Uhmasin vuotavaa nenää, sumeaa päätä, apeaa mieltä ja lähdin ulos.
Ne lehdet, jotka tuovat mieleeni kyyneleet, valuvat nyt punaisina keltaisen kivitalon seinämillä. Tuuli on tuonut muutaman jalkakäytävälle askelten ulottuville, muistutukseksi tästä pimenevästä vuodenajasta.
Ne lehdet, jotka tuovat mieleeni kyyneleet, valuvat nyt punaisina keltaisen kivitalon seinämillä. Tuuli on tuonut muutaman jalkakäytävälle askelten ulottuville, muistutukseksi tästä pimenevästä vuodenajasta.
Suhtaudun syksyyn kuin varoitukseen tulevasta, ehkä vielä opin pitämään näistä kuukausista kesän jälkeen ennen talvea.
Matkalla kotiin kuulin yhtäkkiä saksofonin äänen, ehdin jo unohtaa sen ja ajatella arkisten ihmissuhteiden vaikeutta kun äkkiä ääni kuului taas ja näin miehen seisomassa keskellä pientä metsikköä tien vasemmalla puolella ja soittamassa yksinään saksofonia. Kiitos kerrostalojen kehnojen äänieristyksien ihmisten on mentävä lehdille soittelemaan.
Tämän taiteilijan löysin vasta. Hänet tahtoisin tapetoimaan seinäni.
Yksinäinen saksofonin soittaja syysmetsässä - ihan kuin jostain sadusta!
VastaaPoistaKiitos linkistä, oli minullekin uusi tuttavuus. Wau.
elän kans siinä toivossa että jonain päivänä opin elämään ja nauttimaan tästä kaikesta "ennen sitä pimeää ja kylmää", jonka nimeä en nyt suostu edes mainitsemaan..
VastaaPoistatjaah, tai sitten muutan valoon ja lämpöön ja tulen takaisin keväällä;)
ihana tarina lehdillä soittelevasta saksofonistista. minäkin kuulin sunnuntaina saksofonia saaressa, vanhassa kellarissa. mutta siitä lähti kyllä aika kokeellisia kurnutuksia.
Hieno postaus, jotenkin tarinamaisen, satumaisen suloinen :) Miltäköhän kuulostaisi saksofonin ääni ulkoilmassa...? Rohkea soittaja, itse en olisi varmaankaan kehdannut.
VastaaPoistaSyksyjä on monenlaisia. Aika paljon riippuu tuosta herra auringosta. Toivon teille Suomeen kunnon talvea syksyn jälkeen. Täällä Englannissa syksy-talvi-alkukevät periodi tuntuu minusta loputtomalta syksyltä...huh.
Mulla oli poikaystävä joka soitti saksofonia.
VastaaPoistaHän soitti soittoläksynsä usein ulkona naapureiden ja sen sellaisen takia.
Mullakin oli saksofonistipoikaystävä. Oli kova juomaan. Yleensä kuulemma ovat, enemmän sääntö kuin poikkeus.
VastaaPoistaAika söpöt nettisivut tuolla Catherinellä.
Höh, minulla ei ole ollut saksofonisti poikaystävä...hmm :)
VastaaPoistaHurma(a)va nettisivu oli, kiitos linkistä!
Parane pian!
Inka:
VastaaPoistatämä oli elämäni ensimmäinen metsässä soittava saksofonimies. Olisi tehnyt mieli mennä juttelemaan, mutta en tahtonut häiritä.
Aika hienoja uniikkeja tapettaja, eikös olekin.
Outi:
minäkin haaveilen siitä, että voisin viettää syksyn jossain muualla ja palata tänne kun kevät koittaa. Ehkäpä vielä.
Voisin ottaa nyt muutaman kokeellisen saksofonin kurnutuksen ja lasin kuivaa omenasiideriä.
Neiti Nimetön:
voi kiitos Neiti Nimetön!!
Olen joskus soittanut omalla pihalla viulua, mutta se oli hyvin lyhyt ja hyvin piinaava konsertti.
Niin kauan kuin aurinkoa ja lämpöä riittää kaikki on hienosti.
Violet:
aa, tämä on siis aika yleinen käytäntö: ulkosoittoa, hauskaa!
Liivia:
sullakin saksofonipoikaystävä!!
En tiennytkään, että ovat viinaan meneviä nuo fonimiehet.
Mulla oli kerran poikaystävä, joka lauloi heviyhtyeessä ja oli myös kova juomaan.
Marika:
hö, ei mullakaan ole ollut saksofonistipoikaystävää, hmmm:)
Kiitos kaunis Marika!!!