Huomioita tiistaina:
- sanat vähissä
- sihteeri on päiväpetolintu
- kyykäärme tuulilasissa, sanoi vastaantuleva hattupäinen nainen vierellä kulkevalle hattupäiselle naiselle
- vanhempien hiekkalaatikkokäyttäytymisen alkeet, ei vieläkään hallussa
- tuulipukunaiset kulkevat rivakasti kiipeilytelineeltä toiselle
- seinilläni kaikki on vinossa
- tekee mieli lainata jotain kaunista
Yläkuvan käpristyneet terälehdet ovat niin liikuttavat.
VastaaPoistaKirjastosta saa lainattua paljon hyvää mieltä, suosittelen silloin kun päivä on kuvatunlainen, tutun oloinen.
VastaaPoistaMinua tuulipukutantat paheksuivat juuri ruokakaupassa, kun menin sinne flanellimekossa ja puukengissä, kuulin kun jupisivat että "yöpaidassa"...Makuja kun on niin monia. Minä en pidä tuulipuvuista, mutta en paheksunut heitä silti. Tosin käytöksestä vähän voisin...
Merja:
VastaaPoistakiitos kaunis Merja!
Liivia:
kirjastot ovat kyllä tällaisen päivän pelastus.
No, onpas käytöstä tuulipukunaisilta. Raivostuttaa tuollainen jupina.
Minulle kävi tänään kans aika tylsästi. Oltiin leikkipuistossa ja mulla oli legginssit, nahtarotsi ja tunika päälläni. Tuulipukunaiset saapuivat, eivät vastanneet tervehdykseeni ja viuhtoivat vihaisena toiselle puolelle puistoa, käskivät lapsensa luotamme pois. Olimme lapseni kanssa vähän ihmeissään. Leikkipuistot ovat ihme paikkoja.
Onpa tylsä juttu tuo josta kirjoitit kommentissasi. Minä jaksan aina ihmetellä suvaitsemattomuutta, se ei oikein mitenkään istu minun ajatusmaailmaani. Kurjaa tuommoinen.
VastaaPoistaMinä taas jäin vangiksi tuohon toiseen kuvaan. Siinä on jotain määrittelemätönä surua...
Kiitos sinulle ja jaksa .Ole oma itsesi älä muutu.Suloinen olet.Kiitos kuvistasi jotka ovat hyväätekeviä.
VastaaPoistaVoi miten upea tuo yläkuva on! Kurja juttu tuo puistohomma, en minäkään hallitse niitä. On niin kummallista kun entisen kodin luona oli normaalia mennä puistoon tuommoisissa asuissa kuin sinun ja Liivian, ja täällä uuden kodin puistossa oli tuulipukumeininki, matkaa välillä on pari kilometriä, en oikein osannut suhtautua. Ja löysin hiljattain itseni väittelemästä korotetulla äänellä jonkun toisen lapsen kanssa, tajusin sentään viheltää pelin poikki ja lähteä pois. En silti oikein tykännyt siitä, että se riuhtoi minun lasta paidasta.
VastaaPoistaOispa meilläkin jotain vinossa seinillä. Ei ole yhtään mitään, vielä.
Minä lainasin eilen jotakin kaunista. Eri kivaa! Onerva – kaupungin naiset 1910 -nimisen leikekirjatyyppisen teoksen, jossa yksi lempirunoilijoistani kuvitteellisesti johdattaa viime vuosisadan alun Helsinkiin, sen elämään ja etenkin kulttuuriin.
VastaaPoistaEn jaksaisi pukupaheksuntaa yhtään. Itse olen joutumassa paheksunnan kohteeksi alvariinsa, vaikkakaan en hiekkalaatikolla. "Liian hienot vaatteet, liikaa koruja arkeen, onpa omituiset värit"...
Nytkin olen korut päällä, on korvikset, sormukset ja rannekorut, vaikka en edes ole menossa tänään minnekään.
Ole sinä, ole rohkeasti sinä vaatteillasikin!
Äh. olen kuullut joiltain muiltakin äideiltä joistain salaisista hiekkalaatikkokäyttäytymissäännöistä. ja niiden piirien sisäänpäinlämpiävyydestä. (ohoh. tulipa muuten huomaamatta kirjoitettua melkoisia sanamutantteja..) Sellainen kuulostaa todella tylsältä ja typerältä.
VastaaPoistaOma äitini aikoinaan kieltäytyi istumasta hiekkalaatikolla. varmaan väärät pukukoodit hänelläkin..
Jäin miettimään tuota sihteeriä ja kahta alinta kuvaa. ne kertovat paljon.
Kiitos, etenkin tuosta viimeisestä kuvasta. Se kosketti.
VastaaPoistaKirjailijatar.
VastaaPoistatuntuu, että viime aikoina suvaitsemattomuus on vaan lisääntynyt. Sen huomaa kyllä yleisessä ilmapiirissa. Kurjaa kyllä.
Kiitos kaunis Kirjailijatar!!
Maria:
oi Maria kiitos kauniista sanoistasi!
Tuli niin onnellinen ja lämmin mieli.
Olet niin kultainen Maria.
Pysy aina Mariana.
Mirva:
se on kyllä jännä kuinka erilainen meininki puistoissa voi olla.
Meidänkin entisen kodin puistossa oli tosi rento tunnelma, monenlaisia lapsia ja vanhempia. Tämän väliaikaisen kotimme lähipuistossa on omat "valtiattaret", joiden sääntöihin en oikein taivu.
Tuollaiset tilanteet, joissa joutuu puuttumaan vieraiden lasten käytökseen, ovat aina aika hankalia. Niiltä ei voi aina välttyä. Olisi niin hyvä että, voisi myöhemmin puhua asiasta rauhassa jonkun kanssa.
Kyllä ne vinot kuvat vielä ilmestyvät teidän seinille, ajan kanssa:)
Ilona:
tuo kirja vaikuttaa kyllä eri kivalta!!
Harmittaa, kun missasin kirjaan liittyvän näyttelyn. Se ois ollut kans ihana nähdä.
Minusta sinä olet aivan mahtava koruissasi ja kauniissa, värikkäissä vaatteissasi. Toivon, että maailmassa olisi enemmän rohkeita ja omanlaisia ihmisiä juuri sellaisia kuin sinä!
Outi:
tykkään sanamutantteistasi:)
Juu, välillä on vaikea ymmärtää tätä hiekkalaatikkomeininkiä. Varsinkin täällä pikkukaupungissa, jossa nyt majailemme on jotenkin aika kankeaa.
Sihteeri löytyi pappani vanhasta eläinkirjasta. Mahtava ilmestys.
Marikki:
voi kiitos Marikki!
Ihana, kun jätit tänne jäljen itsestäsi.