Jauhopussi odottaa yhä pöydällä avaamista.
Sen sijaan, että olisin leiponut, kokeilin kesäleninkejä, kuuntelin Jenny Wilsonia ja kuvasin jälleen kerran neilikoita.
Yksi syy miksi odotan niin kovasti kevättä on, että saa riisua talvivaatteet. Olen niin kyllästynyt talvipalttooseeni, töppösetkin vetävät viimeisiään, pipo on ollut hukassa kaksi viikkoa eikä palaamisen merkkejä vielä näy. Toki voisi ostaa uudet, mutten viitsi vielä.
Syntymäpäivälahjaksi saatu limenvärinen mekko on kärsimätön. Se tahtoisi jo pyörähdellä leudossa suvituulessa.
Eksyinpä blogiisi ja kauniita kuvia on! Pakko kommentoida, että olen jo monta viikkoa sanonut etten kestä enää painavaa, vähän kauhtunutta villakangastakkiani. Haluan siitä jo EROON! Mutta tänään tuiskutti lunta niin ettei takista taida vieläkään päästä...
VastaaPoistaJa minä seison parvekkeella puukengissä kun en kehtaa vielä kadulle niissä.
VastaaPoistaSonja:
VastaaPoistatänne saa aina eksyä,kiva kun kommentoit!
Jossakin vaiheessa vuotta ei enää millään haluaisi ostaa talvivaatteita, tekis mieli vaan katsella kaikkea kevyttä.
Violet:
nainen parvekkeella puukengissään, sehän kuulostaa aivan joltain laululta tai hyvältä tarinalta.
hei silkki! tutustuin blogiisi, olen todella vaikuttunut, niin kauniita kuvia! olet löytänyt oman kielesi niiden kautta selvästi. oli kiva nähdä pitkästä aikaa, jatka tätä, pidetään yhtä, pus
VastaaPoista