En oikein osaa olla näiden lyhyiden, hämärien päivien kanssa. Minuun iskee pakokauhu jo aamulla ja jähmetyn paikoilleni odottamaan katkeamatonta pimeää. Tuntuu, etten saa mitään aikaiseksi. Mitään missä on jokin järjestys tai mieli. En muista milloin olisin odottanut tammikuuta näin kiihkeästi. Oi tule jo sininen ja tarkkaraajainen tammikuu.
Olen hurahtavaa tyyppiä. Nyt voisin kuvata vaan ruusuja. Syödä bulgarianjugurttia. Kuvata taas ruusuja ja kuvitella paikoista, joihin ensi vuonna matkustan. Varmasti.
These short, dark days seem to get the best of me, and I await January as if it was the best time of the year. Days in January have sharp contours, the blue light lingers on the snow, moments have all the sense and strength.
Hurahdus (ja siitä usein seuraava jämähdys) ovat hyviä tuttuja.
VastaaPoistaHuraus näille sinun kuvillesi!
Arvaa mitä?
Kauan ei tarvitse tammikuuta odottaa.
Se näkee sinut jo.
Voi hurahdus joo sentään, olen ihan samanlainen. Hurahteleminen on huippua!!
VastaaPoistaOdotan itsekin uutta vuotta kovasti, mutta jostain syystä auttoi kun päätin joulun jälkeen, että nyt on uusi aika...ei enää joulukuu. Tuntuukin ihan tammikuulta. Ihme juttu.
Mä oon koko pitkän syksyn ollut niin jämähtänyt, etten ole hurahdellut mihinkään. Ikävöin kunnon Hurahdusta.
VastaaPoistaTammikuu on mulle vuoden pisin kuukausi, koska mä miellän sen (alitajuisesti) alkavaksi heti kun joulunpyhistä on selvitty.
Minäkään en saa mitään aikaiseksi, lapset on olleet lomalla jo tusinan päivää kotona enkä osaa tarttua mihinkään kun tiedän kuitenkin kuulevani 'äiti, äiti' koko ajan.
VastaaPoistaTarkkaraajainen tammikuu, hienosti sanottu.
Hurahtaja-jämähtäjä minäkin. Nyt syön näköjään vain paahtoleipää - en edes osaa ajatella syöväni muuta leipää.
VastaaPoistaRuusukuva on kaunis.
Minäkin jo toivon kovasti tammikuun tulevan pian. Jotenkin tuntuu, että joulukuu olisi kestänyt jo niin kauan. En tiedä miksi.
Kaunista tulevaa vuotta sinulle!
Hurahtaminen on hyvä. Olisi kamalaa, jos kaikki menisi nopeasti, ei olisi mitään mihin hurahtaa. Parempi tarkastella ruusukin loppuun asti. Minulla se on tulppaani. Ja niiden aikakin on jo! :)
VastaaPoistaMinulla on jo niin tammikuu-mieli. Valoisa. Se oli se parin päivän takainen aurinko, kun valaisi mielen ja kevätolo pulpahti esiin. Kohtapian ohut jää risahtelee kengän alla, kun kävelee valostuvassa illassa. Usko pois.
Onnellista tulevaa vuotta sinulle! Kiitos näistä kuva- ja teksti-kaunottarista!
Kuvat ovat niin kauniita, etten voi kuin huokailla. ja väritkin. Olet taitava!
VastaaPoistaTammikuun kuulautta on odoteltu täälläkin hartaasti.
Olen ollut nyt kotona tasan viikon putkeen ja alkaa olla jo aika jähmeä olo! Kun eka arkipäivä koittaa painelen hyppyjalkaa kaupungille, ihan vaan vaihteluntarpeesta.
VastaaPoistaHyvää uutta vuotta sinulle! Blogisi on aina minulle ihanaa vaihtelua!
