Kävin läpi vanhoja laatikoitani äitini talossa.
Löysin kirjeitä Intiasta. Kerran minulla oli kirjeystävä Intiasta. Sain monta vaaleanpunaista kirjekuorta. Suihkuttelin Toscaa tuoksuksi paperille, opettelin sanakirjasta uusia sanoja kuten juniper, turpentine, serpentine, magpie.
Harmi, että olen unohtanut kirjeiden kirjoittamisen.
Olisi ihanaa olla taas kirjeystävä.
Tänään olis Joanna Newsom Helsingissä, mutta minä olen täällä.
Onneksi elokuussa tulee Jose Gonzalez, silloin olen siellä.
Kirjekaveria minäkin itselleni haaveilen, vaan en ole saanut toimeksi. Joskus niitä oli. Ja sellaistenkin kaverien kanssa, joita näki päivittäin koulussa, kirjoitettiin kirjevihkoihin. Kirjoittavatkohan nykylapset niin paljoa?
VastaaPoistaMinäkin haluaisin kesällä sinne, missä tapahtuu. Nyt on ollut paljon mielenkiintoisia keikkoja, vaan minä olen ollut täällä.
Minullakin oli pienenä kirjeystäviä ulkomailta, hirveän pitkään Maria Kyprokselta, mutta jotenkin se sitten jäi. Näin jälkikäteen olen ajatellut, että olisi täytynyt pitää yhteyttä, niin olisi yömaja Kyproksella jos sinne joskus lähtee. :)
VastaaPoistaNiin kauniit kuvat, en voi kuin ihailla.
Minullakin oli kirjekaveru ulkomailta, turkista, silloin kun olin ala-asteella, kuudennella. Kirjoitimme pari kirjettä ja sitten viimeisen kirjeen lähetettyäni ei kuulunut enään mitään vastausta. Vielä tänäkin päivänä mietin mitä tapahtui. Muuttivatko he, loukkaantuivat jostain tahattomasta kommentista, jotain muuta kamalaa?
VastaaPoistaKauniit kauniit kuvat. Eteeriset ja intialaiset yhtäaikaa.
Voi miten tykkäsin näistä kuvista, jälleen kerran. Erityisesti tuosta kirjekuvasta, ja mikä postimerkki.
VastaaPoistaMinulla oli monta kirjeystävää: Turkissa, Kreikassa, Englannissa, Koreassa, Guetemalassa. Pisimään kirjoitin ihanan Süleimanin kanssa Turkista :)
Oi Tosca, mulla oli sitä kans, minipullossa. Saattaa olla vieläkin jämät jossain tallessa :) Laitoin aina korvan taakse pikkuisena neitinä, esim. jos mentiin teatteriin. He.
VastaaPoistaMullakin oli pienenä monta kirjekaveria. Ympäri maailmaa. Sitten ne kaikki jäi. Harmi vaan, koska tykkään myös kirjepostista!
Se on totta,harmi kun kirjekaverit ovat jääneet..minulla oli monta kotimaassa ja yksi Norjasta ja yksi Madagasgarilta. Tai ne ainakin muistan. Voi kun olisi jaksanut pitää yhteyttä. Kirjekuorikuva on ihana.
VastaaPoistakeltaista ja oranssia huomaan nyt täällä. ihanaa.
VastaaPoistaMinulla oli myös monta kirjekaveria ulkomailta nuorempana, nyt enää yksi mutta sitäkin tärkeämpi. Tosin lähettelemme enimmäkseen sähköpostia, joskus myös korttejakin. Pitäisikin lähettää hänelle ihan oikea kirje taas pitkästä aikaa.
VastaaPoistaMuutama vuosi sitten tuhosin kaikki ulkomaiden kirjekavereiden kirjeet, harmittaa ihan hirveästi. Muka piti siivota ja en niillä olisi enää mitään tehnyt. Niinpä niin.
Minulla on ollut vaan yksi kirjakaveri ulkomailta. Italialainen poika. Kirjoitin kai muutaman kirjeen, mutta sitten en enää saanut vastausta. Arvelin, että varmaan kirjoitin niin huonoa englantia, että siksi ei vastannut.
