Pyörän selästä nähtyä

Tänään polkupyöräilyn hurmaa. Matkalla nähtyä:

- asfaltilla kaksi jättimansikkaa, toista selvästi puraistu

- nurmikolla yhdet mustat nailonit mytyssä

- kartan kanssa juokseva mies

- hölkkääviä kesämiehiä liian vähissä vaatteissa

Sulkakampaus saapui kaupunkiin. Vappu on alkanut.

Tiistai Tuesday

Tähän aikaan vuodesta tulee ikävä omaa pihaa. Toivoisin, että voisin jättää ulko-oven auki ja istua kuistilla, ehkä palellen, mutta istua kuitenkin. Juoda kahvia ja ihmetellä. Käyttää sanoja kuten orvokkiaika, kirsikkapuisto ja tuulensuoja.

Toisaalta tiedän, että olen laiska puutarhuri. Ja pelkäisin, että unohtaisin leikata kirsikat talvella tai unohtaisin omenapuut omilleen. Ja surisin sitä jo valmiiksi.

Huomenna teen pieniä vappuvalmisteluita. Vappu vietetään tyttöjen kesken, kun mies lähtee kulttuurimatkalle Berliiniin. Olen kevyesti kateellinen. Toisaalta, kiva, kun äitini tulee tänne ja tehdään kaikkea kepeää ja hyvää.

I miss a yard of my own, where I could leave the door open and sit on the porch, maybe catch a cold, but sit anyway. Drink some coffee and ponder things.

On the other hand, I would probably be a lazy gardener. I would most likely forget to prune the cherry trees in the winter and leave the apple trees on their own. And feel sorry for that already in beforehand.

Tomorrow I'm making some preparations for the First of May. We'll celebrate in the company of girls, since my spouse leaves for a short trip to Berlin. I'm slightly envious. On the other hand, I'm going to see my mom, which is really nice.

Pieniä aarteita little treasures

Toin äidin luota mummoni minulle ompeleman myssyn ja mekkosen. Pieniä aarteitani.

Mummoni oli ammatiltaan ompelija. Äitini on kertonut kuinka hän istui pienenä tyttönä singerin vieressä pienellä vihreällä jakkaralla jalat ilmassa heiluen ja kuunteli kuinka mummoni sovitti leninkejä "hienoille upseerin rouville " nuppineula suussa.

Koko viikonlopun minulla on ollut kova kauneuden kaipuu ja melankolia, se ei ole minulle mitenkään tavatonta, nyt vain on tuntunut, ettei mikään riitä. Järjestelen ympäri kotia pieniä asetelmia, viikkailen vaatteita värijärjestyksessä. Tuntuu välillä, että flunssa on sokeuttanut aistit. Ehkä juuri siksi on niin ikävä kaikkea.

My grandmother, who worked as a seamstress, made this bonnet and dress for me. They are my little treasures. My mother has many memories about grandma working with her clients, "fine officers' ladies", as they were trying on their dresses.

All through the weekend I've been feeling blue and longing for some beauty. Surely the flu is the blindness of all senses.

take me out tonight

Kuusi päivää vai onko se seitsemän toukokuuhun. Ihanaa minusta.

Olo on vielä kuin hieman rapistuneella talolla, maalit rahisee, lattia natisee ja tapetti kiertyy rullalle kuin vanha Euroopan kartta, jossa jo kauan sitten kadonneet kaupungit seisovat utuisina pisteinä paikoillaan.

Parempaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa, eiköhän tämä tauti ole jo voitettu (koputan kaikkia mahdollisia puita).

Juon lisää inkiväärijuomaa, kuuntelen Järvisen Annaa ja leikin lapsen kanssa.

Ihanaa viikonloppua kaikille!!

I have been thinking about writing also in English. So here it comes, some little notes of my life.

Let's see what happens.

Today I'm listening to the soft voice of Anna Järvinen, playing with my baby and drinking hot water with ginger root to get over the flu, which keeps me indoors. It looks like spring.

