Ensimmäinen ajatus aamulla. Pakko saada uusi, hyvä tyyny. Ja peitto. Repaleisen yön voi pelastaa hyvä sänky, tyyny ja peitto.
Palasin kouluun ja huomasin, että täytyy hankkia muutama kaunis perusvaate ja kengät.
Eilen suojatiellä ohitseni pyyhälsi aivan ihanat tossut punaisilla nauhoilla. Harmittaa, etten koskaan uskalla sanoa: anteeksi teidän kenkänne ovat aivan suurenmoiset, saanko udella mistä tuollaisia saa?
Halusin kohotusta ja ostin liljan. Tuntuu kuin kotiimme olisi muuttanut vanha rouva, joka käyttää todella vahvaa hajuvettä.
MInä pidän niin liljojen tuoksusta vaikken voikaan sietää sellaisia tätien hajuvesiä mitä siitä voi tulla mieleen.
VastaaPoistaOi kysy vaan ihmisiltä! Minäkin kysyn ja minulta kysytään. Se tuntuu puolin ja toisin kivalta.
Mä tiedän täsmälleen, millaiset kengät haluaisin, mutta en niitä ikinä missään kaupassa ole nähnyt. Seuraavan kerran kun kävelevät kadulla vastaan, aion rohkaistua ja kysyä.
VastaaPoistaRuskovillan hirssiakanatyyny on mun suosikki. Paksuutta voi itse säätää akanoiden määrällä, ei ole tunkkainen jne...
Kohotuskukka olis tarpeeseen täälläkin, mutta haluaisin ehkä ensin siivota, vaikka vain pikaisesti.
Hih. Auttaisikohan meilläkin kukka? Joku tuollainen hienompi kuin pihakukka.
VastaaPoistaMeillä on kaikilla hirssiakanatyynyt kanssa, mulla on tosin nyt kolme tyynyä pinossa. Hassua, jos luonto tosiaan valmistelee äitirukkaa repaleisiin öihin... Mä sain joululahjaksi ruskovillan peiton, se on maailman ihanin. Suurin asia ostoslistalla olisi patjat lapsille. Puhun jo monikossa.
Ja kannattaa kysyä kadulla kulkijoilta! Paitsi sitten saa kuulla, että ne on New Yorkista tms.
Joskus näkee bussissa tai kaupungilla niin ihanasti pukeutuneen ihmisen, että tekisi ihan kauheasti mieli kehaista. Mutta en koskaan saa sanoja ulos suustani.
VastaaPoistaNyt tuntuu että sänkyasiat on kunnossa. Peittoihin ja tyynyihin satsattiin muutama vuosi sitten ja ne on yhä ihanat. Ruotsin hovi nukkuu kuulemma samoilla, luki peitoissa. Nauratti.
Meilläkin yksi puurotyyny, mutta se ei tunnu kenestäkään kivalta.
Meillä on tavalliset vanhat tyynyt ja peitot, mutta nukun niissä ihan hyvin. Kerran äiti osti minulle uuden täkin, mutta se oli aivan liian paksu ja hirmuisen kuuma. Se lojuu varmaan vanhempien luona jossain komerossa.
VastaaPoistaPunanauhaiset tossut kuulostavat kivoilta. Kyllä kannattaa kysyä jos näkee jotain kovin kivaa, muuten jää harmittamaan. Minulta kysyttiin kerran raitiovaunupysäkillä neuletakkini alkuperää.
Liljassa on karismaa.
VastaaPoistaMies toi mulle liljan jouluna ja tuntui ihan "marian ilmestykseltä". Yhtäkkiä olohuone oli vanha maalaus. Mahtavaa.
Mulle kävi kerran bussipysäkillä niin, että joku teini-ikäisehkö poika (!) alkoi ihastella lapseni vaatteita ja tyylillistä yhteensopivuuttamme lapsen kanssa. Siihen käveli joku mummeli, joka myös tuli ihasteluun mukaan, ja kun bussi tuli ne sitten yhdessä esittelevät meitä kaikille muille matkustajille!
Se oli aika mahtavan hauskaa, koska olin lähtenyt ihan kiireessä ja vahingossa vissiin osunut johonkin "tyylisuoneen" ja sitten kaikki olivat kauhean kivoja ja lempeitä.
Liljat, liljat!
