lauantai 21. maaliskuuta 2009

Päivänvalossa






Aamulla valo tihkuu verhojen läpi makuuhuoneeseen. Päivällä se on valinnut toisen huoneen, jonka sokaista. Liesituulettimen läpi kuulen kuinka joku soittaa kitaralla yksinkertaista melodiaa, pysähtyy ja aloittaa taas alusta, kunnes pysähtyy taas samassa kohtaa ja aloittaa alusta.
Myöhemmin ystävä tulee meille. Syömme ranskanpastilleja ja amerikanpastilleja ja juomme kahvia. Kuuntelemme Jenny Wilsonia.
Valoisan päivä huvituksia.

10 kommenttia:

  1. Meidän liesituulettimen toinen pää menee katolle ja sieltä kuuluu lähinnä tuulen ujellusta tai pulujen naputusta.

    VastaaPoista
  2. Violet:
    meidän liesituuletin on rikki, nyt se toimittaa omituisen radion virkaa halusimme tai emme. Eilisen melodian kuuntelisin toisenkin kerran.

    Tuulen ja lintujen ääniä voisi olla ihan kiva kuunnella.

    VastaaPoista
  3. Juuri eilen meillä oli amerikanpastilleja juuri samanlaisella lautasella!

    Ja samaa lehteäkin tuli tänään katseltua. Uudelleen.

    VastaaPoista
  4. Liivia:
    no jopas sattui, ollaan oltu samoilla taajuuksilla:)
    Tuo lautanen suorastaan kutsuu amerikanpastilleja luokseen.

    Minäkin katselin taas lehteä, höyhen maljakossa kuva on niin kaunis.

    VastaaPoista
  5. hei mulle kans noita pastilleja ja liesituuletinradio!
    meillä on ihan kamalan hiljaisia naapureita. vain kadun puolella olevassa pesulassa joku joskus soittaa huilua..

    VastaaPoista
  6. Outi:
    liesituuletinradio on varsin omapäinen, männä viikolla tuli aamupäivällä miehen äänellä epämääräistä ujellusta.

    Täytyy laittaa sulle amerikanpastillilähetys!

    Pesulassa joku soittaa huilua, tuohan kuulostaa mielenkiintoiselta. Aivan kuin jostain Wong Kar- Wain leffasta.

    VastaaPoista
  7. Meidän keittiöön kuuluu kaikki, mitä yläkerran keittiössä touhutaan (tosin yhdestä nurkasta jotenkin mystisesti, ei liesituulettimen kautta). Siellä puhutaan, huudetaan ja tömistellään, sanoistakin saisi selvää, jos ymmärtäisi kielen. Siellä nauretaan kovin harvoin, tai sitten he nauravat tosi hiljaa.

    Pohdin, kuuluuko meidänkin keittiöelämä alakerran keittiön nurkasta. Pitäisikö tässä ryhtyä varomaan sanojaan...? Toisaalta alakerran asukas tuntee meidät jo niin hyvin, ettei varmaan hämmästy mistään.

    Kauniit kuvat tässä postauksessa!

    VastaaPoista
  8. Ilona:
    minäkin mietin kuuluvatko meidän äänet yhtä hyvin yläkerran asukkaille liesituuletinradion kautta.
    Meidän perheestä lähtee suhteellisen kova meteli, naurua, itkua, kaikkea löytyy, uusimpana vauvan korkeat kiljahdukset.

    Kiitos Ilona. Kiva, kun kommentoit!

    VastaaPoista
  9. Ooo, amerikanpastillit, aivan ehdoton herkkunautinto tällä hetkellä. Nam.

    Meidän liesituuletin ei kerro mitään tarinoita, mutta olohuoneen ikkunan avattuani kuulemme lasten leikit naapurikoulun pihalta. Ne ovat kivoja ääniä!

    VastaaPoista
  10. Syysleimu:
    amerikanpastillit on kyllä hyviä, yritimme miettiä mikä makuero amerikanpastillien ja ranskanpastillien välillä on, muttei päästy oikein mihinkään lopputulokseen.

    Koulunpihalla on varmasti aika värikäs äänimaailma!

    VastaaPoista