Sain isältä vanhoja tyynyliinoja, joista löytyi valkoiset nimikirjaimet H. V .
Ihan uusi yhdistelmä minulle. Ehkä ne kuuluivat ennen naiselle nimeltä Hilja. Tai ehkä Hilda, mutta ei Helka, eikä missään nimessä Hillevi. Eivät vaan näytä Helkan tyynyliinoilta. Liian pehmoisia Helkalle. Ja Hillevi, Hillevi asui toisessa kaupungissa.
Tyhjä pää viikko, ihan hyvä viikko, mutta tyhjä olo. Ehkä se kuuluu tähän aikaan. En tiedä, mikä aika. Joku aika, ainakin. Se aika, että tuomet, omenapuut kukkkii ja mietin menneitä kaihoisasti.
Suvivirsiaika.
Minullakin hyvällä tapaa tyhjä olo.
VastaaPoistaHillevistä tulee aina vaan mieleen hiiri.
Kauniit kuvat. Pyykkikuvat viettelee aina (ellei narulla roiku urheiluromppeita).
Ihanat kuvat, miljöö ja pyyhkeet. Jotenkin seesteiset, en osaa sanoa miten. Ja olo, se on jotenkin rauhallisen levollinen, vaikka myös vähän tyhjä, myös minulla. Pitäisi virittäytyä illaksi juhlatunnelmaan, en tiedä miten.
VastaaPoistaMullakin on jotenkin haikea olo ! Celia -sitä on liikkeellä.Kun olimme toisen tyttären kanssa keskiviikkona nauroimme mun liikuttumisille ihan hupsuista asioista.Jäin katselemaan milloin mitäkin kyyneleet silmissä ja tunsin itseni höppänäksi.Siinä yksi h-sana.Hilja ja Helmi nimet leijailevat tulevan masuasukkaan nimi pohdinnoissa meillä.Kuvasi ovat taas niin suloisen kauniit.Suvivirren pääsen laulamaan 9 lk:n kevät juhlaan kun neljäs tytär saa päättötodistuksen .Hänen koulussaan se lauletaan aina.Muualla ei aina enää.Kevät on pian ohi .Kesä on tullut.
VastaaPoistaSuvivirsiaika kuulostaa haikealta, minullakin on ollut tuollainen olo viime aikoina. Se on vaikeasti selitettävissä, se vaan on.
VastaaPoistaTykkään niin näistä kuvista, tunnelmista ja kolmiulotteisuudesta. Pieni tyttö tuolla isolla pihalla. Siinäkin on jotain haikeaa.
Hei!
VastaaPoistaKommentoin nyt ensi kertaa, mutta jo tosi pitkään olen välillä käynyt kurkkimassa täällä, ja ihailemassa. On taikaa näissä kuvissasi, ja teksteistäkin tykkään! Sitten itsekin lopulta rohkaistuin aloittamaan.
Laitan sinut lukulistalleni, eihän haittaa?
Oi miten kauniit kuvat,niin tunnelmalliset! Ja mukavia tuollaiset aarteet..minullakin on muutamia mummon ja isotädin tyynyliinoja ja lusikoita. Niistä en luovu kyllä koskaan.
VastaaPoistaJa niin,nyt on paljon haikeutta ilmassa..kevät meni,kesä tuli eikä se ikinä viivy kauaa. Kai sitä valmiiksi suree sen lyhyyttä. Ja minä olen haikea,kun huomaan miten tyttö kasvaa joka päivä. Vähän pelkään sitä päivää kun tyttö on iso,sitä kun hänenkin kanssaan lauletaan jo suvivirsiä..
Kaunis, kirjoitus ja ihanat kuvat taas!
VastaaPoistaSinä maalat kameralla, kiitos Celia :)
Tuntuu oudolta, että alkoi kesäloma, kun ei ollut mitään päättäjäisiä. Rakastan kevätjuhlia, suvivirttä ja haikeita hetkiä. Se on virallinen kesäloman aloittaja ja nyt kun sitä ei tullut, olen vähän eksyksissä. Onko nyt tosiaan loma?
VastaaPoistaMinulla on leivinliina jossa on kirjailtu K.K.
Voisiko hän olla Hilkka?
Tämä aika niin kaunista ja kaihoisaa, nopeasti ohikiitävää, että jos ei huomaa, niin voi olla jo ohimennyttä. Hurmaavaa, Celia!
VastaaPoistaLiivia:
VastaaPoistakiitos kaunis Liivia!
Mulle tulee Hillevistä mieleen äidinkielenopettaja.
Mimmi:
kiitos Mimmi!!
rauhallisen levollinen, sellaisen tunteen tahtoisin just nyt. Mulla on enemmänkin väsynyt tyhjä olo.
