Pientä lipsumista, lattialta löytyy omenanraato, olen varmaan ollut täällä. Oma tekeminen ja kotona lapsen kanssa oleminen on minulla vielä aika hakusessa. En tiedä osaanko sovittaa yhteen tai pitäisikö edes. Tiedä häntä. Helposti tulee huono omatunto jo pelkkien puuvärien esiin ottamisesta saati sitten, että piirtäisi tytölle hiuksia ja laittaisi rusetin päähän.
Torstaina on Jenny, ihanaa. Ja eilen matkalla kirsikankukat.
Minun tekemiseni (kirjoittaminen lähinnä siihen aikaan, myös kaikkinainen kuvailu ja väsääminen) jäivät muutamaksi vuodeksi kun lapset olivat pieniä. Minulla suurin syy oli voimien puute (univelka ja väsymys) ja keskittymisen mahdottomuus. Huomasin hermostuvani vauvaan, lapseen kun olin kuvitellut "nyt teen" - eikä sitten voinutkaan.
VastaaPoistaJätin nuo hommani vähän sinne takavasemmalle. Ehkä siinä oli pikkuriikkisen marttyyrimieltäkin ilmassa. Sitten yhtäkkiä tuli aika etten enää voinut olla tekemättä ja aikaa oli ja sitten se alkoikin ryminällä.
Niin, tosi pieni se sinun pienesi vielä. Vaikka on kai ihmisiä, jotka osaa ja pystyy ja haluaa tehdä omia juttujaan entiseen malliin. Mä oon itse niin aikaansaamaton henkilö, että vauvan kanssa hengailu oli ihana selitys sille, ettei mitään tapahdu. Jos ei ole mitään ulkoista pakkoa tehdä, niin voi varmaan rauhassa odotella sitä, kun sisäinen pakko pakottaa. Eikä itse huomaa mitään.
VastaaPoistaTorstaina nähdään, ehkä! Olet nähnyt tunnistuskuvan.
Tasapainoilun taidetta : )
VastaaPoistanuo jennyn sokerisanat sopivat hyvin uuteen kuuriini: ei sokeria eikä vehnäjauhoja ainakaan pariin viikkoon.
Violet:
VastaaPoistajoo, tällaista tämä on, koitan kovasti välttää marttyriansan, kun ei ole mitään oikeaa syytä marttyyriksi heittäytyä. Asiat ihan hyvin, väsymystä vain ja ainainen maalaushimo.
Hannna:
niin vasta 7kuukautta pieni olento.
Se on ihana juttu, että osaa nauttia siitä, ettei "mitään" tapahdu, olla vaan.
Mä toivoisin, että osaisin kans hengailla. Syyllistymättä hengailla.
Aino:
sitäpä juuri!
Vau, olen joskus yrittänyt samaa, mutta sitten repesin ja ahmin patonkia koko matkan kaupasta kotiin. Erään kouluprojektin alussa sovittiin, ettei syötäis sokeria ollenkaan koko prosessin aikana, että kuinka se vaikuttais itse teokseen. Hieno juttu tuli, vaikken tiedä johtuiko se sokerin poissaolosta.
Niin hienoja kuvia ja piirustuksia taas:)
VastaaPoistaminulla ei edes oo lasta ja silti olen välillä niin saamaton että kiukuttaa. sitten hoen taas hetken "olla itselleen armollinen"- mantraa ja aloitan, jostain;)
Pahus kun myöhästyin Jennyn keikasta. Liput oli myyty nopeasti loppuun. (olinkohan siinäkin asiassa taas vain saamaton..)
Kerrothan sitten minkälaista oli..
Hanna:
VastaaPoistajuu nähdään konsertissa, ehkä!
Asu vielä valitsematta( kriisi).
Outi:
kiitos Outi!!!
Minä hoen kans tuota mantraa, kun alan sättiä itseäni ja koko maailmaa siinä sivussa. Pitäis olla vähän kiltimpi itselleen kyllä.
Voi ei!! Saiskohan lippuja vielä silti jostain...?
Mutta J tulee aivan varmasti uudestaan, te kohtaatte vielä!!
Ja raportti tulee:)
Muistan kyllä väsymyksen ja univelan pikkuisen kanssa.
VastaaPoistaEn pystynyt muistakseni tekemän mitään melkein vuoteen... mutta äkkiä se aikaa meni ja nyt huomaan että minulla on ISO tyttö :-)
Kaunis piirustus!
Mahtavaa sinistä ja vaalenpunaista ja tyttöä ja viivaa. Ihana! Niin hieno, ettei siitä pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa :)
VastaaPoistaTorstaina Jenny, ihanaa juu! Hups ai olisko pitänyt jo miettiä mitä sinne laittaa päälle? :D
Marika:
VastaaPoistaniin äkkiä tämä aika menee. Eka vuosi vauvan kanssa on varmaan enemmän ja vähemmäin sumuista, univelan tähden.
Kiitos kaunis Marika!!
Maija:
oi kiitos Maija! Tuosta tuli niin hyvä mieli!!
No, eiku katsoin vaatekaappia ja tuntuu, ettei sieltä löydy mitään, pitäis varmaan vähän siivota:)
Pitää kyllä miettiä täälläkin. Vaatekaappi on surkea + moni asia (hame, housu) siellä ei mahdu mahan päälle. Tekisi mieli näyttää mahaa, mutta mun kaikki vaatteet on niin kaapuja.
VastaaPoistahannna:
VastaaPoistaJ. n keikalle olis kyl kiva laittaa päällensä jotain kaunista ja hauskaa.
Mä ostin odotusaikana kolme paitaa ja yhdet housut, en osannut yhtään pukea raskaana olevaa itseäni.
Nyt olen niin vieraantunut vaatteiden ostamisesta, etten osaa hankkia mitään vaatteita.
Kauniita kuvia syntyy, ja tekstejä. Ei haittaa vaikka tulee hitaammallakin tahdilla! ...Semmoista se on pienten lasten äideillä ja isillä.
VastaaPoista