Happy weekend for you all!

Sisällä

Jatkan vielä viime viikkoisilla kuvilla, en ole jaksanut flunssapäissäni kameraan koskea. Sairastaminen on kyllä taitolaji, en osaa millään kunnolla sairastaa, vaikka olo on kuinka tukala, mieleni tekisi puuhailla jotakin.

Olen lueskellut lehtiä, katsellut kuvia, syönyt vaniljajäätelöä, näitä tavanomaisia ja tavattomia. Suomalaisia sisustuslehtiä en nykyään oikein viitsisi lukea ollenkaan, en tiedä miksi ne tuntuvat minusta jotenkin niin tylsiltä ja arvattavilta, liian kesyä ja siistiä minun makuuni. Ei tarvitse mennä kuin Ruotsiin, niin tunnelma on aivan toinen. Näinhän aina.

Ikkunamme alapuolelle on muodostunut pienten poikien skeittipaikka. Sen tapahtumia on niin mukava seurailla. Joku on piirtänyt asfalttiin vaaleanpunaisella liidulla mäyrän (puolison mielestä kissan, koska sillä on viikset). Näyttää kuin se yrittäisi twistata.

Horses

Flunssan ja kuumeen kurjimuksessa viime viikon hevosia. Ääni madaltui pari oktaavia, kunnes katosi kokonaan. Ei saisi kuiskata. Supattelen hiljakseen menemään. Siitä ei ole ollut mitään puhetta.

Orkidea on vielä hengissä. Se kääntyy välillä minua kohti kuin kysyäkseen jotakin, mutta unohtaa kesken ajatuksen mitä ja hiljenee. Olen ihmeissään, että se on vielä täällä.

Nyt juuri huhtikuu tuntuu julmalta, vaikkei se varmaan sitä ole.

Ja tuulinen päivä

Saimme flunssan matkalta tai mistä lienee, vaikea jäljittää sen alkuperää. Riensin tänään luontaistuotekauppaan ostamaan kaikenlaista parantavaa, kaulassa turkoosivillahuivi, päällä liian kevyt takki. Sisko soitti matkalta. Oli löytänyt kirppikseltä minulle naulakon, jossa oli palloja, mihin ripustaa. Ja lapselle tuolin. Punaisen.

Yksi parhaista lääkkeistä löytyi postista. Elokuva-arkiston kesäohjelma: Truffaut, Almodovar, Godard ja villi länsi. Keitin kahvia, avasin varovasti jäätelörasian, ettei sen narina herättäisi lasta päiväunilta ja nostin jalat ylös. Hyvä lauantai.

takaisin

Yhdeksän päivää vierähti aika pohjoisessa kaupungissa.

Näin vanhaa ystävää, join kahvia ja söin pullaa, pyöräilin isän kanssa tunnin vastatuulessa, tunnin myötätuulessa, kipeytin kurkkuni, näin junassa vaaleanpunaiset polveen asti ylettyvät saappaat, panin ne merkille, laitoin äidille sulkakampauksen, join kahvia, söin pullaa. Tuntui, että minne tahansa äitini talossa kuljinkaan, niin kameran linssin eteen ilmestyi hevonen.

Sillä aikaa toisaalla ystävä oli saanut ihanan tyttövauvan ja leskenlehdet kukkivat.

Kohti pääsiäistä

Huomenna varkain varhain aamulla lähdemme kohti pohjoista. Odotan sitä nytkähdystä, kun juna irtoaa laiturista ja huomaa, että maisema alkaa liikkua.

Laukut on jälleen melkein pakattu. Vielä pitäisi keksiä lukemista. Minulla pitää olla aina useampi vaihtoehto mukana. Pari romaania, muutama lehti, ehkä yksi runokirja, muistikirja ja luonnosvihko. Joku näistä unohtuu aina.

Koitan kirjoitella kerran tai toisenkin sieltä, minne olen matkalla. Katsotaan kuinka käy.

