Päivän punaisia asioita, vaikka ajatukseni ovatkin toisaalla toisissa väreissä.
Lilja on tiputtanut kolmetoista terälehteä. En tahtoisi vielä luopua siitä. Moni kukka on minusta kauneimmillaan siinä vaiheessa missä useimmat heittävät sen pois. En ole varma pidänkö kuitenkaan kuivakukista. Joistakin kuivuneista kukista kyllä.
Liljan pudonneet terälehdet lepäävät nyt mustan muistikirjan välissä.
Mietin tänään kuinka lapsena rakastin syksyssä pimeää ja taskulamppua. Minulla oli aivan tavallinen taskulamppu. Yhdellä pihapiirin kaverilla oli sellainen suorakulmion muotoinen lamppu, johon sai vaihdettua punaisen ja vihreän valon. Sitten oli niitä lamppuja, joissa oli harvinaisen voimakas valo, mutta ei koskaan niin voimakas, että se olisi yltänyt kaukaisten puiden latvoihin tai taivaaseen asti.
Taskulamppu olikin hyvä muistutus. Aika monet lapset tykkää, sopii syntymäpäivälahjaksi lapsen kavereille.
VastaaPoistaMinäkin tykkään kuolevista kukista, hmm. sen taitaa huushollistani nähdäkin, nytkin on kolmella pöydällä nuupahtanutta väkeä...Kuivakukista en minäkään. Jotenkin teennäisiä, ehkä.
Tekee mieli järjestää pihlanmarjoja riviin myös.
Mulla oli eilen Punainen ilta. Katsoin Kieslowskin elokuvan, väritrilogia kestää ajankulun, siihen voi luottaa. Katsoin viikko sitten Sinisen ja se oli nyt ehkä parempi kuin koskaan. Samoin eilen nautiskelemani Punainen. Punainen on pitkään ollut mulla paitsiossa, nyt se alkoi taas varovasti viehättää.
VastaaPoistaMulla oli pienenä just semmoinen suorakulmion mallinen oranssi lamppu, johon sai vihreän, punaisen tai kirkaan valon. Se oli hieno!
Minullakin oli sellainen oranssi taskulamppu,tai ehkä se oli enemmänkin isäni mutta omin sen aina:) Isällä oli myös sellainen superlamppu,millä sai juurikin ne puunlatvat ja naapuritalotkin valaitustua. Miksiköhän taskulamput olivat niin kivoja pienenä?
VastaaPoistaJa noista kettukarkeistakin tulee ihan lapsuus mieleen..niitä saatiin aina tarhassa jos oli jonkun syntymäpäivä,muistaakseni. Ja joskus mummolassa:)
Kuihtuvat kukat ovat kauniita,sellaiset vähän jo käpertyneet ja nahistuneet!
Marjat tuolla sinisävyisellä lautasella ovat niin ihmeen hienot. tai toi yhdistelmä on.
VastaaPoistaMonet taskulamppuleikit minäkin muistan. Muistan sellaisen jutun juuri että yhden toisen kanssa yritimme valaista tähtiä.
Tulee hyvä mieli, kun katselen kuviasi. Mummulla oli aina kettukarkkeja.
VastaaPoistaMinäkin ajattelen nyt ihan eri väriä kuin mitä oikeasti elän.
Minusta on niin kivaa löytää kuvasi ja tekstisi, ne ovat erilaiset kuin muut, niin hyvällä tavalla.
Luulen, että me tarvitaan parin viikon päästä paljon taskulamppuvaloa, mennään johonkin pohjoiseen, aloin heti kuvitella, mihin asti taskulamppuvalo siellä yltää.
Hienoa vahvaa punaista, imen sitä itseeni, voimaksi. Kukissa ja kasveissa viimeisimmillään uskomatonta kauneutta, olen ihan kiinni niissä, en raaski heittää parvekkeeltakaan pois.
VastaaPoistaKohta tarvitaan pyörään valo, otsalamppu, autossa pitkät, heijastimia sinne ja tänne, sata ja tuhat kynttilää...sen taskulampun lisäksi.
Mukavaa oli löytää blogisi! Ihana tunnelma ja tuo kettukarkki, miten se onkin sellainen karkki, josta tulee kovasti muistoja, varmasti monelle?
