Näin unta, että Vivien Leigh oli ystäväni, mutta olin unohtanut hänet.
Kohtasimme eräissä juhlissa ja Vivienillä oli verenpunaista huulipunaa, hiukset mustat kuin Eebenpuu.
Olin kovin pahoillani, etten ollut pitänyt yhteyttä. Lupasin soitella.
Flunssa jyskyttää päässä. Joka puolelle niiskutetaan, öisin kuuluu tasaisen epätasainen rahina.
Eilen puhuimme koulussa pitkään tästä sitaatista. Olen lukenut sen tänään uudestaan ja uudestaan. Siinä jotain niin kaunista.
" Mutta Pelle, miten hänen kävisi?
Millaista tulisi olemaan elämä sellaiselle,
joka saattoi ruveta itkemään nähdessään surullisen näköisiä
ihmisiä raitiovaunussa tai löydettyään kodittoman kissan.
Hänellä oli ikuinen huoli siitä ettei joku ihminen,
kissa, koira tai ampiainen ollutkaan onnellinen. "
Astrid Lindgren: Saariston lapset
Nyt minun tekee mieli lukea tuo kirja, listalle. Hieno sitaatti...
VastaaPoistaTykkään piirroksestasi. Samalla herkkä, särmikäs, vähän säröinen ja vahva.
Minäkin mietin, miten siinä voi käydä. Sitä voi unohtaa itse olla onnellinen, kun keskittyy suremaan ja kantamaan huolta toisten onnettomuudesta. Tai sitä voi tulla onnelliseksi, kun (o)saa auttaa muita löytämään onnen. Siinä voi käydä vaikka miten, se on elämässä parasta.
VastaaPoistaAjatteluttava sitaatti, kieltämättä erittäin kiehtova.
Hieno piirustus!
... ja pahinta, piti vielä lukea kolmanneksi viimeisessä lauseessa.
VastaaPoistaMä näen usein (!) unta siitä, että prinsessa Victoria on mun kaveri. Siinä on jotain siinä määrin kiehtovaa, että aamulla on aina hiukan pettynyt olo.
VastaaPoistaNeiti Nimetön:
VastaaPoistaminulle on luettu tuota kirjaa lapsena. Ajattelin kans, että olis kiva lukea se nyt aikuisena uudestaan.
Kiitos kaunis, Neiti Nimetön!!
Väsyneen päivän luonnos, neilikan kera.
ElsaIlona:
niimpä, miten olla herkkä ja luja yhtä aikaa, varmasti se on mahdollista, mutta ei aina kovin helppoa. Tähän voi heti vastata, ettei elämän kuulukaan olla helppoa ettei se ole sen tarkoitus, eipä niin, mutta ei sen tarvitsisi olla aina niin raskastakaan.
Kiitos ElsaIlona!
Nuttu:
aivan mahtava uniystävä!
Mitä te teette Victorian kans siis unissa?
Me kirjoitettiin kolmannella luokalla ruotsin tunnilla Victorialle kirje, jota varten otettiin oikein hieno ryhmäkuva, itseasiassa kaksi.
Hovi vastasi ja saimme kortin Ruotsin kuninkaallisesta perheestä.
Kuule, nyt seuraa karmiva unipaljastus, jota en malta olla kertomatta kun tuli mieleen. Härski kommenttini tulkoot poistetuksi, jos on liian härski. Näin nääs unta, jossa olin keski-ikäinen nainen ja harrastin penetratiivista yhdyntää oman poikani kanssa. Ei tässä vielä; pojalla oli kaksipäinen kapine(!), enkä unessa edes ihmetellyt sukurutsausta enkä erikoista varustusta. Että mitäkähän se tämmönen mahtaa symboloida...
VastaaPoistaVau mikä tukka piirustuksen naisella!
Oi, Celia kiitos ihanaasta unesta, muista sit se soitto Vivienille!
VastaaPoistaIris pyysi pienenä usein Saariston lapsia, meillä oli äänikasetteja(?) iltaisin sänkyssä kuunteli. Mutta tämä missa Pootsman(onko suomeksi sama?) viedän metsän... se piti nopeasti kelata siihen paikkaan missa kaikki hyvin taas :)
Kävin lukemassa sun tammikuun ja helmikuun kirjoituksia, tuli vaan semmoinen ihmeellinen olo... oli pakko mennä :)
sullakin ihana blogi! just hienoa, että oon löytänyt tänne. :)
VastaaPoistaMaijja:
VastaaPoistaei mitään syytä sensurointiin.
Jaa- a, nyt Sigmund- setä varmaan hykertelisi tyytyväisyyttään ja kehittelisi uusia kiemuroita Oidipuskompleksiinsa.
Marika:
täytyypä soitttaa Vivienille!
Olikos se Pootsman suomessa Pampula...? En ole aivan varma. Tykkäsin lapsena tuosta Saariston lapset tv- sarjasta.
Voi kiitos Marika!!
Ihanasti sanottu.
En ole itse uskaltanut edes kurkistaa noita viime talven merkintöjä.
Jenna:
kiitos Jenna!!
Hienoa, kun tulit visiitille.
MInulle tuli tuosta sitaatista mieleen oma isäni.
VastaaPoistaHän on aina ollut sellainen että valvoo muiden murheiden takia. Ei omiensa niinkään.
Jotakin tuosta on minussakin, tosin hiukan vähemmällä olen päässyt ja voin nukkuakin joskus.
Violet:
VastaaPoistaminulle tulee tuosta sitaatista mieleen eräs rakas ystävä.
Aika kova murehtimaan olen itsekin, mutta nykyään koitan otttaa asian kerrallaan.
Tuo piirros on taas niin upea!
VastaaPoistaLiivia:
VastaaPoistavoi, kiitos Liivia!!