Lempeää pääsiäistä!

Laivoja ja verhoja

Ihmettelen illan valoa ja mietin pimennysverhoja. Lapsen uni tarvitsee pimeää ja minä tarvitsen unta.
Kuulin, että pimennysverhoja saa myös valkoisena. Se voisi olla hyvä.

Postiluukusta tipahti tänään "ei mainoksia"-kylttiä uhmaten risteilylaivan merilomaesittely. Katselin sitä aluksi hieman vastahakoisesti, kunnes lopulta olin aivan vakuuttunut siitä, että täytyy lähteä laivalla Tukholmaan tai Maarianhaminaan tai vaikka Turkuun. Kannella hiusten täytyy hulmuta ja mennä suuhun. Ja kaikille vastaantuleville laivoille pitää heiluttaa kättä. Tietysti.

Blue blue

Heti kun heräsin, tiesin sataneen. Näin unta, että lennätin leijaa sisällä ja koitin varoa kattoa, ettei se särkyisi. Pientä väsymystä, voisiko sen sitoa tähän vuodenaikaan ja kutsua kevätväsymykseksi, tiedä häntä.

Eilen kaupunginosamme valtasi joukko trulleja. Ensimmäiseksi vastaan asteli 3-vuotias superlonipyykkilautavatsainen hämähäkkimies hennoissa mascaraviiksissään, sitten joukko Harry Potter -tyyppisiä neitoja. Kulman takana meitä odotti kolme tehtävästään harhautunutta trullia, jotka miettivät kuinka saisi rikki muovisen munankuoren. Yhtäkkiä metsänreunasta nousi kissanainen käsilaukkuineen ja hänen pieni velhoveljensä. Heidän välillään oli selvästi tulkittavissa pientä erimielisyyttä siitä kuinka homma hoidetaan. Eräs pieni virpojatyttö oli kierroksella mukanaan oma isänsä, joka toimi ilmeisenä käytännön apurina ja henkisenä tukena.

Tänä vuonna aion lennättää leijaa vielä Suomenlinnassa, tämä on lupaus.

Sovitamme höyhentä

Odotan kovasti pääsiäistä. Lähdemme silloin junalla pohjoiseen. Junassa minulla on melkein aina hyvä olla. Tietenkin on poikkeuksia, esimerkiksi jos ei ole paikkaa missä istua tai kolmen peräkkäisen vaunun vessa on rikki tai jos vierustoveri pakottaa keskustelemaan Rovaniemeltä Helsinkiin , mutta suurimmaksi osaksi junassa on hyvä olla.

Niin ja tässä päivässä oli lupaus kesästä.

Kuusi kuukautta

Juhlimme tänään kuusi kuukautta vanhaa tyttöämme. Sisko toi tulppaaneja ja kermaa. Maija keittää kirjasta otin "Sokerikaakku III" reseptin, jonka viimeinen lause kuuluu: " ... ja on vaikeasti onnistuva. " Olisi pitänyt uskoa Maijaa. Kakusta tuli varsin omalaatuinen, löysin korurasiasta pitkän havunneulasen, jolla kokeilin onko kakku valmis. Havunneulanen valehteli tai sitten uuni narrasi.

Musiikki: Anna Järvinen: Man var bland molnen, Scandinavian Music Group: Palatkaa Pariisiin.

Yhden nuotin aamu

Hataran yön jälkeen avaan kahvipurkin ja radion. Laila Kinnunen laulaa sambaa.

Miten jollakulla voi olla tuollainen ääni?

Lapsen myötä olen alkanut laulaa. Ennen ajattelin, että laulaa voi jos on oikea ääni. Nyt olen viisaampi.

Kokeilin kesävaatteita iltani iloksi. Turkoosit helmet ovat yksi lempikoruistani. M: ltä lahjaksi saatu turkkilaisesta timanttitehtaasta. Hercule Poirot viiksinen mies asetti ne huomaamatta kaulalleni ja sanoi:

" For you eyes only" .