Ensimmäisen lauseen vaikeus.
Lapsi leipoo kamelipullia, joissa tytöillä on iso tukka ja bambit ovat kissoja, jos rusinasilmiin katsoo.
Pari kuukautta sitten blogini päätti sulkea itse itsensä. Kunnioitin sen päätöstä aikansa, oli kevät, paljon vihreää ja muuta ajateltavaa. Sitten yritin taivutella hyvällä ja pahalla. Luin merkkejä kaikkialta. Ajattelin, että nyt tuli Pienen vihkon aika. En tiedä.
Kerran kesällä satuin tänne ja kas kummaa, Pieni vihko aukesi.
Tämä on ollut kumma kesä. Yksi suuri surullinen päätös. Yksi matka omenapuun kanssa. Yksi katto, joka vuotaa vettä, itkee keittiöön, sanoi lapsi. Laitoin mustikansinisen ämpärin keskelle kaikkea, sellaisen, josta ei kuvaansa näe.
Voi miten ilahduin kun näin että Pieni vihko on päivittynyt! Meilläkin on kumma kesä, sellainen josta ei oikein saa kiinni, vaihdoin takaisin vanhaan blogiin ja yritän välillä, enemmän ja joskus vähemmän, enkä usko että muistan niitä asioita tästä kesästä sitten kun joskus luen sitä jälkeenpäin.
VastaaPoistaToivottavasti vihko aukeaa toistekin, ja loppukesänne on itkuista huolimatta oikein ihana.
Tämä kesä on ollut matka jonka pääteasema on mustikan sininen huomaan .En tiedä onko se hyvä vai huona asia.Mutta se on hyvä asia että tulit edes hetkksi tänne.Oli jo ikävä.
VastaaPoistaOi miten ihanaa että olet nyt täälläkin :) On ollut kaipaus näiden kuvien ja sanojen äärelle.
VastaaPoistaSurulliset päätökset ovat vaikeita. Ja se että taivas itkee keittiöön on niin kauniisti sanottu, että henki täällä salpautui.
Minäkin itken ihan hiukkasen, sillä ihana ihana loma on päättymässä ja konttori kutsuu rottaansa. Suloista sunnuntaita teille!
Voi miten iloiseksi minut teit paluullasi, kiitos!
VastaaPoistaHuumavat kuvat, teksti ottivat heti minut mukaansa. Jään pitämään silmällä sitä kattoa. Onneksi on se ämpäri. Ja kaunissanainen lapsi.
Onpa ihana löytää sinut täältä. Kiitos, että palasit.
VastaaPoistaMinusta tuntuu, että kesällä itku ja ilo ovat niin vierekkäin, mietin, että oliko lapsuudessa kesät vain ilon kesiä, vai onko sekin vain omaa kuvitelmaa.
Mirva:
VastaaPoistaetpä arvaa miten minä ilahduin, kun löysin ensimmäisenä sinun viestisi täältä!!!
Tykkään kovasti molemmista blogeistasi.
Joskus mietin itsekin pitäiskö aloittaa ihan uusi blogi, mutta olen niin kiintynyt tähän Vihkoon, etten osaa täältä pois lähteä.
Oikein ihanaa kesää sinullekin!!
Maria:
minullakin on ollut teitä ikävä!
Mustikansininen on kaunis, kaunis väri. Jotain haikeaa siinä on, lohdullista myös.
Ihanaa, että kävit täällä.
Olen iloinen siitä.
kirjailijatar:
voi kiitos Kirjailijatar!
Niin kauniisti sanoit Sinä.
Joskus on tosiaan pakko tehdä suuria, surullisia päätöksiä, vaikkei edes tahtoisi ja tekee tosi kipeää. Elämä on kummallista.
Toivottavasti konttori kohtelee sinua hyvin!!
Oikein hyvin ja lempeästi!
Satu:
kiitos sinulle Satu!!!
Lapsien suusta kuulee ihmeellisyyksiä.
Oikein suloista kesää sinulle!!
Tule tänne taas!
Himalainen:
on niin ihanaa löytää teidät kaikki täältä!!
Niin totta tuo, mitä sanoit. Kesät ovat tiheää aikaa, silloin tilanteet ja ihmiset herkästi kärjistyvät tavalla tai toisella.
Välillä tuntuu, että on melkein liian kaunista, liian valoisaa.
Olen iloinen, että Pieni vihko päätti taas toimia, ihanaa, että olet taas täällä.
VastaaPoistaMustikansinisessä on jotain mystistä, luulen, että siihen sävyyn on hankala peilata itseään.
Solen:
VastaaPoistavoi kiitos Solen!!
Nyt tuntuu taas hyvältä kirjoitella tänne.
Mystistä ja surumielistä, niin on.
iiiiiik en kestä, olet pitkästä aikaa blogannut! mahtavaa!!!
VastaaPoistaluin kaikki kerralla, hotkaisin, tunnustan sen nyt. en malttanut maistella tai makustella, ahmaisin kaiken kerralla, ihan tuosta noin vaan. ja kylläpä teki hyvää:)
nyt luen vielä uudestaan..