Hämmentävän kesäistä, en osaa vielä suhtautua enkä pukeutua. Koitin erästä kesämekkoa kyllä, mutta se oli sisällä.
Puistot notkuvat, olen ostanut joka päivä tikkujäätelön. Kokeilimme puistoelämää, mutta vauva ei osannut vielä nauttia siitä. Kenties puistosta pitää oppia nauttimaan kuten pesäpallosta ja salmiakista.
Teen liikaa suunnitelmia kuten mitä kirjoja, mitä paikkoja, mitä lomia, mitä taloja, mitä ammatteja, mitä tapetteja jne. Näin käy lähes joka kesä. Paikoista ainakin yksi hirsimökki, Suomenlinna, ehkä Porvoo tai joku muu varman kesäisä, jopa Hanko.
Hyvä kun on suunitelmia... tä olis paha juttu kun näitä ei olis...:)
VastaaPoistaTikkujäätelö {pikemmin pari} on ihan "must" puistoelämässä!
kova sopeutumisjakso kesään täällä kans. lähes joka päivä jäätelö, (tänään suklaapallo kioskista) ja kesämekkojen kokeilua. hame jo toista päivää päällä, mutta polvisukka-varmistuksella. kun ei millään meinaa uskoa vaikka ihan kesältä jo tuntuukin:)
VastaaPoistamä olen hyvä suunnittelemaan. sen toteutuksen kanssa onkin sit vähän toinen juttu.. ja ne suunnitelmat saattaa vaihtua matkan varrella moneen kertaan.. mutta ei kai se mitään? parempi niin päin, niinkuin Marikakin sanoi vai mitä?
Kesä on jo täällä, vaikka kroppa huutaa kevättä. Vaikea uskoa. Laitan liikaa päälle, vaikka vähemmällä selviäisi. Tänään olen yrittänyt kulkea paljain varpain niin paljon kuin vain pystyn, ja paljon tulikin kuljettua.
VastaaPoistaHaastetta blogissani, jos haluat tarttua, pakko ei ole, mutta jos tuntuu kivalta! ;)
Mulla on hassu tai surullinen tarina tikkujäätelöstä ja minusta kun olin pieni tyttö. Olin sellainen lapsi, etten oikeastaan juuri koskaan kitissyt mistään tai vaatinut suureen ääneen mitään. Sellainen vähän liiankin nöyrä tapaus. En myöskään halunnut tikkujäätelöä koskaan, Eskimo-puikkoa nimittäin. Aina joskus kesäisellä automatkalla pikkuveljeni kanssa pitkään supistuamme uskalsimme pyytää, että voisiko jäätelöpaussi tulla kysymykseen. Vanhempamme sitten totesivat, että voisikin, mutta arkena vain Eskimo-puikot olisivat mahdolliset. Voi tuskaa ja tympeyttä! Inhosin Eskimo-puikkoja. En oikein edes tiedä mistä syystä, minusta ne olivat tehty vain pienten lasten kiusaksi. Jos joskus sellaisen söinkin, sain suorastaan päänsäryn murheesta, jonka toteutumaton haave Suklaapilvi-tuutista sai aikaan. Olin asiasta joskus maininnutkin vanhemmilleni, mutta eiväthän he ottaneet juttua todesta ollenkaan. Kauhea trauma jäi noista Eskimo-tauoista! Lopulta kieltäydyin mokomasta puikosta ja istuin marttyyrinä autossa, kun muut nauttivat Eskimoitaan. Mieluummin olin ottamatta mitään, kuin suostuin syömään Eskimoa. Enkä tykkää niistä vieläkään :(
VastaaPoistavoi Tanja-raukkaa. Mäkin muistan ajan jolloin eskimot oli tylsiä, mutta nyt ne on aika ihania: ohut tumma suklaakuori ja sopivan pieniä (hyvä omatunto). Vaan onhan niitä isompiakin tikkujätskejä.
VastaaPoistaPuistoiluun pitääkin totutella, äidin myös. Aina joskus puistoissa näkee valtavia äiti-vauvaporukoita vaunuineen. Muistan kun V oli ihan pieni ja imetin eka kertaa ulkona, Kaisaniemen puistossa neuvolan jälkeen. Vieressä oli sellainen porukka, johon olisin toisaalta halunnut kuulua ja toisaalta en missään tapauksessa. Puistoja ikävä. No ei kauheasti. Leikkipuistoja ei yhtään! Niissä hengailuun vasta pitääkin äidin totutella!
Kevät ja kesä tuovat kyllä niitä suhtautumisongelmia..tai siis näitä justiin ettei tiedä että pukeeko enemmän vai vähemmän ja pitqä jotenkin liikkuakin muka eri tavalla hameessa jne. On alaston olo jotenkin alkuun.
VastaaPoistaMarika:
VastaaPoistajuu, jotain suunnitelmaa aina pitää olla, kunhan ei liian tarkkaa.
Koitan pysyä kaksi tikkujäätelöä per päivä ajattelussa.
Outi:
varmistavat polvisukat antaa hyvä pohjan kesäpukeutumiselle, kevyt lasku täydelliseen sukattomuuteen.
