Läksimme tytön kanssa työ- ja huvimatkalle äitini luo.
Lapsi juoksi heti pihan ympäri, heitti vaattet pois. Levitin viltin ja luin varjossa.
Kamala omapihakateus.
Äitini vanha rintamamiestalo on seudulla, joka on rakennettu suurimmaksi osaksi heti sodan jälkeen. Ikäväkseni huomaan taas, kuinka monet vanhat talot on purettu ja tilalle on rakennettu järjettömän isoja kivitaloja. Uusien talojen tieltä kaadetaan kaikki vanhat syreenit, koivut, marjapensaat, omenapuut, kaikki. Naapurissa on meneillään juuri valtava vanhan talon "laajennus", jossa talo on revitty alasti hirsisilleen. Tarkoitus on ilmeisesti saada lisää tilaa ja sen tähden talo laitetaan uuteen uskoon. Pistää vihaksi.
Äitini talo ja sen ympärillä villinä rönsyilevä piha seuraavat hämmentyneinä ympärillä melskaavia kivilinnoja.
Mukavia hyvän mielen hetkiä sinulle ja pienelle viltinkin reunalla!Ihanat kuvat !
VastaaPoistaSamoja touhuja saa täälläkin ympäri kaupunkia seurata..vihaksi pistää,todellakin!! Niin monta lapsuudesta tuttua,ihanaa vanhaa puutaloa on jäänyt rumien kivimöhkäleiden alle että välillä melkein itkettää. Eikä niissä tosiaan ole edes pihoja niissä uusissa,vaan pelkkiä laattoja..ja jotain rumia kivikkoasetelmia.
VastaaPoistaMeidän "alueella" meidän pihamme on juuri sellainen rönsyilevä ja villi,mutta onneksi muutamilla muillakin on..silti kylän yleisilme on siisti ja tip top,välillä tulee vähän ulkopuolinen olo eikä vaan sen pihan takia:)
Kaunis tuo toinen kuva, taas olen ihan fiiliksissä:)
VastaaPoistaOn surullista,kun vanhoja taloja puretaan. On käsittämätöntä, miten vanhaa ei vieläkään osata kunnioittaa. Minusta on merkkillistä, että vanhoille asuinalueille saa rakentaa uusia omakotitaloja, jotka eivät ole edes puusta. Täälläkin sitä tapahtuu.
Todella kauniita kuvia, etenkin tuo keskimmäinen!! On todella surullista, että niin paljon vanhaa puretaan uuden alta. Itse olisin kunnostamisen puolella, mutta minkäs teet, kun ei itse ole omistajan asemassa päättämässä vanhan kauneuden puolesta :(
VastaaPoistaMielestäni vanhat villiintyneet puutarhatkin lyövät ohimennen millintarkasti leikatun nurmikon riveihin aseteltuine kukkineen. Samaa viehätystä on kaikessa sopivasti ränsistyneessä :)
Minä ymmärrän suivaannuksen ja katselen itsekin mieluummin uutta kuin vanhaa (no, ainakin yleensä) mutta yksi juttu: joskus ne talot saattavat olla siinä kunnossa ettei muuta kannata tehdä kuin purkaa. Puhun nyt esim. täyshomeisesta tai lahoavasta yksilöstä.
VastaaPoistaMaria:
VastaaPoistakiitos Maria!
Sitä samaa toivotan sinulle!!
Niina:
tuntuu olevan se peruskuvio valitettavan monessa kaupungissa. Tuntuu älyttömältä tuhota vanhoja puutaloalueita ja muuttaa koko paikan luonne ja tunnelma kertaheitolla.
Ihana, että tuollaisia villipihoja, niin kuin teidän, vielä on!!!!
Kirjailijatar:
tuli hurjan hyvä mieli sinun fiiliksistä! Se tarttuu:)
Se olisi kyllä hienoa, jos näitä vanhoja puutaloalueita suojeltais. Tekis mieli köyttää itsensä taloon. Olen kuullut, että Ruotsissa ihmiset ovat tehneet niin, kun vanhoja rakennuksia on alettu purkamaan.
Tuittu:
oi kiitos, Tuittu!
Niimpä, ihmiset tahtovat niin eri juttuja. Tuntuu vaan niin avuttomalta seurata vierestä.
Minua itseä ahdistais sellainen kynsisaksilla leikattu piha, jossa jokainen kasvi on tarkoin valittu, hallittu ja sitä rataa. Eihän siellä uskalla tehdä mitään.
Makuja on toki monia.
Piilomaja:
totta, asiassa on monta puolta.
Näitä lahotalotarinoita kuulee paljon ja korjaukset maksavat maltaita, mutta paljon on myös sitä, ettei Suomessa nähdä vanhan arvoa.
