Heti kun heräsin, tiesin sataneen. Näin unta, että lennätin leijaa sisällä ja koitin varoa kattoa, ettei se särkyisi. Pientä väsymystä, voisiko sen sitoa tähän vuodenaikaan ja kutsua kevätväsymykseksi, tiedä häntä.
Eilen kaupunginosamme valtasi joukko trulleja. Ensimmäiseksi vastaan asteli 3-vuotias superlonipyykkilautavatsainen hämähäkkimies hennoissa mascaraviiksissään, sitten joukko Harry Potter -tyyppisiä neitoja. Kulman takana meitä odotti kolme tehtävästään harhautunutta trullia, jotka miettivät kuinka saisi rikki muovisen munankuoren. Yhtäkkiä metsänreunasta nousi kissanainen käsilaukkuineen ja hänen pieni velhoveljensä. Heidän välillään oli selvästi tulkittavissa pientä erimielisyyttä siitä kuinka homma hoidetaan. Eräs pieni virpojatyttö oli kierroksella mukanaan oma isänsä, joka toimi ilmeisenä käytännön apurina ja henkisenä tukena.
Tänä vuonna aion lennättää leijaa vielä Suomenlinnassa, tämä on lupaus.
Meillä kävi isompi veljentytär, se oli perinteinen trulli: essu, mekko, huivi ja kajalilla tehdyt pisamat. Sitten tuli naapurista kullanhohtoinen faarao, jolla oli hirviön kädet ja Hercule Poirot -viikset. Entisessä kerrostalossa kukaan ei avannut ovea, jos ovikello soi. Nykyisessä avataan, siellä voi siis virpoa. Tuo taulusi tuossa keskimmäisessä kuvassa on hieno!
VastaaPoistaKiinnostava maalaus! Ja kaunista sanallista kerrontaa, pidän blogistasi.
VastaaPoista(kevätmasennusta tai jotain kevätalakuloa mullakin)
Solveig:
VastaaPoistakullanhohtoinen faarao hirviökäsineen on varmaan samaa koulukuntaa spidermänin kanssa, jännä että niin monella näkemällämme erilaisella trullilla oli Hercule Poirot viikset.
Täällä virpojia oli todella paljon liikkeellä, se on hyvä juttu se.
Kiitos Solveig! Tein maalauksen vauvalle 6kk lahjaksi.
Maijja:
kiitos kaunis Maijja!
En ole pitkään aikaan maalannut, vähän pelotti, että osaanko enää ollenkaan.
Kivaa, kun kommentoit! Toivottavasti alakulo väistyy ja mieli kirkastuu!
ah tuota sinistä! todella hieno maalaus.
VastaaPoistame käytiin viime kesänä pariinkin kertaan Suomenlinnassa leijaa lennättämässä. lensi hyvin:) merituulet puhkuu leijaa korkealle eikä kattoja tarvitse varoa..
Kiehtova uni! Omasta leijan lennättämisestä on hyvin kauan aikaa, vaikka se on kyllä hauskaa puuhaa.
VastaaPoistaMitä kaikkia tekniikoita työssäsi on käytetty? Toistan taas itseäni, mutta tykkään tyylistäsi :). Ja olen ihan samaa mieltä kuin kaimani edellä: blogisi on täynnä kauniita lauseita.
KOmeat värit taulussa!
VastaaPoistaAjattele: en ole koskaan käynyt Suomenlinnassa vaikka olen pian 42 vuotta ja ainakin viimeiset 15 puhunut että sitten ensi kesänä.
Loppujen lopuksi en enää tiedä haluanko sinne edes, vai onko tästä nyt vaan tulut joku pakkomielle.
Outi:
VastaaPoistakiitos Outi!
Siitä on jo muutama vuosi, kun olen viimeksi lennättynyt leijaa ja taisi olla juuri Suomenlinnassa. Leijan lennättäminen on niin mukavaa touhua, niin rentouttavaa paitsi jos ei saa leijaa ilmaan ja on tyyni. Olen vetänyt muutaman kerran leijakurssin lapsille ja silloin muistan sen epätoivon, kun erään pienen pojan leija ei millään ottanut lentääkseen.
Maija:
juu, mietiskelin tuota unea pitkään.
Maalaus on tehty epäortodoksisesti "sekatekniikalla", tyyliin kokeillaan.
Kiitos Maija kauniista sanoistasi. Ne ilahduttivat minua kovin!!!
Violet:
kiitos Violet!
Ensi kesänä Suomenlinnaan vaikka henki menis:) No ei vaiskaan, mutta tule leijaa lennättään, viltin ja eväskorin kera. Tai hei sitten katsomaan kesäteatteria Hyvän Omatunnontunnon linnakkeeseen!
oi, osaat siis tehdä iste leijoja? sitä me suunniteltiin viime kesänä, mutta suunnitelmaksi jäi. jos vielä pidät tuommosta kurssia joskus niin saat ainakin kaksi innokasta oppilasta..jos ei meinaan oo ikä- tai pituusrajaa.. :)
VastaaPoistaIhanat värit kuvissasi ja töissäsi. Olen vieläkin hiukan pettynyt ettei meillä käynyt virpojia, silloin kun sellaisia on se jotenkin ollut itsellekin yksi palmusunnuntain juttu.
VastaaPoistaOuti:
VastaaPoistamukaan vaan, ei mitään pituus- ikärajoituksia:) Oispa kyllä kiva taas tehdä oikein porukalla leijoja!
Ulla:
kiitos Ulla!
Se on totta, itsekin odottelin kovasti, että tuleeko yhtään trullia. Kivaa, että pojatkin ovat innostuneet virpomisesta, minun lapsuudessa se oli enemmän tyttöjen juttu.
I love the second picture!
VastaaPoista