VastaaPoistaMe leikimme aina lamppupiilosta metsässä syksyllä iltaisin, huutelimme valomerkkiä ja äänimerkkiä. Aina aika ajoin haluaa muistella sitä tunnelmaa, piirtynyt vahvasti muistoihin. Ja ihan samanlaisia muistoja taskulampusta, pojilla oli aina ne tehokkaimmat suuret taskulamput, joiden valo ylsi kauas, minulla oli sellainen pieni tehoton sininen laatikkomalli.
VastaaPoistaLäksin mukaan näihin blogileikkihin, viimeisimmässä piti valita viisi rakastettavinta blogia - tulit välittömästi mieleeni. Blogissani on linkki tänne ja sellainen hassu leikkimerkki, jota saa jakaa eteenpäin. Tänne on aina niin ihana tulla käymään.
VastaaPoistaJerzy Grotowskilla oli kuulemma sellainen suorakulmio-taskulamppu jolla hän ohjaili katsomosta näyttelijöitään. vihreä valo merkitsi että hyvin menee, punaisella sai sitten varoa sanojaan ja askeleitaan..
VastaaPoistatunnustelin eilen pihlajanmarjoja puussa. tekisi mieli tehdä helmet, mutta eihän ne sellaisina pysy kuitenkaan muun kuin puun kaulassa.
Liivia:
VastaaPoistahyvin sanottu kuivakukkien teennäisyydestä, jotain sellaista ajattelin, mutten osannut pukea sitä sanoiksi.
Kuolleistu kukista tuli yhtäkkiä mieleen Anna Retulaisen maalaukset. Hänellä on niin hienoja töitä, joissa on kuvattu kuolleita tai kuukahtaneita kasvia.
Emma:
oispa ihana katsoa väritrilogia pitkästä aikaa. Olen aina tykännyt eniten Sinisestä, varsinkin se musiikki on vaan niin hieno.
Valkoisesta pidän ehkä vähiten.
Tykkäätkö Veronikan kaksoiselämästä?
Muistan kadehtineeni tuota väritaskulamppua!
Niina:
ostin kettukarkkeja pitkästä aikaa.
Mekin saatiin niitä aina mummolassa. En tiedä syövätkö nykyään lapset enää kettukarkkeja.
Toinen karkki, jonka muistan lapsuudesta on Omarit ja nallekarkit.
Violet:
tähtien valaiseminen kuulostaa omassa hulluudessaan jotenkin mainiolta idealta!
Himalainen:
voi kiitos Himalainen!
Minä pääsen ehkä tammikuussa oikein pohjoiseen, jossa siihen aikaan aurinko ei nouse enää ollenkaan.
Satu:
punaista imen minäkin itseeni. Ihan konkreettisesti, tomaatteja, omenoita ja marjoja menee kilokaupalla:)
Piia:
kiitos Piia!!
Kivaa, kun löysit tiesi tänne!
Tule toki toistekin.
Mirja:
taskulamppupiilo, olin aivan unohtanut tuon hauskan leikin.
Kiitos, kun toit sen taas mieleeni!
Tanja:
olen todella otettu ja onnellinen tästä,
kiitos Tanja!!!
Outi:
hui, aika pelottava lamppu Jerzyllä.
Entäs keltainen ja sininen? Tai vaaleanpunainen?
Mitäs ne voisivat tarkoittaa?
Ihanat marjat. Kiitos muistutuksesta, pitääkin mennä kohta keräilemään omat marjani.
VastaaPoistaMulla oli pienenä just sellainen oranssi väriä vaihtava taskulamppu. Hyvällä säkällä se on vieläkin jossain tallessa. Itse pelkäsin pimeää, käytin taskulamppua lähinnä peiton alla ja pikkuveljen kanssa rakennetuissa majoissa.
Neiti Nimetön:
VastaaPoistamietin tätä kirjoittaessani juuri tuota pimeän pelkoa. Minusta tuntuu, että pelkään nykyään enemmän pimeää kuin lapsena. Toki se pelko on toisenlaista.
Ehkä nyt aikuisena en vain haluaisi luopua valosta.
Pikkuveljen kanssa rakennetuissa majoissa taskulappu on varmasti aivan verraton vekotin!