perjantai 15. toukokuuta 2009

Puuskissa Windy mind





Eilinen meni puuskissa, en ollut varma mistä suunnasta tuuli, kylmä kuitenkin. Keräsin muutaman orvokin matkalla, katselin vanhoja muistiinpanojani hämmentyneenä.
Jenny Wilson oli suurenmoinen. Haluaisin olla kuin hän.
Ensimmäinen oikea ilta pois lapsen luota. Olo oli epätodellinen ja hieman kummallinen. Hieman kuin tässä.

Yesterday was a strange day for me. I saw Jenny Wilson live. Oh she was wonderful. I wish I could be more like her.
It was my very first night away from my baby. Feeling unreal. Like in this song.

8 kommenttia:

  1. Eilinen meni tosiaan kummallisissa puuskissa minullakin. mieli ja tuuli samaan tahtiin..
    voih, PJ Harveykin on niin mahtava. pitäisköhän sitä kuitenkin ryhtyä vielä rokkitähdeksi isona? yhtä tyylikkääksi ja vahvaksi kuin Jenny Wilson, yhtä rokiksi kuin PJ, tai salaperäiseksi kuin Anna Järvinen..

    ps. voi olla että pääsen katsomaan Wilsonia huomenna Tampereelle jos hyvin käy..

    VastaaPoista
  2. ps. tosi hieno tuo PJ Harveyn video muuten.

    VastaaPoista
  3. Kas kummaa, minulla taas mieli on puuskitellut tänään. Viikko on ollut jotenkin rankka, päivät venyneet pitkiksi eikä niistä ole saanut tarpeeksi lepoa. Tai olenko sitten ollut enemmän tuulen pieksemä ratamo betonilaattojen välissä kuin tuuli itse, vaikea sanoa. Tänään opetan itseni rentoutumaan.

    Terveisiä vauvallesi.

    VastaaPoista
  4. Lapseni oli ainakin kaksi, kun sain ensimmäisen illan ilman häntä. Muistan, että en osannutkaan ryhtyä mihinkään, pyörittelin peukaloita ja tuskittelin mistä päästä aloittaisin. Siihen se aika menikin.

    Orvokkikuva on ihana.

    VastaaPoista
  5. Outi:
    ei hätää Outi, Jenny on tulossa elokuussa uudestaan Suomeen ja Anna Järvinen tulee toukokuun lopussa Helsinkiin, jos en aivan väärin muista. Joskus tuntuu hyvältä ihailla jotakuta niin kovaa kuin vain voi.
    P. J. on minusta ihmeellinen. Samaan aikaan niin hauras ja vahva, hämyisä ja kirkas.

    Ja pomppulinnoista vois tehdä ihan oman postauksen, ne vasta hämmentäviä paikkoja ovat. Hieno oivallus laittaa P.J pomppulinnaan laulamaan.

    Tänään elämä tuntuu taas leppeämmältä, toivottavasti siellä kans!

    Leslie:
    ...tuulen pieksemä ratamo betonilaattojen välissä kuin tuuli itse - olipa kauniisti sanottu!

    Tuota lausetta tekee mieli lukea uudestaan ja uudestaan.

    Välitän vauvalle terveisesi.
    Lempeää viikonloppua sinulle Leslie!!!

    Liivia:
    minun tyttö on nyt melkein 8kk, olin neljä tuntia poissa ja se tuntui ikuisuudelta. Koko ajan piti vilkuilla kelloa. Täytyy myöntää, että keikasta oli välillä aika vaikea nauttia, kun olin niin huolestunut.

    Kiitos kaunis Liivia!!!
    Orvokki on minusta ihana sana ja nimi. Tuli vaan mieleen.

    VastaaPoista
  6. Kun me päästiin ekan kerran miehen kanssa kaksin ravintolaan ilman esikoista, puhuttiin koko ilta siitä miten hassu ja ihana lapsi meillä on. Kauniit kuvat!

    VastaaPoista
  7. Matroskin:
    ajattelin tuolla keikalla ollessa, miten ihmeellistä, että minulla on niin ihana lapsi, miten erilaiselta maailma nyt tuntuu.
    Kiitos kaunis Matroskin!

    VastaaPoista
  8. Joo ne ekat kerrat on vähän semmoisia, mutta toisaalta meidän lapset on jo 5 ja 8 ja silti, sen kerran kun olemme erossa vaikka kokonaisen viikonlopun, eka päivä (pe) menee hiljaisuuden outoutta ja tekemättömyyden/aikatauluttomuuden outoutta kuulostellessaa ja sitten lauantai-iltana koti alkaa jo tuntua kovasti tyhjältä.

    VastaaPoista