Tihvani on osoittautunut korvaamattomaksi ystäväksi.
Lapsen päiväkotiin on viiden kilometrin matka. Viiteen kilometriin mahtuu ainakin yksi siili, sade rankka, kolme papiljotit päässään kadulla tupakoivaa naista, kaksi ylämäkeä ja yksi unohdus.
Tänne kirjoittaminen tuntuu jotenkin kankealta.
Tahtoisin kirjoittaa tarkemmin ja pitempää tekstiä, mutta siihen minusta ei nyt ole. Kuvat ovat helpompia. Niillä ei ole minulle ainakaan nyt niin selkeitä rajoja, joiden sisällä pitäisi pysyä.
Täällä tekisi aina mieli kehua kuvia (koska ne ihan oikeasti ovat hienoimpia, mitä blogimaailmasta löytyy) mutta kun ei aina viitsisi olla niin monotoninen kommenteissaan ja hihkua että "oi miten hieno tuo ylin kuva" (vaikka erityisesti ylin kuva on siis ihan että oi).
VastaaPoistaMulle tuli noista papiljottipäisistä, tupakoivista naisista ihan sellainen 60-luku-mielleyhtymä. Harvemmin nykyään näkee paplaripäisiä naisia savukkeella, ainakaan kovin laitettuja (en tiedä, olivatko nämä laitettuja vai homssuisia, mutta mielikuvissani olivat sellaisia kynähameisia, huulet punattu ja sitä rataa). Ei sen puoleen, enhän minä heitä ollut näkemässä 60-luvullakaan, mutta elokuvissa ja valokuvissa olen nähnyt.
Hyvää viikonloppua, Celia!
Näitä kuvia on vaan pakko kehua, niin täynnä tunnelmaa ja salaperäisyyttä ovat.
VastaaPoistaMulle on tullut sellainen olo, etten tahdo enää jakaa oikein mitään ajatuksiani blogin välityksellä. Blogini on löytänyt nyt niin moni tuttu, jonka olisin toivonut olevan tietämätön siitä.
kuvat ovat ihan hirmu kauniita, tykkään kovasti. ja haa, ostin en niin kauaakaan aikaa sitten samanlaisen kortin kuin tuossa keskimmäisessä kuvassa.
VastaaPoistaJa itse sain niin kauniin kortin eilen postissa! kiitos!
Mulla on kans väliin vaikeuksia kirjoittaa blogiin mitään, niin oma rulla päässä pyörimässä, että siitä ona vaikea saada irroitettua mitään selväjärkistä toisten luettavaksi. mutta onneksi on kuvat.
Kaunista lauantaita ja siilejä toivottelen täältä!
Ei haittaa vaikka ei ole tekstiä, kuvatkin riittävät. Itsellänikin on toisinaan vaikeuksia saada kiinnostavaa tekstiä aikaan. Mutta eikös se olekin niin että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa?
VastaaPoistaRajattomuus on ihanaa.Haluan pitää siitä jotenkin kiinni.Sinun maailmasi on kaunis ja tosi kuvissasi,on hyvä kun ajatukset saavat katsojalla kulkea omia polkujaan.Kiitos Pienestä Vihosta.
VastaaPoistakuvasi ovat kauniita ja vahvoja monin tavoin. iloitsen kun löysin tänne!
VastaaPoistablanc
Tykkään kuvistasi ja sanoistasi:)
VastaaPoistaJoskus on sellaisia kausia ettei ole sanoja tai kuvia, ehkä ne vain ovat silloin piilossa ja odottavat jotakin...
Hei Celia, sun kuvat kertoo...!
VastaaPoistaSiis 5km päiväkotiin, huh... Tihvanista on paljon apua :)
PS! Minä muistan suomihiekkalaatikkonaiset elämäni loppuun asti, no ehkä minä olin väärässä paikassa vääränä aikana:D
Lumikko:
VastaaPoistaoi kiitos Lumikko!!
