Kesä on melankolista aikaa.
Jokainen hetki muistuttaa omasta katoavaisuudestaan, kesä on aina tulossa, tulossa tai mennyt. Kesää on vaikea pysähtyä katsomaan. Valokuvissa kesät sulautuvat yhdeksi ja samaksi. Kuin irrottaisi yhteen sulaneita hedelmäkaramelleja toisistaan. Mutta silti, kesä on välttämättömyys, kaunis ja rakas, rikas, rämä mutta oma. Sateinen, kylmä kesä on ilmaston petos, joka muistetaan.
Pesin parvekkeen, keitin lohikeiton, totesin keltaisten ruusujen kuolinajan: 14:30. Lapsi näki muurahaisen ja huokaisi.
Hyvin vangitsit kesän näihin sanoihin, ja sen taian kuviin.
VastaaPoistaMä en kestä nähdä noin kauniita taloja tuossa kunnossa, ja toisaalta ne on just kauneimmillaan tuossa kunnossa...en kestä kyllä sitäkään, että joku pelastaa tuon ja raiskaa.
VastaaPoistaMutta kesä! En muista ikinä näin kirmanneeni. Sitä kun luulee joka päivä, että tämä on viimeinen joka annetaan.
Totta puhut kesästä ja varsinkin kesästä Suomessa. Sitä odotetaan, sitä muistellaan mutta silti jää tunne että se livahtaa jotenkin eikä siitä saa kiinni. Ja voi miten paljon siihen ladataan, toisinaan niin paljon liikaa.
VastaaPoistaSe on ehdottomasti melankolista aikaa.Etenkin ennen ja jälkeen.
Vangitsevat kuvat!
VastaaPoistaMiten upea tuo talo tuossa kuvassa, ja hieno on kuvakin siitä. Minulle sopisi sateinen, viileä kesä, paitsi meren rannalla, siellä sopii olla vähän lämpöäkin kun kuitenkin tuulee. Omituista on se, kun tuntuu että on rikos suomalaisuutta vastaan olla pitämättä kesästä -- ja ehkä se tavallaan vähän onkin, kesä on ihmisperhosten, semmoisen irrottautumisen ja muuksimuuntautumisen, aikaa täällä kylmässä ja kolkossa pohjoisessa.
VastaaPoistaNiin ihania nuo viimeiset virkkeet ja kuvat. Missä tuo ihana ränsistynyt talo mahtaa olla? Siitä tulee jotenkin tsehovilainen olo.
VastaaPoistaMinä taidan pitää kaikista vuodenajoista, olennaista on se että ne vaihtuvat. En jaksaisi samaa ilmastoa vuodesta toiseen. On kivaa, kun on kylmää ja kuumaa.
Kesällä on haikeinta kun nauttii kokoajan ja samalla on haikeaa tietoisuus tästä lyhyydestä-neljä vuodenaikaa eiväe mene tasoihin: D
VastaaPoistakuvissasi kesän lupaus ja suloisuus!
Hyvin kuvasit sitä, miten minäkin kesän ajattelen. Ja aivan mahtava talo tuossa alemmassa kuvassa - voiko tuo Suomesta ollakaan?
VastaaPoistaisä sanoi tänään puhelimessa että kohta se sitten on ohi, kesä siis. sanoin että jos ei nyt kuitenkaan ihan vielä. yleensä se alkaa sen huokailun heti juhannuksesta, tänä vuonna harvinaisen aikaisin..
VastaaPoistamä oon kyllä aivan hulllaantunut kesästä. vaikka tiedostankin sen lyhyyden. mutta silti, jotenkin ihanaa.
mä taidan tietää ton talon.. pitäis tehdä taas joku päivä sinne retki.
Ihastuin taloon, niinkuin moni muukin näköjään täällä. Oikeastaan jo rakastuinkin. Kukahan tuossa parvekkeella on seissyt, katsellut ja ehkä kuunnellut lintujen laulua kesäisenä yönä, haaveillut jostain.
VastaaPoistaKesä kuuluu minuun, en kestäisi muuta.
Olina:
VastaaPoistakesä on toki paljon muutakin, mutta välillä iskee ahdistus tästä Suomen kesän lyhyydestä.
Liivia:
luulen, että tuo talo on sisältä suht hyvässä kunnossa, on vaan maalauksen tarpeessa. Oon nähnyt niin paljon pramealla kunnostuksella pilattuja taloja, että tällaisia taloja katsoo ilolla.
Jokainen lämmin päivä on kyllä suuri ilo ja ihme.
Piilomaja:
totta, olisi tosiaan pitänyt tarkentaa, että Suomen kesä.
Muistan Anja Snellmannin jossain haastattelussa todenneen, että lähtee usein kesäkuun jälkeen Kreikkaan pakoon " Suomen kesää ja helteiden odotusta " .
Eilen, tänään ja huomenna:
oi kiitos kaunis!!!
Mimmi:
niimpä, tuli huono omatunto tästä postauksesta. Meinasin eilen ottaa sen pois. Laittaa kuvia kukista ja jättää siihen.
Tuo talo on kyllä kaunis. Voisin adoptoida sen heti paikalla.
Kirjailijatar:
tuohon huvilaan voisi tosiaan hyvin kuvitella tiuhaan huokailevia naisia ja joutilaina kuljeskelevia herrasmiehiä.
Mäkin tykkään Suomessa juuri vuodenajoista. Kylmää ja kuumaa, pimeyttä ja valoa, just hyvä.
Maria:
vähän pituutta tämä Suomen suvi vois kyllä venyä. Samaa mieltä.
Kiitos kovasti Maria!
Hanna:
Suomestapa hyvinkin, ei ole onneksi vielä pilattu.
Outi:
joo, mä muistan hyvin lapsuudesta, kuinka vihastutti, kun mummo aloitti juhannuksena tuon saman virren. Nyt se on kesä sitten ohi, mennyt ja alkaa pimeys. Ja kohta alkaa koulut.
Tänään ollaan juostu lapsen kanssa pihalla koko aamu. Riemuisa olo.
Solen:
kauniisti sanoit!!!
...ja minä olisin voinut tarkentaa toisaalta että kaikkien niiden maiden kesä, joissa vielä saattaa olla kylmä talvi ja pimeää ja harmaata syksyä jne.
VastaaPoistaVaikka en minä kyllä tiedä varmaksi, mutta luulen että vaikkapa kaikissa Pohjoismaissa ollaan vähän "kesähulluja"(?)