VastaaPoistaMeillä on Tempur-sänky, (hankaliin selkävaivoihin taipuvainen) mies tykkää ja kaipailee aina kun joutuu jossain muualla nukkumaan. Mulla se aikaansai aikamoiset niskasäryt, varsinkin kyljellään nukkujalle tarkoitettu tyyny oli ihan karmiva kapistus. Tää ihan vaan varoituksen sanaks - En suosittele. Minä kaipaan vanhaa, pehmoista ikearunkopatjaa, joka vietti toiseen suuntaan kuin liukumäki.
Minäkin ostin uuden tyynyn, sellaisen hierojan suositteleman, on se hyvä, vaikka niskat silti välillä juntturassa. Mutta vanhaan en vaihtaisi, en sitten millään. Sängyssä nukun ennemmin kovalla kuin pehmeällä.
VastaaPoistaVälillä tekisi mieli kyllä kysyä hienoista vaatteista, että mistä löytynyt, mutta sisu kurkussa ei kykene, onko se kysymys liian henkilökohtainen? Pelkääkö, että kysyttävä ajattelee sinut umpihölmöksi? Vai pelkääkö vain olla vaivaksi toiselle? Eihän sen pitäisi niin vaikeata kuitenkaan olla. Sen kuin kysyy vaan.
Violet:
VastaaPoistaliljan tuoksu on ihmeellinen, se on levinnyt päivässä aivan joka paikkaan kodissamme. Jopa jääkaapissa tuoksuu minusta lilja.
Emma:
millaiset kengät tahtoisit?
Tuo hirssiakanatyyny on mulle ihan uusi jttu. Täytyypä kokeilla.
Hannna:
äitini oli käymässä ja liljan nähtyään sanoi: eikö tuo ole ulkokukka?
Mulla viimeinen kuukausi ennen vauvan syntymää oli täynnä todella repaleisia öitä. Tietenkin aivan toisella tavalla repaleisia kuin nyt. Ehkä repaleinen ei enää sovikaan näihin öihin. Uusi sana tarvitaan.
Liivia:
haluisin kans satsata kunnolla tyynyihin ja peittoihin. Näissä asiossa ei taida olla halpaa ja hyvää.
Ruotsin hovin vällyt kuulostaa hyvältä.
Maija:
meillä on kans ollut ihan tavalliset tyynyt. Yöuneni ovat nykyään kovin lyhyet ja katkonaiset, niin tuntuu, että tarvitsen jykevämpää tyynyä.
Jos se auttaisi:)
Isoinpapu:
totta, liljassa on karismaa.
Niin kaunis tuo kuvauksesi.
Aivan mahtava teidän bussipysäkkijuttu!
Kuulostaa kohtaukselta jostain tanskalaisesta lastenelokuvasta.
Sinulla ja lapsillasi on kyllä niin ihana tyyli, etten yhtään ihmettele, että saitte bussilastillisen ihailijoita.
Epävirallinen mielikuvitusystävä:
huomaan, että olen ihan pihalla näistä sänky ja tyynyjutuista, en erota tempureita puuroista enkä hirssiakanoista.
Paljon opitavaa, tuon Ikea liukumäen tiedän kyllä.
Syysleimu:
minä varmaan pelkään, että minut torjutaan ilkeästi. Tuntemattomilta saadut epäkohteliaisuudet tuntuvat yllättävän pahalta.
Toisaalta yhtä hyvin sitä voi kohdata mukavankin ihmisen.
Minä olen muutaman kerran kysynyt, kehunut. Hyvä on ollut vastakaiku.
VastaaPoistaJa tarvitsen vanhan littanan tyynyn, sen turvallisen.
No haluisin semmoset ruskeat nahkasaapikkaat, noin puoleen sääreen. Ja niissä ois muutama solki (ei koriste, oikeat & toimivat) varressa. Vähän korkoa, ei paljon. Niitä vois käyttää kesät talvet. Tai ainakin syys-talvi-kevät.
VastaaPoistaYllättävän vaikea kuvailla, tästä voi saada myös ihan väärän kuvan. Jossain kivoissa Ameriikan kuvissa lähinnä oon semmosia nähnyt.
Satu: Mä olin ennen hirssiakana-elämääni vannoutunut vanhan littanan käyttäjä :)
Ohoh,tsemmpia koululainen:)
VastaaPoistaMinä oon niin ujo ihminen, en ikina menis puhuttelemaan tuntemattomia... joskus tekis kyllä mieli sanoa jotain hyvä tai kehua
Tahton kans hyvän tyynyn!