Jaan kyllä sun tunteen tuosta kotiseudun katoavaisuudesta. Hurjan näköinen oli naapuritalo kun viimeksi näin. Onneksi jotain sentään jää.
VastaaPoistaTotta on kyllä, ettei kaikkea kannata ryhtyä korjaamaankaan. Itse olen varkain vieraillut eräässä autiossa talovanhusyksilössä, joka todellakin kesti VAIN katsomista. Hipaisukin sai lahon puun putoamaan pakoiltaan...
VastaaPoistaMutta miksi niin harvoin kauneutta pidetään arvona uutta rakennettaessa? Toki kauneus on katsojan silmässä ja kauneusihanteet muuttuneet, mutta... mutta!
Pistää vihaksi. Naapuri teki juuri näin viime vuonna, vanhan puutalon (se oli sentään ruma 60-luvun talo, vähän helpottaa) purki ja tilalla on nyt modernikivilinna, jokainen puu ja pensas lähti, ja tontti oli täynnä vanhoja syrreni ja omenapuita ja mitä kaikkea.
VastaaPoistaToinen naapuri myytiin viime viikolla, odottelen samaa kohtaloa koska mitään liikettä taloon ei tapahdu, sen sijaan näin miehiä mittailemassa pihalla. Uusi talo taitaa tulla, ja tuollakin tontilla on erityisen kaunis vanha puutarha. Kohta ihan kalju sekin. Meidän talo alkaa näyttää tällä alueella museolta.
Käyn aina silloin tällöin äitini lapsuudenkodin luona kiertelemässä (talo siis myyty jo kolmisenkymmentä vuotta sitten). On niin surkeaa huomata, että kerta toisensa jälkeen vanhat talot katoavat ja tilalle nousee persoonattomia, käsittämättömän rumia sementtimöhkäleitä. Ymmärtäähän sen, jos vanha talo on tosiaan aivan täysin asuinkelvoton, mutta sitä nämä poispuretut talot eivät kyllä ole olleet. Pienellä pintaremontilla olisi saanut hyvää jälkeä.
VastaaPoistaJa niiden uusien talojen koot ovat jotain aivan uskomatonta. Yhdestäkin talosta luulin, että se on vähintään paritalo, mutta ei - yksi pieni perhe siinä kuulemma vain asuu.
En voi käsittää. Ehkä joku tykkää, mutta silti tuntuu, että miksi aina kaikki vanha pitää hajottaa ja saada vain uutta ja modernia tilalle. Tuntuu, että ei ole mitään kunnioitusta vanhoja taloja kohtaan.
Huh, tulipas melkoinen purkautuminen, pahoitteluni :D Harmittaa vain niin kovasti tämä asia.
Voi surkeutta, minua surettaa purkamistakin enemmän se, ettei vanhasta pidetä huolta, että se päästetään purkamiskuntoon. Ja sekin surettaa että uudessa ei ole samanlaista monen sukupolven ja ajanjakson jälkeä.
VastaaPoistaPidän tuosta "alasti hirsisilleen" -ilmauksesta kovasti.
Pomsikas:
VastaaPoistakiva kuulla sinusta, Pomsikas!
Totta, onneksi sentään jotain jäi.
Tuittu:
on mielenkiintoista kuinka eri tavalla ihmiset näkevät sen, mikä on säilyttämisen arvoista. Tai yleensä mikä on kaunista ja mikä ei.
Liivia:
ihan sama juttu, tuolla nykyään kaljulla pihalla oli ennen kovin kaunis vaivalla ja taidolla hoidettu, vanha puutarha. Puut surettaa eniten.
Nuo jättiläiskivitalot näyttävät olevan Suomessa suuressa suosiossa.
Malla:
olen miettinyt ihan samaa.
Hämmentävää, että rakennetaan taloja, joiden mittasuhteet ovat hirveässä ristiriidassa muun talokannan kanssa. Yleensäkään en ymmärrä noita jättiläisiä. Tarvitaanko tosiaan niin älyttömän paljon neliöitä ja iso kivipiha kaikille autoille, en tiedä.
Ei haittaa purkautuminen. Hyvä vaan, että sanoit.
Anniina:
näin on. Se on just se arvostuksen puute.
Kiitos kaunis Anniina!!
taas niin kauniit kuvat. ja tuo ensimmäinen hämmentää. olen tässä miettinyt että mikä on lattiaaa, mikä seinää. ikäänkuin sillä nyt mitään väliä olisi;)
VastaaPoistaoon tyytyväinen etteivät rakenna tänne skattalle sitä hotellia. saa rakentaa uutta, mutta saa myös katsoa mikä sopii mihinkin, tyyliin ja kenen viereen.