Toivottavasti teillä oli ihanat juhlat!!
Maria:
oi, onko teille tulossa vauva? Onnea hurjasti!!!!
Ihanaa! Lasten nimien miettiminen on minusta tosi kivaa puuhaa.
Totta, kesä on tullut.
Kiitos kovasti kuvakehuista!!
Kirjailijatar:
voi kiitos Kirjailijatar!!
Nämä kuvat ovat äitini pihalta. Se on lempipaikkani.
Ilse:
onpa kivaa, kun jätit kommentin, Ilse!!
Kiitos lempeistä sanoistasi.
Tuun heti katsomaan sinun blogia.
Saa toki linkittää!
Niina:
juu, tuollaiset mummon aarteet ovat niin arvokkaita ja rakkaita. Hurja ajatella, että joku on joskus kauan sitten painanut poskensa tuota tyynyliinaa vasten ja ehkä itkenyt itsensä uuneen.
Mä oon miettinyt ihan samaa. Kuinka yhtäkkiä lapsesta on tullut niin iso ja itsenäinen. Se herättää niin ristiriitaisia tunteita. Itku on herkässä.
Oi kiitos Niina!!
Kuvaaminen tuntuu vihdoin kivalta.
Marika:
kiitos kaunis Marika- kulta!!!
Solen:
eikö tunnukin? Noilla rituaaleilla on kyllä paikkansa. Mä taidan olla sellainen rituaali- ihminen.
Kukakohan oli K. K ? Voisiko hän olla Kerttu? Tai Kristiina?
Mietin kans Hilkkaa.
Satu:
niin on haikeaa ja kaunista. Oivoi.
Kiitos kovasti Satu!
Hei. Koetin kovasti jättää kommenttia Toukon päivääsi, muttei se onnistunut.
VastaaPoistaHV vois olla mä ja V. Jos tekisi pienen &-merkin väliin. Hetkinen, siis toisen V:n myös!
Joanna Newsom oli tosi hyvä, tosi vaikuttava. Vaikka näin sen jo kolmannen kerran.
On totta että nimillä on aivan tietty kaiku. Tulee niin paljon mielikuvia ja jotkut eivät vaan sovi tiettyyn aikaan, tietynlaiselle henkilölle jne.
VastaaPoistaTunsin kerran yhden jonka nimi oli Heini.Hän oli aivan tavattoman kaunis. Ohut kuin heinä ja jotenkin läpinäkyvä ja herkkä. Kuulin että hän meni naimisiin jonkun saksalaisen kanssa.
Jos hänellä on nyt saksalainen sukunimi niin se ei kyllä sovi yhtään.
Hannna:
VastaaPoistamun mies oli kans tuolla keikalla ja oli aivan ihastunut. Mä olin työreissulla, enkä siksi päässyt. Olen reilusti kateellinen teille molemmille.
Ihana ajatus, sun ja V: n yhteinen tyynyliina. Jos tahdot voin antaa tuon kirjaillun tyynyliinan teille.
Mulla taitaa olla jo jonkinmoinen pakkomielle löytää " oikeat nimikirjaimet " .
Piilomaja:
jännä, mulla tulee Heinistä mieleen kuri, tiukkuus, maantienharmaa tukka olkapäille ja rippikoulu.
Sinun kuvauksesta päähäni syntyi aivan uus Heini.
Mutta joo, ei missään nimessä saksalaista sukunimeä.
"En tiedä, mikä aika. Joku aika, ainakin." Tuntuu kummasti tutulta, jotenkin. On kesä, mutten oikein ole siinä vielä mukana, lapsilla pian suvivirsi, mutta en ole itse oikein siinä, on kuin olisi toinenkin aika.
VastaaPoistaVoisko se olla Helmi?
Himalainen:
VastaaPoistaniin on, outo toinen aika. Tänään tuntui kesältä. Täytyy varmaan rakentaa jokin uusi oma rituaali, että saa suvesta kiinni
Helmi, ehkäpä se oli tosiaan Helmi. Helmen tyynyliinat.
Suvivirsiaika on itsellänikin yleensä aikaa jolloin pää ja takki ovat tyhjimmillään. Tänä keväänä on hieman toisin...
VastaaPoistaNuo tyynyliinat ovat ihan aarteet!
what a lovely blog you have!
VastaaPoistavibeke
Rva Pioni:
VastaaPoistaniin se on tähän aikaan vuodesta usein pää on aika tyhjä, toki onneksi välillä löytyy onnellisia poikkeuksia.
Erteblomsten:
oh thank you, Vibeke!!
Welcome again!