torstai 8. syyskuuta 2011

Piirretty

  

Lapsi toi aamulla minulle vaaleanpunaisen ympyrän ja sanoi vakavana: no niin, nyt sinut on piirretty.
 En muista milloin minut olisi piirretty. Ehkä joskus lapsena. Toisella luokalla piti piirtää vierustoveri. Muistan sen hyvin, koska opettaja nuhteli minua liian tummista varjoista. 

Vaaleanpunainen, pyöreä minä nojaa nyt makuuhuoneen seinää vasten, siellä missä aurinko vielä hetken läikehtii.
Tahtoisin piirtää enemmän. Piirtää ja lukea. Tänään aloitin Naurettavien rakkauksien kirjan. Piirsin näkymättömille tikapuille varjot. 

11 kommenttia:

  1. Taas kauneutta. Kuvasi kuiskailevat.

    Meillä on samanlainen liina:)

    Aina kun lapsi kysyy "mitä mä oikein piirtäisin", ehdotan "minut". Ei koskaan käy, vastaus on aina sellanen pieni pöh.

    VastaaPoista
  2. Sinun kuvasi ovat minullekin kuin silitys sieluun.Kiitos Celia.
    Vaaleanpunainen äiti on kaunis äiti♥ sanoo tarhatätikin.

    VastaaPoista
  3. en ehkä kestä. tätä kauneutta. kuvat ja teksti. tuossa toisessa kuvassa on jotain niin kuulasta ja herkkää että täytyy pidättää hengitystä hetki.
    kiitos näistä Celia armas.

    VastaaPoista
  4. Liivia:
    voi kiitos Liivia!!!

    Isäni löysi tuon kankaan kirpparilta ja antoi sen minulle.

    Muistan itse lapsena, että tykkäsin piirtää perhepotretteja. Piti olla monta isoa päätä kuvassa.

    Maria:
    voi Maria, kiitos kauniista sanoistasi!!!
    Välillä tuntuu hyvätä olla pyöreä, vaaleanpunainen pallo:)

    Outi:
    kiitos Outi- kulta!!!
    Voi kunpa olisin siellä, että voitas nähdä.

    VastaaPoista
  5. niinpä! alkaa olla kova ikävä. jotain täytyy keksiä pian:)
    paljon terveisiä sinne!

    VastaaPoista
  6. Näiden kuvien ääressä vietin ihastuksen huokausten toveja. Kiitos.

    VastaaPoista
  7. Miten kaunista....minulta loppuu aina jotkut järkevät sanat, kun katselen sinun kuvia ja luen tekstejäsi. Olen vain jotenkin täynnä jotain tunnetta, jota ei osaa sanoa. Se on lahja, se että sinä teet sen aina :)

    Toivottavasti pian nähdään, halauksia sinne.

    VastaaPoista
  8. Hei.
    tuo mun miesystävä, ystävällinen mies, sanoi juuri, että vastasin sulle töykeästi omissa kommenteissa. enkä ikimaailmassa tarkoittanut niin. ihmettelin vaan just siinä kohdassa, että miksi se mun eilen illalla kirjoittamani vastaus ei ollutkaan paikallaan.

    ihanaa sinistä kuvissa. vesikuva on tosiaankin superkaunis. mulla on vähän ikävä pitkää tukkaa. tuollainen kuva ei auta.

    ja haluaisin muuten useammin sanoa sulle jotakin, mutta en osaa silleen nopeesti.

    VastaaPoista
  9. Mahdottoman kaunista sinistä. Koko kuvasarja on huikea.

    VastaaPoista
  10. Outi:
    kyllä me jotain keksitään, pakko!
    Lokakuussa olis tarkoitus tulla sinne, sitten varmasti nähdään.
    Kiitos vielä niin kauniista paketista.

    Ilona:
    ihanaa, että kuvista oli iloa!
    Kiitos Ilona.

    Kirjailijatar:
    voi kiitos Kirjailijatar- kulta!!!
    Paljon lämpösiä halauksia sinulle!
    Toivottavasti mekin nähdään pian pian pian!

    Hannna:
    kommenntilaatikon tulkinta on hankalaa hommaa. Kun sävyt ja ilmeet katoaa. Tila on rajallinen. Sellaist se on.
    Tahtoisin itsekin sanoa enemmän, mutta huomaan laatikossa mykistyväni tai tulen liian tietoiseksi kaikesta.

    Oli kiva löytää viestisi täältä.
    Terveisiä ystävälliselle miehelle!

    Varista:
    kiitos kaunis Varista!!
    Sininen tuntuu just nyt jotenkin tosi hyvältä.

    VastaaPoista
  11. Hei, löysin tänne joitakin viikkoja sitten ja nyt muistin tulla uudestaankin -niin vaikuttavan kaunista. Sekä kuvat että sanat soljuu. Ihana blogi.

    VastaaPoista