Pyörän syöttötuoli sanoi oma pienin pienenä.Ehkä siksi että istui siellä aina leipäpala kädessään.Ihana kuulla sinusta . Joten minusta tuo Lautanen on kiva:D
Minun lapseni ei koskaan suostunut turvaistuimeen, hän huusi kuin teuraseläin ja veti polvensa takalukkoon. Moni muukin yritti häntä istuimeen saada kun ei uskonut ettei onnistu. Turhaan. Niin jäi pyöräilyt meiltä moneksi vuodeksi. Minun lapseni ei myöskään suostu karuselleihin eikä muihinkaan vemputtimiin. Ei vieläkään. Onneksi sellainen ei ole tarpeellista.
mä kannatan sitä Tihvania. se kuulostaa joltain divaanin ja taftin välimaastolta. arvokas kulkumuoto.
aina kun palaan reissulta kotiin mietin, onko täällä aina tuullut näin kovasti? onhan tuossa tuo meri. mutta silti. taas tässä taannoin korvat vaan lepatti kun viiletin kotikatua alas kaupunkiin..
Tihvan on tosi hieno, vähän aatelinenkin nimi minusta.
Me kun muutimme Turkuun kauan sitten, yllätyin ja järkytyin tuulesta. Minusta se oli ihan kamalaa, että koko ajan tuuli. Nyt kaipaan tuulta, kun olen muualla.
Nämä kuvat taas niin ihania, että ottaapi syrämestä.
Satu: kiitos kaunis Satu!! Tänään just viiletettiin TihvaniLautasen kyydissä. Pyörä on kyllä mainio keksintö.
Maria: ihanasti sanottu: pyöränsyöttötuoli!! Niinhän se vähän onkin:) Sinusta on aina kiva kuulla!
Liivia: pelkäsin, että meille käy samoin. Ensimmäisellä kerralla tyttöni karjui mitä keuhkoista lähti ja veti polvet leukaan. Sitten muutaman uuden epäröivän yrityksen jälkeen innostui ja nyt tahtoo matkata vain sillä. Olin todella helpottunut, että kävi näin. Mullakaan, kun ei ole autoa eikä korttia, niin tämä helpottaa mun ja lapsen elämää tosi paljon.
Voi kiitos Liivia!!
Saga: kivaa, että löysit tänne! Tule taas uudestaan!!
Olina: voi Olina sanoit niin kauniisti! Tuli niin onnellinen mieli sanoistasi. Kiitos, olet kultainen!!!
SARI: olen iloinen, että olet täällä: luet, kirjoitat ja pidät omaa blogiasi! Kiitos SARI!
Outi: Tihvani on munkin lemppari. Divaanin ja taftin yhdistelmä- sellaisella minä tahtoisin kulkea!
Sinulla on niin ihana, kun saat asua ihan meren vieressä. Merta vasten, silloin tuuli tuntuu just hyvältä, vaikka toki räntäsateessa vastatuuleen polkiessa voi muutakin tulla mieleen.
Minä olen asunut nyt kolme vuotta kaupungissa, jossa tuulee aina. Nyt olen siihen jo niin tottunut, että tuntuu aivan kummalliselta, jos on päiviä jolloin ei tuule.
Tihvani kuulostaa valtavan hyvältä nimeltä turvaistuimelle :)
Tä kolmas kuva, sulla on joskus ollut täällä ne jalat, silloin ajattelin että mikä se oikein on, nyt hoksasin... valokuva!
Auran konepajan mankeli kuulosti kauniilta! Minä olin 90-luvun alussa erässä suomalaisessa perhessä hoit(d)amassa pientä poika, homman kuului vielä silittäminen ja mankeloiminen. En ollut koskaan mankelia nähnyt, se oli pelottava kapistus ja piti kamala ääntä,en saanut koskaan lakanoita suoraan sisälle, aina ne meni vinottain, huh... perkele oli tosi hyvä sana silloin, no onhan se ihan kelpo sana nytkin! Alussa näin mankeliunia ja unissa jäivät mun sormet yleensä mankelin välin:D Mankeli millä voi vedostaa unissa grafiikkaa... se olis ollut paljon kivempi!
Kaunista. Hienot nimet, erityisesti Tihvani, kyllä sellaisen kyydissä kelpaa viilettää :)
VastaaPoistaPyörän syöttötuoli sanoi oma pienin pienenä.Ehkä siksi että istui siellä aina leipäpala kädessään.Ihana kuulla sinusta .
VastaaPoistaJoten minusta tuo Lautanen on kiva:D
Minun lapseni ei koskaan suostunut turvaistuimeen, hän huusi kuin teuraseläin ja veti polvensa takalukkoon. Moni muukin yritti häntä istuimeen saada kun ei uskonut ettei onnistu. Turhaan. Niin jäi pyöräilyt meiltä moneksi vuodeksi.
VastaaPoistaMinun lapseni ei myöskään suostu karuselleihin eikä muihinkaan vemputtimiin. Ei vieläkään. Onneksi sellainen ei ole tarpeellista.
