Hämmennyin tänään viedessäni alakuloisen saappaani suutarille. Luulin olevani kunnon ihminen, joka korjauttaa vanhaa uuden ostamisen sijasta. Suutari oli ammattimies, joka kutsui minua "kenkäamatööriksi"; hän totesi, että voi kyllä korjata kenkäni, mutta se maksaisi yli 70 euroa eikä olisi takeita sen kestävyydestä. Olin elänyt valheessa ja luullut kenkieni olevan laadukkaat, mutta näin ei suinkaan ollut. Clarksin kengät olivat kuulemma viimeksi 80- luvulla hyvälaatuisia. Mustien saappaitteni kärjet olivat jo lommoilla, vetoketju ei suostu sulkemaan suutaan. Suutari piti minulle valaisevan luennon, jonka jälkeen lähdin muuttuneena ihmisenä. Tosin en vieläkään tiedä, mistä löytyy kunnon kalosseja.
Hieman nuupahtaneen joulukuun alun Suuri ilo: Liivian kauniit kortit!!
:)
VastaaPoistaNo kuule, nyt uskallan sanoa, kun olet jo siellä suutarilla käynyt, että ei ne enää korjaa vetoketjuja muuta kuin tosi kovalla hinnalla.
Omat kivat saapikkaani (kalliit, käyttö ikä yksi talvi ja toinen tynkätalvi) hajosivat juuri vetoketjusta viime keväänä, roskiin piti nakata suutarilla käynnin jälkeen. Niin suutari nimittäin neuvoi tekemään.
Ennen kovasti suosimalla Vagabondilla on käynyt samoin, oikeastaan vielä 90-luvun puoleen väliin ne olivat kunnon kenkiä, sen jälkeen jotain muuta.
Niin, surku kivoja kenkiä. Onneksi suutarit ovat sentään rehellisiä, ja sanovat suoraan, että ei kannata, osta uudet, säästät rahaa (vaikaa et siitä palkkaa minulle maksakaan).
VastaaPoistajuu, ja kivat kortit, minunkin postilaatikkoon ne jo ehtivät! ja kiitos liivia, olet kyllä tosi nopee!
VastaaPoistaNo jopas nyt jotakin! Yksi asia, mistä nykyisessä asuinpaikassa tykkään on se, kun korttelissamme on perinteikäs pikkuinen kivijalkasuutari. Juuri korjautin pitkistä saappaista vetskarin ja hintaa tuli 15 euroa. Lapsista suutari muistuttaa Melukylän lasten suutaria Kilttiä, joka oli kaikkea muuta kuin kiltti (onneksi tämä oli kuitenkin ihan ystävällinen, ei tarvinnut pelätä :)).
VastaaPoistaOlen kurkkinut täällä jokusen kerran, kuvasi ovat suunnattoman kauniita ja ajatuksiasi on ilo lukea.
Laadukkaiden kenkien hankkiminen tuntuu tätä nykyä hankalalta. Mutta jopas sekin on outoa, jos suutari ei kohtuullista korvausta vastaan vetoketjua vaihda!
VastaaPoistaItse kiikutin yhdet saappaat vastikään takaisin ostopaikkaan, kun toisesta irtosi kokonaan kantalappu - olin ostanut kengät alle kaksi kuukautta sitten. Liike käytti kengät suutarilla, ja sain molempiin kenkiin alkuperäistä tukevammat kantalaput. Kannattaa siis muistaa, että myyjän pitää vastata jos tuotteessa ilmenee virhe tai jos tuote ei kestä niin pitkään kuin sen voisi olettaa kestävän.
Surullinen kenkätarina, kengistä voi tulla rakkaus, ihan eri tavalla kuin esimerkiksi vaatteista, vaikka niistäkin joskus, mutta haluaisi ajatella, että kengille voisi tehdä taikoja.
VastaaPoistaMinulla oli vakiosuutari, teki taikoja monille kengille, välillä puisteli kyllä päätä, mutta ihme ja kumma aina onnistui, eikä maksanut hirmuisesti.
Jokin aika sitten ovessa oli lappu "suutari lopetettu" ... se kuulosti tosi pahalta, pakostakin jäi miettimään vaikka mitä.
Nyt yhdet kengät ovat odottaneet ihmeitä jo pitkään, en halua luopua niistä.
