keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Karhu istuu kannolla.


Lapsi sai 2- vuotis lahjaksi isältäni tämän kirjan: Karhu istuu kannolla, Valkovenäläinen kansansatu. Kuvat ovat T. Berazenskajan.
Tämä on minusta kaunein kirja, jonka olen pitkään aikaan lukenut ja katsellut. Isäni löysi sen divarista. Divarit ja isät ovat parhaita.

Eilen posteljooni toi meille paketin. Siellä oli basso. Nyt uusi basso soi ja me tanssimme.

10 kommenttia:

  1. Oi mikä löytö! Upea!

    Ja basson soittoa tarvitsisimme myös lisää elämäämme, jokainen!

    VastaaPoista
  2. Ihania kuvia ja kuttunaisella on tosi kivat vaatteet!

    VastaaPoista
  3. voi miten kaunis. tuota kelpaa katsella pitkään ja hartaasti. niin kauniita nuo kuvien kehysornamentitkin.

    mulla oli pienenä kans venäläinen kansansatukirja. yhdessä sadussa seikkaili kuhankeittäjä, jonka aina luin kauhankeittäjäksi ja mietin kuumeisesti mikä eläin se semmoinen oikein on..

    VastaaPoista
  4. Uu aika hyvät kuvat! Varsinkin silmään osuu noi pikkutarkat raidoittamiset, tosi hyvännäköinen. Ja oon aina pitänyt tuollaisista saduista, joissa eläimillä on joku oma rullaava yhteiskuntansa.

    VastaaPoista
  5. Venäläisissä kansansaduissa on sitä jotakin, ja siinä estetiikassa. Tämä on kyllä hieno kirja, nuo boorditkin.

    Minulla oli lapsena samantapaisia kuvia kehystettyinä sänkyni yläpuolella, ne olivat siitä Kultakutri ja kolme karhua-sadusta, Moskovan tuliaisia. Monesti mietin, mitä niille kuville tapahtui, missä ne ovat nyt? Kuvittelen, että ne jäivät siihen sängyn yläpuolelle, siihen taloon josta muutimme 20 vuotta sitten pois.

    VastaaPoista
  6. Meillä soi kontrabasso miehen sormien alla.Mietin minkälaisen basson posti teille toi.Sadut tekevät hyvää myös sylissäolevan lisäksi niiden onnekkaille:) lukijoillekin.Kaunis lahja lapsellasi.

    VastaaPoista
  7. Oi miten kivan kuuloista, satuja, basso ja tanssia. Kyllä olet oikeassa.

    Erittäin kaunis kirja. Tosin olen muutenkin taipuvainen tykkäämään slaavilaisesta kuvakielestä, maatuskat, venäläiset huivit ja kaikki ne on vaan tosi hienoa. Yksi minun lempisatujani oli lapsena venäläinen kansansatu, olisiko se ollut Pakkasukko. Siinä oli vähän tuon tapainen kuvitus.

    VastaaPoista
  8. Maahiska:
    onneksi tuollaisia kirjoja on olemassa.

    Ihan totta, kaamoksen lähestyessä kaipaa musiikkia ja tanssia.

    Baba:
    noita vaatteita minäkin olen tuijotellut, ne on ihania.
    Kuttunaisella on kyllä tyyliä.

    Outi:
    täytyy myöntää, etten uskalla vielä antaa lapsen ihailla kirjaa muuta kuin valvotussa ympäristössä repimisvaaran vuoksi. Vanhempana saa sitten kirjan ihan omaksi.
    Luin aluksi, että kuulankeittäjä, mutta kauhankeittäjä tai kuhankeittäjä kuulostaa paljon paremmalta:)

    Maijja:
    pikkutarkat raidoitukset ja oma rullaava yhteiskunta- niin hienosti sanottu!

    Lumikko:
    Venäläiset kansansadut erityisesti nämä eläintarinat ovat jotenkin elämän mittaisia, niissä ei ole mitään turhaa kaunistelua ja ne ovat niin kauniita.

    Lapsuudenkodit ovat hämmentäviä paikkoja, varsinkin ne, joihin ei aikuisena voi enää muuta kuin unissaan palata.

    Maria:
    oi kontrabasso!!! Se on niin hieno soitin, ihanaa, kun teillä soi sellainen kotona.
    Meille posteljooni toi ihan tavallisen sähköbasson.

    Tuittu:
    niin on:)

    Kirjailijatar:
    Muhun kans uppoaa tuollainen slaavilainen haikeus, ornamentit, huivit, pitsiverhot ja muut. Pitää kyllä nyt lähteä Pietariin, kun sinne pääsee nykyään Helsingistä vain kolmessa tunnissa.
    Pakkasukko on ihana:)

    Melania:
    so nice to hear about you Melanie!
    My daughter got this book as a birthday present from my dad. It' s an old belorussian animal story.
    I' m so sorry, that it' s all in Finnis. I have been too lazy to write in English, but I' d like to start over again.

    VastaaPoista