Välipäivät on kummallisia. Vähän kuin jämäkerä lankaa. Tavallaan hauska ja kiva, ei odota minulta suuria, mutta toisaalta ei oikein jaksaisikaan sitten virkata huvikseen.
VastaaPoistaAika lempeästi täällä pärjätty nämä viimeiset tänä vuonna, hyvä mieli.
Tammikuu! Ihan just!
Voi että, ja mulle taas tammikuu on ihan yhden tekevä. Minulla ei ole siihen mitään suhdetta. Joulun jälkeen alkava aika-kellunta vaan jatkuu ja jatkuu jotenkin päämäärättömästi kunnes taittuu helmikuu.
VastaaPoistaOlen melko varma, että tuleva tammikuu ei poikkea kohdallani edellisistä. Se on veteläkoipinen välivaihe Ennen Jotakin - melkeen toivon, että sillä olisi tarkat raajat.
Ihana, ihana ruusuihin painuva pää. Tuollaiseen kimppuun olisi siunaus painaa väsynyt otsa.
VastaaPoistaViolet:
VastaaPoistakiitos Violet!
Olipa kauniisti sanottu!
En ole tammikuun kanssa mikään ylin ystävä, mutta nyt tällä kertaa se tuntuu just hyvältä.
Neiti Nimetön:
hurahteleminen, onpa mainio ilmaus.
Tulee mieleen myös sana hurraa. Hurahtamisen, murahtamisen ja hurraamisen yhdistelmä tuo hurahteleminen.
Ihania hurahduksia sinulle!!
Emma:
mulle tammikuu on yleensä ollut aika vaikea kuukausi. En tiedä johtuuko tästä lumesta ja pakkasesta, mutta nyt tammikuu vaikuttaa ihan lupaavalta.
Merja:
kiitos kaunis Merja!
Välillä tuntuu, että sitä pitää vaikka ihan väkisin "saada jotain aikaan" . Vaikea olla vaan, vaikka harvoin sitä tulee enää vaan oltua.
Malla:
mulla on ihan sama fiilis, aivan kuin joulukuu olisi ollut superpitkä. Mistä lienee moinen tunne.
Helmikuu on kuukausi, joka taas tuntuu menevän tosi nopeaa.
Oikein hyvää ja kaunista uutta vuotta sinulle!!
Satu:
tulppaaneista tuleekin niin keväinen olo. Voi kunpa ohuen ohut jää risahtelisi jo tossun alla!!
Kiitos hurjasti Satu!
Oikein hyvää uutta vuotta sinulle!
Sukkamieli:
voi kiitos Sukkamieli!
Tuli niin hyvä mieli sanoistasi.
Liivia:
juu, arjessa on kyllä oma hehkunsa. Minä ajattelin painua huomenna kans ylös, ulos ja ehkä museoon.
Kiitos Liivia!
Isoinpapu:
hieno vertaus tuo jämälankakerä! Epämääräisiä langanpätkiä, joista ei tiedä mihin niistä olisi.
Maijja:
tunnistan tuon tammikuu kuvauksesi kyllä.
Olen haalinut täksi tammikuuksi kaikenlaista matkaa ja työtä just karkottaakseni veteläkoipiset ajatukset pois.
Oikein tarkkaraajaista ja jämäkkäkoipista tammikuuta sinulle!!
Ilona:
kiitos kaunis Ilona!!
Onneksi piikit pysyivät loitolla.
Hei Celia,
VastaaPoistaSe onkin taitolaji pitää mielensä tyynenä kun ei mitään saa aikaiseksi ja sen sietämiseksi ettei mitään tarvitsekaan saada aikaiseksi joutuu tosi syvään itsesyyniin.Minäkin hurahdan vähän väliä johonkin ja pidän sitä yhtenä parhaana ominaisuutenani.Siitä pitää ottaa kaikki irti kun menee yleensä alle viikossa ohi - oletko kenties kaksonen horoskoopissa ?
Vitamin D for all northlanders! But your melancholy is so beautiful
VastaaPoista