VastaaPoistaMutta kirjeitä on kyllä kiva saada. Tai postikortteja.
Tosi kaunissävyiset ja tunnelmalliset kuvat! Minulla on vielä ystäviä, joiden kanssa pidän yhteyksiä pääsääntöisesti kirjeitse, mutta ei kyllä enää yhtään oikeaa "kirjekaveria". Minne muuten tulee Jose Gonzalez?
VastaaPoistaKirjeystävät ovat tärkeitä.Mulla on uusimpana oma kuopukseni ,jonka kanssa käymme vilkasta pohdintaa milloin nukkevauvojen seikkailuista ,milloin epäreiluista isoista sisarruksista.meilläkin roikkuivat munta vuotta nuo silkkikeijut katossa.Lapset kun ovat näitä" steinereita" kuten itse nauravat.Lämmin hali Celia ja kiitos ajatuksen eteenpäin "pukkaamisesta".Taidan heti etsiä vanhan osoitekirjan ja aloittaa yhdelle unohtamalleni ihmiselle kirjeen :)
VastaaPoistaHanna (14a4) :
VastaaPoistame kirjoiteltiin kans koulussa kavereille. Toivottavasti kirjoittelevat yhä, vai onkohan kännyt korvanneet kirjeet.
Mimmi:
mullakin oli pitkään Ramona Roomasta. Sitten se jäi jonnekin. Harmillista. Ramona ja Maria, missä olette?
Kiitos kaunis Mimmi!!
Solen:
kadonneiden kirjeystävien mysteerejä. Multakin katosi yksi, se oli Pieksämäeltä.
Oi kiitos Solen!
Kirjailijatar:
Guatemalasta, vau! Sulla on ollut paljon kirjeystäviä.
Kiitos kauniista sanoistasi!!
Hanna:
mä laitoin kans lapsena " vähän " hajuvettä, kun lähdettiin juhliin. Tykkäsin mummon Chanel 5: sta.
Niina:
mitäköhän tapahtuisi, jos kirjoittaisi kirjeen kaikkien näiden vuosien jälkeen. Toisaalta osoite ja nimi on varmaan muuttunut. Niin ja sit on tuo facebook, se on tavallaan korvannut kirjeet.
Kiitos Niina!!
Isoinpapu:
kiitos ihana!
Malla:
hienoa, että teillä on säilynyt yhteys!!
Mä tajusin vasta nyt kuinka kauniita kirjekuoria ja postimerkkejä olen sieltä Intiasta saanut.
Moni kirje on mullakin kadonnut.
Jonna:
pitäis kyl lähetellä enemmän postikortteja. Niistä tulee niin hyvä mieli.
Tuittu:
oi kiitos, Tuittu!!
Jose Gonzalez tulee elokuussa Helsingin juhlaviikoille Flow: n . Siellä on paljon muitakin hienoja esiintyjiä. Kannattaa katsoa ohjelma!!
Maria:
ihana viesti, Maria. Kiitos!
Odotan innolla, että voin alkaa tyttöni kanssa kirjevaihtoon. Oikeita aarteita tuollaiset kirjeet kuopukseltasi.
Mun siskot on kans "steinereita" , kaikenlaista kainista ovat siellä koulussa aikoinaan tehneet.
Ihanaa perjantaita sinulle!!
mulla oli kirjekaveri Italiasta. sellainen jonka sai jonkin järjestön kautta, tietämättä kuka se tulisi olemaan.
VastaaPoistasilloin sai kirjeiden mukana palasen siitä "kaukaisesta" maailmasta, arjesta jossain toisaalla. nyt voi klikata livekamerakuvaa melkein mistä tahansa päin maailmaa tahansa ja katsoa kun aamulla ihmiset kävelee töihin. hassua.
Minä kirjoitan kirjeitä vielä, useinkin. Suomeen vain. Minusta on hauskaa laittaa postimerkki paikalleen ja kirjoittaa kauniimmalla käsialalla osoite, kuin itse kirje. On mukava sipsuttaa postilaatikolle ja laittaa kirje sinne, toivoa että se matkaisi määränpäähänsä mahdollisimman nopeasti.
VastaaPoista