Sanoit niin kauniisti.
Ihailen tapaasi kirjoittaa. Olen niin iloinen, kun löysin sinut ja blogisi.
Tahtoisin itsekin kirjoittaa täällä enemmän, mutta tuntuu, etten vaan nyt jaksa. Tällä hetkellä minulle tärkeintä ja rakkainta on kuvilla kertominen.
Nuo naiset fuksiassa huulipunassaan ja tiukoissa glittertopeissaan olivat papiljotit päässään ja röökit suussaan todella piristävä näky.
Liivia:
kiitos kaunis Liivia!
Ajattelen ihan samoin sinun kuvistasi. Niissä on oma ihmeellinen salaisuutensa.
Ymmärrän hyvin tunteesi, kun blogi tulee monien tietoisuuteen, niin sen luonne muuttuu pakosta. Eikä se aina ole niin kivaa.
Minulle ehkä hankalinta on tämä henkilökohtaisen elämän tänne ns. sopivaksi sovittaminen. En oikein löydä oikeaa aluetta, jossa kirjoittaa tai sen alueen löytäminen vaatii aikaa ja etäisyyttä, mikä johtaa siihen,että postausten välit kasvavat todella pitkiksi.
Kukaan ei tietenkään vaadi jakamaan mitään sellaista, mitä en halua, mutta jotenkin minusta tuntuu haljulta keksiä väkisin joka päivä jotain vain siksi, että blogia on päivitettävä. Mietin enemmän ja enemmän sitä, mitä haluan täällä jakaa ja miksi.
Kuvien suhteen nämä kysymykset eivät tunnu niin vaikeilta.
Outi:
oi kiitos Outi- kulta!!!
Tuon kortin naisen niska on kyllä aika vastaansanomaton:) Ja käden asento kans.
Aivan samoja fiiliksiä mulla. Omat rullat menee nyt sellaisilla kierroksilla, ettei niistä oikein osaa eikä halua tänne kirjoittaa. Onneksi on tosiaan kuvat ja te ihanat ihmiset.
Solen:
niin se on.
Ei ole pakko sanoa mitään. Kuvat kertovat tarpeeksi.
Maria:
kiitos sinulle Maria!!
Kiitos omasta kauniista blogistasi!
Blanc:
voi kiitos Blanc!
Kivaa, että löysit tänne!
Tulen heti vastavierailulle.
Hippityttö:
kiitos kaunis Hippityttö!!
Niin se varmasti on. Kaikella on aikansa.
Marika:
kyllä mua itsekin vähän hirvittää toi 5km ja toiset samanlaiset takaisin. Siinä on yhdelle naiselle ja polkupyörälle ihan tarpeeksi poljettavaa:) Elättelen vielä toiveita, että lähempää löytyis joku toinen kiva hoitopaikka.
Muistan kun kerroit niistä hiekkalaatikkonaisista. Kuulosti aika pelottavalta ja tutulta. Meidän pitäis Marika päästä samalla hiekkalaatikolle jossain kauniissa kaupungissa:)
Olen jotankin hyvin liikuttunut viimeaikaisista kuvista täällä. Olen kai muutenkin liikuttunut, luen kuviasi nyt niin.
VastaaPoistaJa sehän on kuvissa ihanaa. Niihin voi peilautua leppeästi. Nähdä erilailla eri tilanteessa. Nähdä kenties sitä mitä tarvitsee.
Kun sun kuvat on hyviä juuri niin. TUnnelataus. tai jotain semmoista piilevää. Vaikea selittää.
Kiitos.
Isoinpapu:
VastaaPoistaolen liikuttunut sanoistasi.
Näiden kuvien tänne laittaminen merkitsee minulle niin paljon, varsinkin nyt, kun surua omassa elämässä.
Olen onnellinen, jos nämä kuvat ilahduttavat teitä.
Kiitos Isoinpapu!!