perjantai 28. toukokuuta 2010

H.V.


Sain isältä vanhoja tyynyliinoja, joista löytyi valkoiset nimikirjaimet H. V . 
 Ihan uusi yhdistelmä minulle. Ehkä ne kuuluivat ennen naiselle nimeltä Hilja. Tai ehkä Hilda, mutta ei Helka, eikä missään nimessä Hillevi. Eivät vaan näytä Helkan tyynyliinoilta. Liian pehmoisia Helkalle. Ja Hillevi, Hillevi asui toisessa kaupungissa.

Tyhjä pää viikko, ihan hyvä viikko, mutta tyhjä olo. Ehkä se kuuluu tähän aikaan. En tiedä, mikä aika. Joku aika, ainakin. Se aika, että tuomet, omenapuut kukkkii ja mietin menneitä kaihoisasti.
Suvivirsiaika.

torstai 27. toukokuuta 2010

Dear Indira


Kävin läpi vanhoja laatikoitani äitini talossa.
Löysin kirjeitä Intiasta. Kerran minulla oli kirjeystävä Intiasta. Sain monta vaaleanpunaista kirjekuorta. Suihkuttelin Toscaa tuoksuksi paperille, opettelin sanakirjasta uusia sanoja kuten juniper, turpentine, serpentine, magpie.
 Harmi, että olen unohtanut kirjeiden kirjoittamisen.
Olisi ihanaa olla taas kirjeystävä.

Tänään olis Joanna Newsom Helsingissä, mutta minä olen täällä.
Onneksi elokuussa tulee Jose Gonzalez, silloin olen siellä.

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

the flowers


Toiset maalaa. Ihminen on kauneimmillaan silloin kun tekee omintaan, sanoi joku.
 Haaveilen omasta huoneesta ja ajasta.  Siihen tarvitaan sitä ärrällä alkaavaa sanaa. Kuulostaa lattealta käyttää sitä ärrällä alkavaa sanaa tässä kohtaa. Kuulostaa lattealta edes mainita koko sanaa.

Viereisessä huoneessa nainen kysyy: käynkö minä hakemassa sen ruusun?
Minä sanon ostavani kukat itse.

maanantai 24. toukokuuta 2010

Toukon päivä


Sadeaamu, ajoin päin tuomea.
Pyyhin poskelta kukat pois, huumaava tuoksu.
Tänään kiilapohjia, gessoa, kivi, paperi ja kultainen leikkaus.
 Isäni oli löytänyt minulle vanhan tuolin, josta pitäisi saada maali ja lika pois. Mietin, millä uskallan sen puhdistaa, ettei tuoli mene piloille.

Bulgarian jugurtin tytöllä on uusi, pieni naama ja keltainen kukka hiuksissaan.
 Tulee entistä tyttöä ikävä.

torstai 20. toukokuuta 2010

Torstaina toisessa kaupungissa


Läksimme tytön kanssa työ- ja huvimatkalle äitini luo.
Lapsi juoksi heti pihan ympäri, heitti vaattet pois. Levitin viltin ja luin varjossa.
Kamala omapihakateus.

Äitini vanha rintamamiestalo on seudulla, joka on rakennettu suurimmaksi osaksi heti sodan jälkeen. Ikäväkseni huomaan taas, kuinka monet vanhat talot on purettu ja tilalle on rakennettu järjettömän isoja kivitaloja. Uusien talojen tieltä kaadetaan kaikki vanhat syreenit, koivut, marjapensaat, omenapuut, kaikki. Naapurissa on meneillään juuri valtava vanhan talon "laajennus", jossa talo on revitty alasti hirsisilleen. Tarkoitus on ilmeisesti saada lisää tilaa ja sen tähden talo laitetaan uuteen uskoon. Pistää vihaksi.

Äitini talo ja sen ympärillä villinä rönsyilevä piha seuraavat hämmentyneinä ympärillä melskaavia kivilinnoja.

tiistai 18. toukokuuta 2010

Kesän lapsi mä oon


Kesä on melankolista aikaa.
Jokainen hetki muistuttaa omasta katoavaisuudestaan, kesä on aina tulossa, tulossa tai mennyt. Kesää on vaikea pysähtyä katsomaan. Valokuvissa kesät sulautuvat yhdeksi ja samaksi. Kuin irrottaisi yhteen sulaneita hedelmäkaramelleja toisistaan. Mutta silti, kesä on välttämättömyys, kaunis ja rakas, rikas, rämä mutta oma. Sateinen, kylmä kesä on ilmaston petos, joka muistetaan.

Pesin parvekkeen, keitin lohikeiton, totesin keltaisten ruusujen kuolinajan: 14:30. Lapsi näki muurahaisen ja huokaisi.

lauantai 15. toukokuuta 2010

Pehmoeläinpaja


Olen ottanut tavaksi ostaa perjantaisin kukkia.
Lapsi on ottanut tavaksi kiivetä keittiön pöydälle. Kuvassa yllätin vaaleanpunaiset sukkahousut taas liian korkealta. Pitäisi hankkia kissa.

Meidän kulmilla on nyt meneillään superkiva kierrätystapahtuma. Pihakirppis lähes joka talossa, yhdestä euron laatikosta mieheni löysi kauan metsästämänsä kirjan, soitantaa, soppaa ja yksi taikuri, jonka täytyy vääntää kaikki ilmapallosta. 

Leppeää viikonloppua!

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Kadonnut laatikko ja eräs uni


Piti kirjoittaa koleudesta, mutta sitten se kaikkosi.
Koleudesta jäljelle jäi flunssakuume ja eräs uni. Unessa olin pienessä kylässä, jonne kannetaan kaikki maailman lumi, joka ei koskaan sula.Yritin ottaa kuvaa matkamuistoksi, mutta kameran etsin näki vain valkoista yhtä tyhjän kanssa.
Siinä lumenkaatokylässä oli yksi disco. Se disco oli meren rannalla eikä siellä saanut juoda alkoholia eikä tanssia lambadaa.

Huoneiden vaihdossa löytyi kadonnut laatikko.
Laatikossa oli Pont-Neufin rakastavaiset, Betty Blue ja vaaaleanpunainen tutti.

torstai 6. toukokuuta 2010

Putoavia elefantteja


Vaihdoimme huoneiden järjestystä.
En muista milloin minulla on viimeksi ollut olohuone, jossa ei nukuta. Uuden huoneen kunniaksi katsoin ranskalaisen elokuvan, jossa naisella oli huone täynnä kuvia maalauksesta, jonka alle oli maalattu toinen maalaus toisesta naisesta.
Sylvie Testud on ihana.

Lapsi tiputti elefantin keittiön ikkunasta. Ei laskeutunut jaloilleen. Maanantaina mies löysi sukkahousuni ruusupensaasta.

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

May this be love


Toukokuun kunniaksi kevätpotretit.
Taustaksi olisimme tahtoneet pahviset alpit ja pittoreskin maitotölkkimaalaiskylän, mutta sellaista ei nyt ehditty rakentaa.

Näin alkoi eräs kaunis, keväinen aamu, jossa viipyi vielä vuodenajalle ominaista, täyteen puhalletun ilmapallon pinkeää kireyttä, mutta myös lupaus leppeämmästä tuulesta.