Mä en ole vielä uskaltautunut heittäytyä kesämekkoon, vaikka mieli tekis.
Syysleimu:
kiitos haasteesta!
Voi paljain jaloin, ihanaa. Musta on tullut ihan arkajalka, kun ei ole omaa pihaa(tekosyy). Vaikea uskoa, että on jo melkein kesä.
Tanja:
hieno tarina!
Arkieskimot, no jo on!
Ymmärrän hyvin eskimoasenteesi, vähemmästäkin tulee traumoja.
Mulle eskimot taas liittyy isääni ja lastenelokuviin, katsottiin isän kanssa paljon leffoja ja sitten isä osti eskimon tai dacapo suklaapatukan.
Olin aivan unohtanut suklaapilven, kiitos kun toit sen taas mieleeni!
hannna:
mua vähän pelottaa nuo isot vauva- äitiporukat, ehkä se on kans sitä haluaa- ei halua kuulua joukkoon juttua. Kammoan vähän tuollaisia isoja ryhmiä, joissa pitää, vaikkei sitä ääneen sanottaiskaan, olla aina samaa mieltä ja samanlainen kuin enemmistö porukasta.
Violet:
minusta ainakin näyttää kuin toiset kävelisivät jo keveämmin hamosissaan. Vaikea kuvailla millaista kävelyä se on, ei ainakaan mitään tepastelua, enemmänkin tipsuttelua.
Minullakin on ollut vähän hämmennystä tämän kevään/kesän suhteen. Ei oikein vielä osaa ajatella, että olisi kesä :). Paitsi että toissapäivänä onnistuin kyllä punastuttamaan ihoni aika tehokkaasti istuskellessani ulkona. Se taitaa olla kesän merkki.
VastaaPoistaKiinnostavaa, että tämä on näin yleinen tuntemus tämä kehohämmennys kesän korvilla. Minusta tuntuu myös samalta. Helposti liian isolta ja paljaalta.
VastaaPoista...ihana puistikko. Ja kaunis karibianmerenvihreä-turkoosi-mikä-lie.
Piti nyt laitta lisä...
VastaaPoistamua pelotti PALJON ne äiti-vauva porukat!
Kun piti kuuntella, että kuinka monta olut pulloa oli isi juonut ja mihin aikaan kapakasta tullut jne. mä olin erakko... ja ulkomaalainen ja muutenkin outo tapaus, kun mies ei käynyt kapakassa :(
Voi olla, että oli väärä hiekka laatikko :-)
Hui! Olitko siis Suomessa silloin, Marika?
VastaaPoistamun piti myös jatkaa tästä aiheesta, vaan ei pelotella.
Musta tuntui, että niihin porukoihin ei ois voinut mennä
millään romuvaunuilla, vauva liinassa ja kestovaipoissa.
Siis kun ne näytti niin homogeenisiltä ne äidit, ja vauvatkin h&m-vaatteissaan. Löysin ihanan äitikaverin, jonka kanssa oli muutakin yhteistä kuin äitiys, niin kaikki meni hyvin ja ihanasti. Yhdessä jaksaa leikkipuistoissakin hengata ja supatella muista äideistä. Ja harvinaisista isistä! Mietin tätä kai siksikin, kun ollaan nyt täällä kaukana noista kuvioista... Täällä on jotain perhekerhoja, mutta ei ne kauheesti houkuttele.
Juu Hanna olin-
VastaaPoistasiitä on nyt yli 10v. mutta tämä on vähän sama kun Tanja eskimo trauma:-)
Yhessä vaihessa en pystynyt tulema suomeen ollenkaan... no kun ne hiekkalaatikot... :-)))
Kyllä ihania "hiekkalaatikoitakin" on olemassa Celia!
Maija:
VastaaPoistamulla on vielä aika reilusti päällä, päätin, että alan kesäkuussa kesäpukeutua kunnolla ja olen luvan kanssa nyt villatakissa.
Epävirallinen mielikuvitusystävä:
kehohämmennystä kyllä, katselen salaa vierestä ja pidän takista kii, kun toiset vetelee shortseissa ohi, tosin en kyllä muutenkaan ole kovin shortsi.
Tuo puistikko on ihmeellinen.
Marika:
mä en ole käynyt vielä näissä hiekkalaatikoissa, mutta tiedän tuon tunteen kyllä. Kun toiset puhuvat miten heidän äijä sitä ja tätä, ja tulee sellainen fiilis, ettei oikein ole mitään muuta yhteistä kuin se, että molemmilla on lapsi.
Juu, porukoita on monenlaisia, mutta ymmärrän kyllä tuon vierauden tunteen.
hannna:
täällä meillä päin tulee taas välillä sellainen tunne, ettei kehtaa mennä ellei ole vauva kantoliinassa ja retrovaunut. Ehkä sitä on vaan liian vaativa itseään kohtaan ja samalla myös muita, en tiedä. Alueellisia eroja on varmaan aika paljon näissä asioissa.
Marika:
täytyy lähteä tutkimusmatkalle hiekkalaatikkojen ihmeelliseen maailmaan:)
Ihana kuva! Tulee ihan Liisa ihmemaassa olo.
VastaaPoista