Kevätilloissa on jotain niin haikeaa, varsinkin nyt, kun kaikki on vielä alussa ja hyvin varovaista. Tuntuu että, jos tekee äkkiä väärän liikkeen, niin kevät ei tulekaan vaan kääntyy pois.
Siirtolapuutarhassa oli vielä hiljaista, vain villikanien liikettä.
Siirtolapuutarhassa on jotakin mielenkiintoista. En ole oikein päättänyt mitä mieltä niistä olen. En tiedä olisiko se minulle vai ei.
VastaaPoistaNäissä kuvissa on muuten se kevätillan haikeus sävynä mukana.
Ihanan tutunoloisia nämä sinun siirtolapuutarhakuvasi. Odottaessani esikoistani sekä sitten hänen synnyttyään kävimme usein kävelemässä Vallilan siirtolapuutarhan seutuvilla. Tulee mukavia muistoja mieleen näistä kuvistasi.
VastaaPoistaViolet:
VastaaPoistaitse asiassa kävelimme siirtolapuutarhan ulkopuolella, aidan takaa sen hämmentävä olemus vielä korostuu. En itsekään oikein tiedä mitä paikasta ajatella. Yksi mökeistä on hienon violetti, se on selvästi vanha kapinallinen siirtolapuutarhamökki. Tykkään siitä kovasti.
Lintunen:
jopas sattui, kuulostaa niin tutulta. Itse kävelin just viime vuonna esikoistani odottaessa samoilla poluilla ja nyt työntelen siellä tyttöstäni kärryissä.
Kivaa kun kommentoit lintunen!
Hienosti vaihtelee kuvissa noi vinot kuva-alan poikki kulkevat linjat. Ja väreissä kevään odotusta ja haikeutta.
VastaaPoistakevät on ihme. joka vuosi olen yhtä yllättynyt ja purskahtamaisillani itkuun; se tuli sittenkin! ikään kuin ei olisikaan itsestään selvää että kevät tulee. syvästi arvostamani vieras. tottahan sitä täytyykin kohdella kunnioituksella, ettei vaan pahastu. (ja sitten seuraavana vuonna saadaan odotella pitkään..)
VastaaPoistaLeslie:
VastaaPoistakiitos!! Vajaan kuukauden päästä kevät on jo taas aivan toisen värinen.
Outi:
niin se on, kuinka kauniisti sinä sen sanoitkaan!
Tänään taas ihmettelin valoa, miten se voi noin vain taas tulla ja muuttaa hetkeksi kaiken.