Minullekin Liivian kortit ovat tuottaneet ihmeellistä iloa joka päivä, kaiken kiireen keskellä niin kaunista.
Ohoh, olisipa ollut kallista. Itsekin olen aina ajatellut, että suutarit pystyvät lähes ihmeisiin. Itse käyn vain ydinkeskustan suuren kauppakeskuksen suutarilla, sillä harmikseni en ole pikkuista ja perinteistä suutarinliikettä löytänyt.
VastaaPoistaLiivian kortit ovat kyllä ilahduttaneet monessa paikassa, niin meilläkin.
Mulla on kolmet Clarksit ellen väärin laske.
VastaaPoistaYhdet ovat ikivanhat "sämpylät" ja ovat kestäneet hienosti.
Toiset ovat pari vuotta vanhat pitkät saappaat jotka ovat selkeästi hyvää tekoa.
Kolmannet ovat tänä syksynä ostamani nilkkasaappaat jotka ostin liian nopeasti. Ovat aivan surkeaa nahkaa, huonosti tehdyt ja vaikka mitä. Clarksin kenkiä tehdään käsittääkseni eri maissa. Olisiko siinä osa selitystä ainakin, en tiedä.
Vagabondeista olen tehnyt saman huomion kuin Liivia.
Tosiaan, Clarksit ovat nykyään huonoja! 10 vuotta sitten ostamani ja todella ahkerasti käyttämäni Clarksin sandaalit ovat täysin ehjät edelleen, mutta 2 vuotta sitten hankkimissani Clarksin kävelykengissä pohja jo irvistää ja pienikin vesi tulee sisään.. Todella suuri pettymys! Kengät eivät olleet edes kunnolla kerenneet vielä mukautua jalkaan, kun hajosivat.
VastaaPoistaAika outoa ettei korjannut ja olisi ollut niin kallista? Itselläni nyt 4:ttä talvea palvelleet pitkät Clarksin mustat nahkasaapikkaat (maksoin muistaakseni 160€) ovat musta tosi hyvät. Viime talvena hajosi vetoketju ja suutari korjasi 20 €lla. Mutta taitaa tosiaan Clarkseja olla erilaatuisia...mitkä kengät sitten ovat laadukkaat?? Itselläni ovat tosi hyvin kestäneet catepillarit, mutta ne nyt ovat ulkonäöltään ronskimpia ja urheilullisempia.
VastaaPoistaIhana kuurakuva tuo alimmainen!
Clarkseista vielä että kun olen kurkkinut valmistusmaita niin olen löytänyt vaikka mitä.
VastaaPoistaNo voi kökkö... Olen jotenkin luottanut sekä Clarkseihin (en tosin ole pariin-kolmeen vuoteen osatanut) että suutareihin. Kurjaa kerrassaan tämä kertakäyttökulttuuri :(
VastaaPoistaEntä jos saisit ihan eri arvion toiselta suutarilta? Minulla on pari mummolta perittyä silkkimekkoa, itselleni isoja. Kysyin pienennyttämistä & muokkaamista ompelijalta A, joka oli sitä mieltä että työ olisi turhaa. Ompelija B sanoi että 60-luvun silkkimekosta saa vaikka mitä. Odottavat tosin edelleen kaapissa juhlia, mutta jonain päivänä palaan ompelijan B puheille!
VastaaPoistaLiivia:
VastaaPoistaminä olen vielä kahden vaiheilla. En tahtoisi luopua lempisaappaistani. Ehkä täytyy pyytää toinen mielipide toiselta suutarilta.
Vagabondista olen ihan sama mieltä. Tosi vaikea tietää, mistä saa kunnon kenkiä, joita kannattaa korjata.
Syysleimu:
juu, se suutari oli kyllä tosi rehellinen ja fiksu tyyppi. Surkutteli vain sitä kuinka huonolaatuisia kenkiä nykyään tehdään. Tekee hänen ammmattinsa harjoittamisen aika vaikeaksi.
Sanctuary:
Hieno ammatti suutari on, kengät ovat niin kauniita kapistuksia. Kansansaduissahan suutarit ovat aika usein ikäviä juoppoja, kun taas räätälit ovat hilpeitä velikultia... suutarit varmasti kokevat tulleensa asiatta leimatuksi!
Kiitos kaunis, Sanctuary!!
Sinun blogisi on aivan ihana!!
