Radio soitti aamun hämärässä pianoa. Laulua, jonka tahdissa unen on hyvä haalistua.
Kellot on käännetty, kuljen talviajassa paljain päin.
Pitkästä aikaa on ikävä punaista.
maanantai 31. lokakuuta 2011
Pitkästä aikaa on ikävä punaista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihana, ihana teksti.
VastaaPoistaIhanat, ihanat kuvat.
Kiitos punaisesta hetkestä.
Punaisen tarve kertoo varmasti jotakin.
VastaaPoistaJa on se vaan hieno väri oikeassa kohtaa, paras pisaroina, yksityiskohtina, tehostevärinä.
Mutta suuret punaiset maalauksetkin saivat mut huokaisemaan ihastuksesta. Näin heti mielikuvissani ne.
Minä en tykkää punaisesta itselläni. Se ei jotenkin sovi elämääni. Mutta kyllä minä siitä muualla tykkään!
Niin kauniita kuvia! Erityisesti ensimmäinen, lehti tuntuu leijuvan hiukan ihon yläpuolella. Häivähdys punaista.
VastaaPoistaLehtikuva on kyllä kaunis. Jäin miettimään miten punainen on hiljainen? Yritän kuvitella.
VastaaPoistaMun syksy on ollut punainen, ehdottomasti, koko syksy. Kaunis, onnellinen, turvallinen punainen, häämekkoani myöten.
VastaaPoistaNyt menen värjäämään tytölle sideharsoa punaiseksi. Pukeutuu huomisiin Halloween-bileisiin muumioksi ja haluaa, että osassa sideharsoista on veriroiskeita, heh. Ei niin kaunista tämä punainen.
Pidän näistä jokaisesta kuvasta kovasti. Hieno sarja.
Onpa upeat kuvat,voimakkaat. Johtuuko sitten juuri tuosta punaisesta..hmm.
VastaaPoistaSama juttu kuin Liivialla,en tykkää punaisesta itselläni mutta muilla ja muualla kyllä tykkään!
Ensimäinen on koskettava, siinä paljon muutakin kun punainen.
VastaaPoistaMuistan sun isoja tauluja, täällä on ollut upeita vilahtuksia... vaaleanpunaisesta:)
Voimia Celia talviaikaan!
Upeat kuvat, tuo punainen tuolla kuin huutomerkki, pieni kuiskaus, salakielinen sanoma. Häkellyttävän kauniita, jälleen kerran sinun sanasi ja kuvasi.
VastaaPoistaMinä en osaa pitää punaista, mutta pidän punaisesta tauluissa, kukissa, matoissakin, jos se on sitä oikeanlaista punaista. Mutta on minulla yksi punainen mekko, se taisi olla päällä silloin keväällä :)
Halaus sinne pohjolaan.
Ihastuin kovasti tuohon yläkuvan mustelmanoranssiin.
VastaaPoistaOstin kesällä punaisen mekon (ja siinä on mustia, isoja pilkkuja/palloja). En käyttänyt kertaakaan. Voisin panna sen huomenna päälle, tästä innottuneena. Ehkä se tuntuisi samalta kuin nämä kuvat. Voisikohan...
Olina:
VastaaPoistaoi kiitos, kiitos Olina!!
Liivia:
muistan Helsingistä erään naisen, johon yhteen aikaan usein törmäsin. Hän pukeutui lähes kokonaan punaiseen. Aina, kun näin hänet, minulle tuli hurjan hyvä mieli.
Se on jännä, kun huomaa yhtäkkiä tarvitsevansa kovasti jotain väriä. Väreillä on tehtävänsä. Niin se on.
E:
kiitos kaunis E!!!
Ihanasti sanoit.
Merja:
minulle tulee mieleen muutama maalaus, joissa on kovin hiljaisia punaisia. Sanat tuntuvat välillä kovin riittämättömiltä kuvaamaan värejä.
Satu:
sinun syksysi kuulostaa aivan ihanalta!!!
Just tuollaisen punaisen syksyn tahtoisin minäkin.
Kiitos Satu!!
Niina:
voi kiitos Niina!
Mulla on oranssin kans sama juttu. Tykkään siitä muilla, mutten voisi kuvitella itse pukeutuvani oranssiin.
Marika:
tulin just sinun Helsingin matkaltasi. Niin kauniita kuvia ja tunnelmia!!!
Voimia ja lempeitä tuulia sinulle Marika!!!
Olkoon talviaika meille kaikille hyvä.
Kirjailijatar:
kiitos kauniista sanoistasi Kirjailijatar!!!
Muistan sen mekon!!
Minusta sinulle sopisi hyvin punainen. Juuri se oikea punainen. On niin monia punaisia. Sen huomaa uimahallin pukuhuoneen peilistä:)
Isoinpapu:
laita se mekko päälle!
Kuulostaa ihanalta. Minulle tulee mieleen se lehtimekko, josta kirjoitit tänä syksynä. Se oli lumoava.
Upea kuvasarja!
VastaaPoistaKuulostaa hyvältä jos on ikävä punaista. minä en tiedä onko mulla ollut sellaista ikävää ikinä. kerran oli todella kova violetin kaipuu. kolusin kaikki kirpparit ja kaupat että olisin löytänyt edes yhden violetin paidan jota olisin voinut pitää. kauhea tarve pukeutua siihen väriin.
Kyllä niillä väreillä tärkeä tehtävänsä on.
ps. kommentin vahvistamis-sana oli feeniss. siis kuin feeniks lintu. onhan sekin jotain:)
Kiitos Celia♥
VastaaPoistaMikä mahtava punainen tossa ekassa!!
VastaaPoistaMietin myös suhdettani punaiseen..aivan hetki sitten. Vähän monimutkainen se suhde. Mutta kyllä mä vaan palavasti rakastan punaista...en vaan osaa käyttää.
Punaiset huulet haluaisin joskus uskaltaa laittaa...
Punaisennälkä on kummallinen. Itse aina vierastan kirkkaita perusvärejä, ja sitten kuitenkin juuri punainen yllättää joskus: alkaa tehdä mieli punaista edes jossain muodossa.
VastaaPoistaOuti:
VastaaPoistakiitos kaunis Outi!
Nyt kun mietin, niin monessa lempielokuvassani on paljon punaista. Värit jaksavat yllättää aina uudestaan ja uudestaan.
Feeniss kuulostaa just hyvältä. Kahdella s: llä erityisesti. Nousen lentoon kuin Feeniss lintu:)
Maria:
kiitos Maria!
Ja paljon sydämiä sinulle!
Hanna from the corner table:
muistan pohdintasi ja erityisesti ne kauniit kuvat! Sellainen syvä, hieman mustalla taitettu, samettinen punainen on niin kaunis. Sellainen Tuulen Viemää- punainen.
Joskus vielä punaiset huulet. Kyllä!!
Pirkko:
minulle vierain on ehkä ns. joulupukinpunainen tai tomaatinpunainen. Toisaalta oikeassa paikassa just passeli:)