En tiedä näiden ruusujen nimiä.
Olen alkanut lämmetä ruusuille vasta viime vuosina. Kuljemme lapsen kanssa päivittäin erästä reittiä, jonka varrella on keltainen lohkeileva kiviseinä. Sitä vasten kasvaa punaisia ruusuja. Olen huomannut usein pysähtyväni ruusujen eteen aivan kuin odottaen jotakuta, jo melkein kääntymäisilläni hoputtamaan, että tule jo, kunnes sitten eräänä sateisena päivänä tajusin, että olin pysähtynyt ruusujen tähden.
Ei mitään sen kummempaa. Olen vain alkanut pitää ruusuista.
Tänään kuulin ystävän vauvan nimen. Olen loputtoman utelias nimien suhteen. Voisin päivän miettien eri asioille nimiä.
Minusta ruusut on komeimmillaan kun ne kiipeilee seinässä. Kerran näin olkikattoisen, pienen englantilaismökin, nimi oli Rose Cottage. Seinät täynnä vanhoja rönsyileviä, täydessä kukassa olevia ruusuja. Ovikin melkein peitossa ja jos sisään halusi niin pitäisi vähän kumartua...
VastaaPoistaAikasemmin mäkään en tykännyt ruusuista, mutta nyt meidän pihalla kasvaa vanhoja uusia ruusuja (vanhat juuret nostivat uudet versot rakennusmyllerryksestä selvittyään). Ne on jotenkin niin villejä ja vahvoja, että tykkään niistä sen takia. Puolivilleistä köynnösruusuista haaveilen.
VastaaPoistaSe kun alkaakin tykätä jostakin, mistä ei ole ennen pitänyt, on minusta hienoa. Vapauttavaa. Mulle on sattunut niin tässä lähiakoina monessakin asiassa.
VastaaPoistaRuusuissa on ihana tuoksu. Kyllä mä ruusuista tykkään.
Kuulostaa yksinkertaisen kauniilta, punaiset ruusut lohkeilevan keltaisen kiviseinän edessä. :)
VastaaPoistaMinäkin väitin joskus etten pidä ruusuista. Enkä pidäkkään niistä kukkakaupan pitkävartisista (paitsi sitten, kun leikkaan varren ihan lyhyeksi).
VastaaPoistaRuusurakkautta on kyllä mulla nykyään kovastikin.
Olen nimihullu myös! Jos uusi vauva syntyy jollekulle, voisin ihan kevyesti miettiä nimeä tälle vaikka koko päivän. Tai ihan ilman syntyviäkin.
Tuliko hänestä Ruusu?
Minä pidän räjähtäneistä ruusuista. Isoista, auki revähtäneistä ja kuluneen näköisistä. Mielellään ei kirkkaan punaisista.
VastaaPoistaEikö pionikin ole ruusun sukua? mitäs ne englantilaiset ruusut sitten ovat?
(en tiedä mitään,mutta ei ne nimet kai tärkeitä olekaan)
Nuorena en tykännyt ruusuista mutta nyt pitän kovasti!
VastaaPoistaNä mitkä kiipe sinissä (kyönnös?) ja sit ne tavalliset juhannusruusut.
Violet minustakin ruusu ja pioni ovat joteinkin samanlaisia!
Rose olis kaunis nimi, ruusu on kaunis sana, eesti keeles on roos ja vanhat mummut kenellä on Roosi nimeksen.
Mun äitin äitini nimi oli Rosalie:)
Olen taas aina muistanut pitäväni ruusuista pensaissa. Pienet ruusupensaat piikkineen kaikkineen. Ruusupensaat ja lilat sireenipuut.. Rakastan sireenin tuoksua.
VastaaPoistaNushka
Neiti Nimetön:
VastaaPoistakuulostaa aivan ihanalta mökiltä! En ole koskaan käynyt Englannissa ( hävettää myöntää), mutta olen aina kuvitellut, että siellä on hienoja ruusutarhoja.
Emma:
tuollaiset vanhat, puolivillit piharuusut ovatkin hienoja, jotain aivan muuta kuin ne, mitä kaupoissa myydään.