Maija:
tuntuu aivan älyttömältä ajatukselta, että kenkien käyttöaika olisi n. kaksi vuotta, mutta sitä se useassa tapauksessa vaikuttaa olevan. Pitäisi siis säästää kuitit siltä varalta, että olisi todistettava kenkien hajonneen ennen säällistä aikarajaa.
Himalainen:
Ihmeitä tekevä suutari on pelastanut minulta lähinnä laukkuja. Himokävelijä-miehelläni on ollut huonompi tuuri, hänen kenkänsä ovat saaneet elää kiihkeän, mutta oi, niin kovin lyhyen elämän.
Elina:
Meidänkin suutari sijaitsee fyysisesti ostarin kupeessa. Sellainen pieni ja perinteinen suutarinliike olis kyl ihana.
Violet:
Tämä on varmaan globalisaation huonoja puolia, tuotanto siirretään sinne missä se on edullisinta. On aina ikävää jos oman suosikkimerkin laatu laskee. Sitä on aivan hämillään.
Elina, Annakaisa ja Tuula:
Clarkseista on näköjään kerääntynyt paljon todistusaineistoa! Olisiko kansanliikkeen paikka:) Vaikea sanoa, mistä heittelehtivä laatu johtuu... ehkä sitten valmistumaasta?
Ulla:
Sinulla on siis kaksi ompelijaa! Sehän on luksusta, vähän kuin voisi ikävän diagnoosin saatuaan kysyä toiselta lääkäriltä mielipidettä. Itsekin kyllä aion kysyä toisen suutarin näkemystä...
Olen kyllä ompelija B: n linjoilla. 60- luvun silkkimekoista saa vaikka mitä!
voi hiisi. olisit voinut ottaa saappaat mukaan, meidän kulmilla on hirmuisen mukava suutari jolle olen kiikuttanut kenkiäni vanhoista huopatossuista korkokenkiin. oman viehättävyytensä suutarilla käyntiin tuo se että siellä on usein myös iso laiskan pullea koira "töissä".
VastaaPoistaoikein rakkaista vaatteista voi olla yllättävän vaikea erota. mulla on esimerkiksi jotkut täysin rikkikuluneet ihanan pehmeät farkut joita ei voi enää oikein pitää, mutten raaski heittää poiskaan..
Hei Celia,
VastaaPoistaNiin se just on - aamulla herätessään ei todella tiedä mitä kaikkea tietämättömyydessä ollutta saa tietoonsa.Itse on useasti ollut aikeissa kirjoittaa esim Satu Hassille,että miksi mun on köyhänä pakko viedä 2 vuotta moottorivian saanut pesukone kaatopaikalle kun ei ole varaa sellaiseen että veloittavat 70 euroa siitä että tulevat katsomaan mikä vikana ja sitten korjaus noin 180 euroa ja huoltotakuu 1 kuukausi ! No eihän tässä nyt pesukoneista ollut ollenkaan kysymys-halusin vain kertoa että ne tunteet mitä olet siellä suutarissa joutunut kokemaan ovat minullekin kovin tuttuja tunteita.
beautiful photos here on your blog.
VastaaPoistaOuti:
VastaaPoistakuulostaa just ihanalta tuo teidän suutari!
Ehkäpä haen sieltä "toisen diagnoosin" saappailleni.
Juu, tiedän tuon lempifarkuista luopumisen tuskan. Se voi johtaa kaikenlaisiin noloihin paikkaussysteemeihin.
Melita:
niimpä ja kuitenkin haluaisi mieluummin korjauttaa kuin ostaa uuden. Yleensä muuten kaikki tuollaiset koneet hajoavat samaan aikaan. Tyyliin maanantaina meni pesukone, tiistaina kannettava, torstaina jääkaappi.
Karin:
thank you, Karin!!
Aivan mahtavat kuvat jälleen. Ensimmäisen kuvan käsi ja toisaalta etualan epäptarkat lehdet(?) luovat tasapainon kuvaan. Kolmannen kuvan sinertävä sävymaailma ja sekasortoinen sommittelu ovat myös mieleen.
VastaaPoistaKuvien katselemista muuten helpottaisi, jos niiden kokoa pienentäisi roimasti. Silloin kuva mahtuisi helposti kerralla koko näyttöön, ja sitä pystyisi tarkastelemaan kokonaisuutena.. näin ihan vain toiveena :>
beautiful, beautiful, beautiful
VastaaPoista