Kuvat kesäkuulta, taannoiselta Rovaniemen matkalta.
En tiedä mistä olen saanut sellaisen käsityksen, että heinäkuussa pitäisi saada jotain aikaiseksi tai että, kun ei saa, niin siitä pitää tuntea huonoa omatuntoa. Mitä lienee se aikaan saaminen. Tänään vein myöhästyneet kirjat. Etsin kissankelloja.
Lähitienoo on päivänkakkaroita täynnä. Luin, että se kasvaa kuivilla, valoisilla paikoilla: niityillä, pientareilla, nurmilla, kedoilla, metsänreunoissa, avoimissa metsissä, kallioilla, kivikoissa. Sopii päiväperhoille.
Yhtäkään kissankelloa en löytänyt.
Some pictures dating from July, from a trip to Rovaniemi.
I wonder where I got this idea that one should get something done in July, and if it doesn't work, one should feel guilty about it. And what does that "getting something done" even mean, anyway? Well, today I carried back to the library some books that were overdue. I looked for some harebells.
Our neighbourhood is filled with daisies. I read that it grows on dry places with lots of sunlight: meadows, headlands, lawns, fields, open woods. That fits the flower's happy-go-lucky face. But I didn't come across any harebells.
Oi miten upea kuvasarja... peili tarina!
VastaaPoistaKuka siinä toisessa, niin kaunis tyttö
Hmm pitäis katsoa sanakirjasta kissankello, hauska sana :)
Minulle tulee "pitää saada aikaiseksi" syyskuussa. Se sattuu sopivasti koska elokuun lopulla/syyskuun alussa olen täynnä energiaa, ideoita ja sen sellaista.
VastaaPoistaOlen tosi iloinen kun sain nähdä kuvasi. Tai oletan siis että se olet sinä.
Hienot kuvat taas sinulla! Nimenomaan tarina tuli minullekin heti mieleen, juoni kehittyy jo kovaa vauhtia...
VastaaPoistaNiin, mitä se aikaansaaminen lieneekään..joku kummallinen paine siitä kuitenkin aika-ajoin kehittyy.
Raukea tunnelma kuvissasi! Ja toivotan kissankellon löytämisonnea...
VastaaPoistaKylläpä kaunis nainen peilissä, sinäkö?
VastaaPoistaMeidän koko piha on sinisenään kissankelloista!
Useana kesänä olen juuri heinäkuussa alkanut pitää kirjaa siitä mitä kesällä on tehty. Siis ikäänkuin vakuuttaakseni itselleni että jotain on tehty.
VastaaPoistaEn tänä vuonna. Koen olevani sankari ja lähellä valaistusta :)
Marika:
VastaaPoistaOi kiitos kaunis Marika!
Katsoin just mitä kissankello on englanniksi- harebell, olin aina kuvitellut, että se on blubell.
Kissankello on minusta jotenkin ihana nimi.
Violet:
elo- syyskuu on hyvä aika ideoida, silloin on minunkin helpompi olla aktiivinen, tai siis se tapahtuu vähän kuin luonnostaan.
Olipa kauniisti sanottu, kiitos Violet!
Toisessa kuvassa olen minä.
Satunkaa:
voi kiitos, Satunkaa!!
Jotkut huoneet ovat kuin suoraan jostain tarinasta. Tuo huone on minulle sellainen, otan aina sieltä hurjasti kuvia.
Neiti Nimetön:
juu, täytyy lähteä vähän kauemmas kissankellojen etsintämatkalle.
Liivia:
minä siellä peilissä.
Voi teitä onnellisia!
Oikea kissankello meri.
Isoinpapu:
minä pidin joskus kirjaa siitä, mitä kirjoja olen kesänä lukenut, kunnes se alkoi tuntua suorittamiselta ja työltä, eikä se olisi oikein kirjoja kohtaan.
Hitaasti, mutta joutilaasti kohti Nirvanaa siis:)
Voi Celia se kaunis tyttö kuvassa olet sinä!
VastaaPoistaAjattelin, että sun pikkusisko kun näytti niin nuorelta :)
Tarkistin kissankellokin. Hii, jostain syystä kuvittelin sitä tavallista rannekelloa... kissa ja kello.
Harebell on viroksi kellukas mutta kukan kansanomainen nimi on kuningakübar - kuninganhattu
Oletpa sinä tosi nätti!
VastaaPoistaHuoneessa hienot tapetit, oijoi. En yhtään ihmettele, että tuolla tekee mieli kuvata.
Kaunis olet!
VastaaPoistaHämmästyin viime viikolla kun tyttäreni (2v) tunnisti kissankellon ihan nimeltä. Mummu oli kuulemma kertonut. Mun mummulan pihamaalla niitä kasvaakin joka puolella.
Olet kaunis!
VastaaPoistaKissankello on siitä hassu että kun sitä etsii ei varmasti löydä. Ja silloin kun ei ehtisi poimia, sitä tulee koko ajan pientareella vastaan..
Marika:
VastaaPoistajuu, minä se olen kuvassa, vielä pitkätukkaisena ja kalpeana
Onpa mielenkiintoista, kuninkaanhattu, kukka näyttää aivan toiselta, kun ajattelee sitä tuolla nimellä.
Hieno nimi teillä!
Tanja:
kiitos kaunis Tanja!
Tykkään kans tuosta, siinä on jotain surullista ja haikeaa, vaikea pukea sitä sanoiksi.
Emma:
voi että tyttöäsi! Hienosti tunnistettu.
Minä olen viime päivät miettinyt ja miettinyt, että miksei kissankelloja tule täällä missään vastaan vai onko mulla sokea piste aina kellon kohdalla.
Merja:
tuo on kyllä ihan totta!
Ei löydy ei. Täytyy lopettaa etsiminen:)
hehei! hihii! minä täällä:)
VastaaPoistavoi miten kaunis kuva sinusta. olet itse kuin kissankello.
mä olen taas aina ajatellut että heinäkuu on se kuu kun taatusti saa olla tekemättä yhtään mitään. olen aika hyvin onnistunut tähän mennessä..