Tanja:
totta, usein huomaan vastustuksen ylläpitämisen vieneen hurjasti voimaa.
Tykkään sanoista, joissa on ruusu, kuten ruusuromaani tai ruusuvesi.
Syysleimu:
sitä se on, yksinkertaisen kaunista!
Liivia:
taas minulle uusi, hauska ruusu sana- ruusurakkaus!
Nimihullu minäkin. On ihanaa, kun löytää aivan uuden kauniin nimen. Sitten sille voi sovitella toista nimeä ja kolmatta.
Ei tullut Ruusua, mutta kauniin nimen ihana tyttö sai!
Violet:
räjähtäneistä pidän minäkin, unohdetuista ja nuukahtaneista.
Marika:
Roosi on kaunis nimi. Ja Rosalie aivan ihana!
Minun Mummon toinen nimi oli Auroora.
Nushka:
Juu, kyllä ruusussa täytyy olla piikkejä.
Syreenin tuoksu on huumaava.
ooh mitä ruusukuvia. mulla ei ole vielä selkiytynyt tämä suhteeni ruusuihin. hitaasti lämpenevä kenties? vähän sama kuin ruusukuvioiset posliiniastiat, en ole ihan varma pidänkö vai en?
VastaaPoistamä tykkään kans pohtia nimiä. mulla ei ole pändiä, mutta mä olen miettinyt jo hyvin monta pändi-nimeä, riippuen aina tyylistä;) eikä ole laivaa, mutta laiva-nimiä jo varastossa. kuten myös huvilalle, lapsille, kissoille, kirjoille, elokuville... mitähän niillä kaikilla nimillä voisi tehdä..?
Oih minun äitini toinen nimi on Aurelie!
VastaaPoistaMinä olen myös nimiin hurahtanut, kuulun postituslistallekin, jossa etsitään listalle Suomen Väestörekisteristä löytyviä nimiä. Nimiä on kasassa jotain 90 000. Ja minusta on vain hienoa, kun viime vuosikymmeneltä lähtien lapsille on alettu enenevässä määrin antaa uniikkeja nimiä, vaikka monet sitä jaksavat arvostellakin. Omien lasteni nimet ei kyllä ole mitään erityisen harvinaisia, eivät tosin ihan yleisimpiäkään.
VastaaPoistaUsein mietin mitä ihania nimiä olisi vielä voinut antaa tuleville lapsille...mutta taitaa lapsiluku olla jo täynnä.
Mä olen myös alkanut pitää ruusuista ihan vasta, tänä kesänä ehkä. Olen erityisesn liikuttunut kainosta karjalanruususta, joka kesti siirron. Somerolla on ruusutarha, aattelin käydä siellä tässä kesällä.
VastaaPoistaJa tarvitsisin nimiehdotuksia pojalle! Itse se pitää varmaan keksiä, mutta jos sellaisia on, niin kerro. Tytön nimiä on helpompi keksiä.
Outi:
VastaaPoistahaa, katselin juuri tänään erästä posliinista ruusukahvikuppia.
Olen tullut ruusukuvioiseen posliiniastia ikään, selvästi.
Marika:
oi Aurelie! Ihana! Pääsee mun listalle heti.
Mirja:
minustakin on vain hauskaa, että ihmiset uskaltavat olla luovia noissa nimiasioissa, ettei kaikkien poikien tartte olla Villejä, niin kuin mun lapsuudessa.
Hannna:
pojille tuntuu olevan selvästi kehnommat valikoimat vai eikö sitä osaa vain etsiä, en tiedä.
Siskoni suositteli minulle vuosi sitten kävelyä hautausmaalla, vanhoista kivistä voi löytyä oikeita helmiä.
Moi taas! Mä olin yhden kesän töissä Hietsun hautausmaalla, ja tein kyllä muistiinpanoja nimistä silloinkin, vaikkei mitään nimettävää ollutkaan. Mutta sielläkin naisten nimet on vaan niin paljon ihanampia. Haluaisin yhden nimen, palaan siihen koko ajan, mutta se on aivan vakiintunut naisen nimi, joten sitä ei varmasti saa antaa... tylsää.
VastaaPoista