Keittiössä kukkii illan hämärä.
Maanantai
Piilotin Puppe- kirjan, haravoin hajamielisesti, unohdin minne olin pyöräni jättänyt ja luulin jo tulleeni
ryövätyksi, kävelin kohtalokkaasti hiuksia muistellen kolme metriä eteenpäin, löysin pyörän, piilotin Puppe-
kirjan.
Hei sinä ihana!
VastaaPoistaOikein hyvää tiistai aamua:)
Kuvat, oi... kiitos!
Voihan Puppe, ymmärrän:)
VastaaPoistaKiva kuulla ääntäsi taas.
Minä olen niin hajamielinen ettei mitään rajaa eikä rataa.
Oi miten ihanat kuvat, mä en kestä.
VastaaPoistaJouduin eilen töihin ja mun aivot on vielä lomaraiteella. Nyt juon aaamukahvia ja orientoidun. Minä en vielä unohtele, mutta kun koittavat kiireet ajat, unohtelen kaiken. Lapsi on ihan hajamielinen professori, se unohtaa kaiken ja samalla muistaa kaiken. Omituinen yhdistelmä. Professori-sydrooma.
Onpa kauniita kuvia! Jotenkin tuovat mieleen öljymaalauksen raskaan pinnan. Ja näissä on jotain selvästi mietittyä, koettua.
VastaaPoistaItsessäni heräsi monenlaisia tunteita, kun luin näitä uusimpia merkintöjäsi. Olen uutta päivitystä odotellessa käynyt läpi vanhoja kuviasi, ne ovat kestäneet hyvin aikaa. Ja tekstisi myös. Kauneutta ja arvaamattomuutta. Kiitos niistä.
Oijjoi mikä pinta seinässä, tosiaan kuin maalauksessa! Näissä kuvissa on sellainen sävy, joka sujahtaa muhun tosi helposti.
VastaaPoistaMinä luulin kerran, että mun pyöräni on rikottu. Se olikin vain pantu tuhannen solmuun ihan vain "osia" "kääntelemällä", niin että se näytti ihan paskalta, vaikka olikin ehjä. Tämä tapahtui pikkuhiprakassa kapakasta palatessa, ja ennen kuin olimme kunnolla ehtineet tilannetta todeta alkoi jo kaukaa yksi mieskaverini osoittaa pyörää sormella ja nauraa katketakseen. "Sun pyöräs heheheheee" se käkätti, ja mää olin niin järkyttynyt, että löin sitä nyrkillä! naamaan!. En oo ikinä ennen enkä jälkeen lyönyt ketään nyrkillä. Onneksi sen naama ja luonne kesti sen, ja onneksi pyörä oli vain solmussa. Tämä nyt tulla pamahti mieleen, aamutuimaan sun pyörästä lukiessa.
Oon tosi, tosi iloinen, kun blogger aukaisi porttinsa sulle taas!
Marika:
VastaaPoistakiitos kaunis Marika!!
Lempeää keskiviikko iltaa!!
Liivia:
kiitos Liivia!
En tajua miten Pupella voi olla noin addiktoiva vaikutus 2- vuotiaaseen. Kai ne on ne luukut. Onneksi Pupen tilalle löytyi äkkiä Pikku- Anna ja setä Riukuliini.
Hajamielisyys on ilomme:)
Kirjailijatar:
voi kiitos Kirjailijatar!!
Loman jälkeen ottaa kyllä aikansa(ja kahvinsa), että pääsee takaisin sille työraiteelle. Paljon kahvia ja riemastuttavia paheita tarvitaan avuksi.
Aivan ihana professori tytär sinulla!!
SimonCrubellier:
voi kiitos Simon!
Tuli niin hyvä mieli sanoistasi. Et arvaakaan kuinka ilahduin.
Pitkästä aikaa ajattelin taas maalata, nyt syksyllä.
Ehkä jotain näistä kuvista ilmestyy kankaalle.
Maijja:
kiitoskiitos Maijja!!!!
Tuossa seinässä oli kauan kauan aikaa ryijy ja ryijyn vieressä nainen, nyt se ryijy ja nainen asuvat toisaalla.
Pidän kovasti tuollaisista aukoista ajassa ja seinässä.
Omaan pyörään kohdistuva väkivalta on ihan kamalaa. Muistan kans, kun mun pyörä varastettiin omasta pihasta. Olin pitkän ajan aivan tolaltani- suruissani, raivoissaan, kauhuissaan. Sitten vietiin toinenkin, mutta ei siihen ikinä totu. Tosin isältäni on viety ainakin seitsemän ja hän on jo aika turtunut. Ei synny tunnesidettä polkupyörään enää sitten millään.
Ymmärrän siis hyvin raivosi. Onneksi naama ja luonne kesti.
Olen tosi iloinen, että sinä olet täällä!!
näistä kuvista mä tykkään ihan kamalasti. näitä mä katson uudestaan ja uudestaan. näissä kuvissa on joku melkein kadonnut. mutta ei kuitenkaan. siellä se on, hyppii hyppii hyppii...
VastaaPoista