Väsyin putoileviin hiuksiin ja leikkautin lyhyen. Vähän kuin polkka, muttei kuitenkaan ihan niin reipas. Nyt olo on mukavan outo, vähän kuin ensimmäiset päivät uudessa asunnossa. Vähän kuin hotellissa.
Pihan vaahterat pyrkivät parvekkeelle. Lepatus kuuluu sisälle asti.
En tiedä miten teet sen, mutta kuvasi yllättävät joka kerta ja lumoavat. Hienoa, joku sen osaa!
VastaaPoistaItseä harmitti sama juttu ennen leikkausta. Putoilivat silmille, aina oli korvan taakse vedettäviä, haaroittuivat osioiksi ja oli aina harjan tarpeessa. Nyt lyhyempänä tuntuu jo kotoisalta, niin kuin sen pitääkin olla.
Sinun kuvasi ovat jänniä. Yllättävät minutkin aina. Kauniita.
VastaaPoistaHyvin kuvailtu tunne! Ja samaa mieltä Syysleimun ja Ilonan kanssa; pidän kuvistasi.
VastaaPoistaMinä taas yritän kasvattaa pidempää tukkaa, se tuntuu omimmalta. Mutta uuden kampauksen jälkeen on kyllä aina aika jännä olo.
VastaaPoistaMinä tässä mietin taas, että mitenköhän näin ihania kuvia otetaan.
Ohoh, sä oot leikkanut tukkansa!
VastaaPoistaMinä olen pari kerta elämässä leikkan(n)ut pitkät lyhyeksi ja taas kasvattanut ja taas väsynyt siihen ja taas lyhyeksi! On kyllä outo tunne alussa, peili on kovassa käytössa... :-)
Kaunit heijastus kuvat!
Hauskoja heijastuskuvia :)
VastaaPoistaMinulle kävi raskauden aikana niin, että tukkaa lähti tosi paljon. Nyt on sitten sellaisia sojottavia antenneja pitkin päätä, kun pudonneet hiukset taas kasvavat takaisin kohinalla. Eikä näitä saa mitenkään laitettua siististi...
You made such romantic pictures, the partial swan, the etched glass, the reflections, the beautiful light
VastaaPoistaPalasit siis pohjoisesta hienon kuvasaaliin kera! Ensimmäinen kuva kiehtoi mieltä pitkään, kahdessa muussa oli klassiset aiheet mutta unenomainen tunnelma, joutsen purjehtii hienosti pois kuvasta. Joutsenkuvan vasen ylänurkka menee aivan maalaustaiteen alueelle.
VastaaPoistaJoutsenet ovat hienoja lintuja, mutta lintumaailmassa ne ovat melkoisia öykkäreitä; tuttavani isä sai kerran napattua hienon kuvasarjan miehestä, joka syöttää pikkulintuja satama-altaalla. Kun paikalle saapuu joutsen, mies yrittää hätistää sitä muovipussilla, mutta joutsenpa levittää äkäisenä siipensä ja rynnii suin päin kohti miestä (joka näyttää kuvassa säälittävän pieneltä). Yllättävä tilanne ja hieno tilannekuvasarja...
Nämä niin hienot!! Tuo alimmainen taivaallinen!
VastaaPoistaSyysleimu:
VastaaPoistavoi kiitos kaunis, Syysleimu!
Tulipa hyvä mieli tuosta!
Olen kyllä tosi tyytyväinen tähän uuteen tukkaan. Ja oli ihana käydä pitkästä aikaa ihan oikealla kampaajalla. Tuntui niin ylelliseltä.
Ilona:
kuvien ottaminen on yksi mysteeri. Välillä tuntuu, ettei mikään näytä siltä miltä toivoisi.
Joutsenista otin monta monta kuvaa, mutta vain yksi onnistui.
Kiitos Ilona!
Maijja:
voi kiitos Maijja!
Mulla oli nyt mitä mainioin kampaaja.
Sain siskoilta lahjakortin sellaiseen hienoon hiussalonkiin, jossa soi ambienttia taustalla ja rouvat puhuivat vieressä ranskaa. Kovin eksoottista, joo!
Maija:
tämä on tällainen vähän korvan alle ylettyvä malli, joku varmaan sanoisi, ettei lyhyt tukka lainkaan.
Olen aika vannoutunut pitkätukka tyttö. Tätä lyhempää en pystyisi leikkaamaan.
Nyt raskauden jälkeen hiukset ovat ohentuneet ja harventuneet siinä määrin, että tämä tuntui ainoalta oikealta ratkaisulta.
Kiitos kaunis Maija!
Marika:
juu, hävettää, kun tekis koko ajan mieli peilailla tai vilkuilla itseään heijastavista pinnoista.
Kiitos Marika!!
Tuula:
sama juttu täällä!
Kyllästyin lopulta täysin näihin töyhtöihin.
Susan Johnson:
Oh, thank you Susan!
I apologize the lack of English summaries, I've been too lazy about it lately, but I intend to write also short bits in English, too!
Leslie:
oi kiitos Leslie!
Ihana, kun kirjoitat niin vuolaasti ja paljon!
Joutsenet ilmestyivät kuin tyhjästä eteeni ja tulivat todella lähelle. Kuulin vasta myöhemmin, että joutsenet voivat olla myös hyökkääviä. Koitin olla niin huomaamaton kuin vain saattaa.
Tuossa valkoisessa linnussa on kyllä jotain hämmentävää ja pelottavaakin.
Satunkaa:
voi kiitos Satunkaa!!!
Voi mitkä kuvat! Salaperäisen kauniita.
VastaaPoistaMuistan kuinka kymmenen vuotta sitten miehelläni oli vain yksi vahva syy, miksei halunnut lasta; että kuitenkin leikkaan pitkän tukkani lyhyeksi kuten kaikki äidit. Vakuutin etten leikkaa.
Ihan itsekin olen halunnut pitkän tukkani pitää, mutta ihan viime aikoina olen alkanut himoamaan pitkää polkkaa. Onko se edes enää polkka...
Onnea uudelle tukalle! Tuo kuvaus hotellista/uudesta kodista oli osuva tuossa yhteydessä.
Liivia:
VastaaPoistaolin kahden vaiheilla tämän leikkaamisen suhteen, mutta lopulta päätin luopua hetkeksi näistä haituvista.
Ymmärrän miestäsi, sinulla on niin ihana, paksu tukka.
Minä aina vannotan äitiäni, jolla tuuhea punainen tukka, että ei koskaan leikkaisi hiusksiaan lyhyeksi. Ehkä sitä pelkää, että hiusten mukana katoaa toisesta jotain olennaista. En tiedä.