Tyyny on todellinen makuasia. Pitäisi olla palvelu, mistä saisi vuokrattua tyynyn vaikka viikoksi ja siten testailla eri laatuja. Kyllä se niin tärkeä juttu se hyvä tyyny on.
VastaaPoistaOlen utelias, onko sinulla kortteja myynnissä jossain? :)
ostin toissapäivänä tilillä olevilla viimeisillä rahoillani kengät (miten mulle aina käykin näin..). ihanat nilkkurit joissa on korkoa ja sivussa kaksi nappia.
VastaaPoistaeilen aurinko lämmitti, kopistelin katukahvilaan keskellä päivää ja kuvittelin hetken olevani Pariisissa.
ihana ajatus liljasta vanhana rouvana.. lady lilja.
Satu:
VastaaPoistaminäkin olen ollut pitkään vanhan littanan ystävä tosin niitä pitää olla aika kaksi päällekkäin, muuten en tykkää.
Emma:
näin ystävälläni vasta aivan ihanat, sopivasti kuluneet, ruskeat saapikkaat soljilla. Sellaiset
kun löytyis.
Marika:
sama täällä, minä olen myös tosi ujo tällaisissa asioissa.
Neiti Nimetön:
hyvä idea tuo tyynyvuokraamo! Sieltä voisi saada myös tuutulauluja ja iltasatuja.
Tarkoitatko valokuvista tehtyjä kortteja vai jotain piirrettyjä?
Eipä taida olla, ehkäpä joskus voisin kokeilla tehdä muutaman.
Outi:
joissakin kengissä on niin vahva tunnelma, että ne jalassa tuntuu kuin olisi aivan joku toinen jossain toisessa kaupungissa.
Nilkkurisi kuulostavat ihanilta!
Siksi vain kysyin kun näin Pretty Ginghamissa pari kuvaasi ja olin, että mistä mistä, mulle kanssa! Sitten tein vähän salapoliisintyötä ja opin että teillähän oli vaihtokaupat :) Voi ihanuus...huh.
VastaaPoistaEttä korttien tekoon vaan, mulle ainakin kelpais sekä kuvista tehdyt että piirretyt! Pistä mietintämyssyyn, olisi tosi hieno homma!!
Pidän ihan älyttömästi näistä arjen huomioistasi, ajatuksenjuoksusi on varsin hurmaavaa. Avaat myös muistiani, tulee monta tarinaa mieleen.
VastaaPoistajuu, sen halusin sanoa.
Muistan joskus lapsuuden ja teini-ikäisyyden rajamailla kysäisseeni linja-autossa istuvalta naiselta, että mistä oli hankkinut lammasta muistuttavan selkäreppunsa. (Siis sellaisen lampaan näköisen, jonka mahan saattoi avata vetoketjulla ja syöttää tavarat sisälle.) Se oli hieno reppu silloin, mutta vastaus oli kovin epämääräinen, eikä asia edennyt.
Mutta tosiaan, joskus näkee ohikiitäviä ihmisiä koreissa tamineissaan, mutta melkein perään pitäisi juosta että voisi puhutella.
Neiti Nimetön:
VastaaPoistavaihtokauppa on kyllä vallan mainio keksintö!
Kiitos kaunis Neiti Nimetön!!
Mietintämyssyyn ehdottomasti:)
Aino:
voi kiitos Aino kauniista sanoistasi!!
Tuli niin hyvä mieli!
En ole tainnut koskaan rohjeta kysyä. Ehkä just ajattelin, että saan epämääräisiä hymähdyksiä osakseni.
Minulla oli muuten lapsena sellainen vatsasta avattava koalareppu. Tykkäsin siitä hurjasti.
Hyvää viikonloppua! Sinä ja mekko mielessäni :)
VastaaPoistaTaas kuviasi ihastelen kovasti. Sinulla on niin omanlainen, kaunis tyyli.
Minä olen untuvapeittojen ja tyynyjen ystävä, koska olen niin hikoilevainen helposti nukkuessani. Se onkin muuten ihme hommaa - päivällä mua aina paleltaa ja yöllä on hiki. Kai niin vilaks tuo unieläm. Arki on tasaisen coolia ;)
Tanja:
VastaaPoistavoi kiitos Tanja!!
Mulla on taas toisinpäin, yöllä kylmä ja päivällä hiki. Ei nyt aina, mutta nykyään tuntuu, että joku leikkii meidän pattereilla: kääntää lämmöt aamulla täysille ja yöksi miinuksen puolelle. Tai sitten mulla on vaan oma termostaatti sekaisin:)