa vanhaa uuden ostamisen sijasta. Suutari oli ammattimies, joka kutsui minua "kenkäamatööriksi"; hän totesi, että voi kyllä korjata kenkäni, mutta se maksaisi yli 70 euroa eikä olisi takeita sen kestävyydestä. Olin elänyt valheessa ja luullut kenkieni olevan laadukkaat, mutta näin ei suinkaan ollut. Clarksin kengät olivat kuulemma viimeksi 80- luvulla hyvälaatuisia. Mustien saappaitteni kärjet olivat jo lommoilla, vetoketju ei suostu sulkemaan suutaan.   Suutari piti minulle valaisevan luennon, jonka jälkeen lähdin muuttuneena ihmisenä. Tosin en vieläkään tiedä, mistä löytyy kunnon kalosseja.

Hieman nuupahtaneen joulukuun alun Suuri ilo: Liivian kauniit kortit!!