Eilen kävelimme Vantaanjoen rantaa pitkin, söin vaniljaeskimon ja ajattelin vakavasti jo toista, ohitimme Pakilan Putken ja näimme tulevan sillan.
Nyt tuntuu taas, että Helsinki on maailman kaunein kaupunki.
Yesterday we had a walk along the shores of river Vantaa. I ate one Eskimo ice-cream stick and had a brief craving for another one, we passed "Pakilan putki" (probably a plumbing company) and saw the foundations for a future bridge on the river banks.
Now it feels once again, that Helsinki is the most beautiful town in the world.
Heh, hauskasti kerrottu. :) Alkoi tehdä mieli tuota eskimoa minunkin.
VastaaPoistaItse pidän maalla asumisesta, enkä pystyisi kuvittelemaan itseäni asumaan Helsinkiin, vaikka sukujuuriani siellä onkin. Ymmärrän kuitenkin hyvin tuon kotiseuturakkauden. Se on hyvä asia se.
voi mikä pieni ikkunan ja maailman äärellä:)
VastaaPoistanäinä päivinä olen usein miettinyt samaa; miten kauniilta kaupunki näyttää. eilenkin ajoin ratikalla senaatintorin ohi ja painoin oikein mieleeni sen valon ja värin mikä kirkosta huokui kun aurinko laski. ikään kuin muistuttaakseni itselleni mitä tulen vielä tästä kaupungista kaipaamaan. (enkä mä ole edes lähdössä minnekään..)
Syysleimu:
VastaaPoistavaniljaeskimo pitää pintansa vuodesta toiseen:)
Minä olen alun perin pohjoisesta ja sukujuuret taas ties mistä Viipurista.
Helsingin kauneus valkeni minulle vasta, kun muutin tänne.
Outi:
pieni oppi ryömimään ja nyt maailma on taas aivan toinen.
Totta, vaikkei minnekään ole lähdössä.
Olen ollut jotenkin aivan häkeltynyt tästä kaikesta. Ja kaiken haluaisi muistaa.
Olin tänään iltaisella pyöräilyllä. Puolisoni pyysi minua tulemaan kotiin, mikä hetken harmitti minua, sillä olin kohdannut Helsingin jotenkin keskittyneellä hetkellä. Kaikki vastaantulijat, tuoksut, valonkajot ja ilmapiirit tuntuivat olevan samalla kertaa arkisia ja arvaamattomia, yhtaikaisesti tavallisia ja merkityksellä ladattuja. On vaikea sanoa, kuinka paljon näissä havainnoissa kyse on omasta mielentilasta. Yksinäinen nainen puhui itsekseen puiston kulmilla, lapset istuivat kirkon portailla ja puhalsivat saippuakuplia, hyvän ystävän asunnossa oli verhot vedetty eteen ja keittiön ikkuna jäänyt raolleen. Baarista purkautui ruskettuneiden miesten tupakkaporukka. Lenkkeilijällä oli valaistuneen marttyyrien kasvot. Pariskunta puhui matalaan ääneen keskellä jalkakäytävää, vartalot eron tai ristiriidan asentoihin jähmettyneinä. Kaikkialla leijui sumu. Ehkä se oli sumusta kiinni. Ja tyyntyneestä viileydestä.
VastaaPoistaLeslie:
VastaaPoistakatselen juuri sumua ja erästä rusakkoa, jolla on yhä talviturkki.
Kirjoitat niin kauniisti.
Tänään ollut sellainen päivä, että sumu tuntuu jotenkin lohdulliselta, kun se peittää jotain, muttei kuitenkaan oikein mitään.
Helsinki on kaunis, ehkä maailman toiseksi kaunein kaupunki(sano Tallinnalainen:)
VastaaPoistamarika:
VastaaPoistaHyvin sanottu Tallinnalainen!
Siellä on meijjän pikku mötkylä. Ihana pieni hylje.
VastaaPoista