Kaunista täällä, niinkuin aina.
Luin blogiasi taannoin ja löysin sen taas, kiva! Toinen kuva on niin hauras ja herkkä.
VastaaPoistaMuistan taas ajatuksen, joka häivähti kesän alussa: polkupyörän turvaistuin. Ja sitten muistan, ettei vauvan kanssa voi pyöräillä.
VastaaPoistaTämä blogi on niin kaunis ja juuri niin sopivan surrealistinen ja kaihoinen, että tekee sydämessä kipeää. Hyvällä tavalla.
Lomalla huomasin, että olet täällä taas. Nyt ehdin lukea kaiken uuden. Kuvissasi ja teksteissäsi ihan erityinen kauneus.
VastaaPoistamä kannatan sitä Tihvania. se kuulostaa joltain divaanin ja taftin välimaastolta. arvokas kulkumuoto.
VastaaPoistaaina kun palaan reissulta kotiin mietin, onko täällä aina tuullut näin kovasti? onhan tuossa tuo meri. mutta silti. taas tässä taannoin korvat vaan lepatti kun viiletin kotikatua alas kaupunkiin..
Tihvan on tosi hieno, vähän aatelinenkin nimi minusta.
VastaaPoistaMe kun muutimme Turkuun kauan sitten, yllätyin ja järkytyin tuulesta. Minusta se oli ihan kamalaa, että koko ajan tuuli. Nyt kaipaan tuulta, kun olen muualla.
Nämä kuvat taas niin ihania, että ottaapi syrämestä.
Satu:
VastaaPoistakiitos kaunis Satu!!
Tänään just viiletettiin TihvaniLautasen kyydissä. Pyörä on kyllä mainio keksintö.
Maria:
ihanasti sanottu: pyöränsyöttötuoli!! Niinhän se vähän onkin:)
Sinusta on aina kiva kuulla!
Liivia:
pelkäsin, että meille käy samoin.
Ensimmäisellä kerralla tyttöni karjui mitä keuhkoista lähti ja veti polvet leukaan. Sitten muutaman uuden epäröivän yrityksen jälkeen innostui ja nyt tahtoo matkata vain sillä. Olin todella helpottunut, että kävi näin. Mullakaan, kun ei ole autoa eikä korttia, niin tämä helpottaa mun ja lapsen elämää tosi paljon.
Voi kiitos Liivia!!
Saga:
kivaa, että löysit tänne!
Tule taas uudestaan!!
Olina:
voi Olina sanoit niin kauniisti! Tuli niin onnellinen mieli sanoistasi.
Kiitos, olet kultainen!!!
SARI:
olen iloinen, että olet täällä:
luet, kirjoitat ja pidät omaa blogiasi!
Kiitos SARI!
Outi:
Tihvani on munkin lemppari. Divaanin ja taftin yhdistelmä- sellaisella minä tahtoisin kulkea!
Sinulla on niin ihana, kun saat asua ihan meren vieressä. Merta vasten, silloin tuuli tuntuu just hyvältä, vaikka toki räntäsateessa vastatuuleen polkiessa voi muutakin tulla mieleen.
Kirjailijatar:
ihan mahtavia assosiaatioita teillä! Aatelinen tafti, divaani!
Minulla on ihan sama juttu. Lapsuuden ja nuoruuden kaupungissa tuuli aina. Silloin se raivostutti, nyt en osaa oikein olla muuten.
Voi kiitos kaunis Kirjailijatar!!!
Minä olen asunut nyt kolme vuotta kaupungissa, jossa tuulee aina. Nyt olen siihen jo niin tottunut, että tuntuu aivan kummalliselta, jos on päiviä jolloin ei tuule.
VastaaPoistaTihvani kuulostaa valtavan hyvältä nimeltä turvaistuimelle :)
Malla:
VastaaPoistatiedän tuon tunteen, kun havahtuu "tuulettomuuteen". Millaistakohan olisi asua saaressa, jossa tuuli on taas aivan toinen.
Minusta tuulessa tarpominen tekee hyvää sielulle, tulee vahva olo.
TihvaniLautanen:-)
VastaaPoistaTä kolmas kuva, sulla on joskus ollut täällä ne jalat, silloin ajattelin että mikä se oikein on, nyt hoksasin... valokuva!
Auran konepajan mankeli kuulosti kauniilta!
Minä olin 90-luvun alussa erässä suomalaisessa perhessä hoit(d)amassa pientä poika, homman kuului vielä silittäminen ja mankeloiminen. En ollut koskaan mankelia nähnyt, se oli pelottava kapistus ja piti kamala ääntä,en saanut koskaan lakanoita suoraan sisälle, aina ne meni vinottain, huh... perkele oli tosi hyvä sana silloin, no onhan se ihan kelpo sana nytkin!
Alussa näin mankeliunia ja unissa jäivät mun sormet yleensä mankelin välin:D
Mankeli millä voi vedostaa unissa grafiikkaa... se olis ollut paljon kivempi!
Voimia Sinulle Celia!